Hiobin Kirja
995
puhuwat. Jos me olemme hywä saanet
Jumalalda/ eikö myös meidän pidä
ottaman paha wastan. Caikisa näisi ei
Hiob syndiä tehnyt huulillans.
2:11 COsca Hiobin colme ystäwät cuulit
caiken onnettomuden cuin hänelle
tullut oli/ tulit he idzecukin
paickacunnastans: Eliphas Themanist/
Bildad Suahst ja Zophar Naemast. Sillä
he olit yximieliset tuleman
armahteleman ja lohduttaman händä.
2:12 Ja cosca he nostit taamba silmäns/
ei he händä tundenet/ ja he huusit ja
itkit/ ja jocainen rewäis waattens/ ja
heitit tomua pääns päälle taiwasta
cohden.
2:13 Ja istuit hänen cansans maan
päälle seidzemen päiwä ja seidzemen
yötä/ ja ei mitän hänen cansans
puhunet: sillä he näit hänen kipuns
sangen suurexi
Vers.4. Nahca nahast) se on/ ihminen
anda nahcans edest mennä lapsens/
carjans/ perhens ja caickein muiden
nahan. v. 10. Siuna Jumalata) Ja/ sano
hän/ jalost sinä teet/ ettäs palwelet ja
kijtät Jumalata/ sentähden täyty sinun
häwitä ja huckua. v. 11. Hiobin ystäwät)
Ne olit Cuningat lähimmäisist
maacunnist.
III. Lucu .
HIob kiroile kärsimättömydest
syndymäpäiwäns/ v. 1. ja yötä jona hän
sijnnyt oli/ v. 5. sois että hän äitins
cohdus cuollut olis/ ja cuolluitten cansa
olis lewos/ v. 10. walitta ylönpaldista
kipuans ja waiwans/ v. 19. sillä huocaus
on hänen jocapäiwäinen ruocans/ ja
hänen kynelens on hänen juomans
hänen lewottomudesans/ v. 23.
3:1 SIitte awais Hiob suuns ja kirois
hänen päiwäns ja sanoi:
3:2 Se päiwä olcon cadotettu/ jona
minä syndynyt olen.
3:3 Ja se yö jona sanottin: mies on
sijnnyt.
3:4 Se päiwä olcon pimiä/ ja älkön
Jumala kysykö ylhäldä sen perän/ älkön
kirckaus paistaco hänen päällens.
3:5 Pimeys ja syngeys peittäkön hänen/
olcon pilwi hänen päälläns/ ja musta
päiwän sumu tehkän hänen cauhiaxi.
3:6 Sen yön käsittäkön pimeys/ ja älkän
iloitco wuosicautten päiwäin seas/ ja
älkön tulco Cuucautten lucuun.
3:7 Cadzo/ olcon se yö yxinäinen/ ja
älkön yhtäkän ilo tulco sijhen.
3:8 Ne cuin päiwä kirowat/ he kirotcan
sitä/ ja ne cuin owat walmit herättämän
Lewiathani.
3:9 Sen tähdet olcan pimiät
hämäräsäns/ odottacan walkeutta/ ja ei
tulwo/ ja älkön nähkö amuruscoa.
3:10 Ettei se sulkenut minun ruumini
owea/ ja ei kätkenyt onnettomutta
minun silmäin edest.
3:11 Mixen minä cuollut äitini
cohdusta? mixen minä lacastunut äitini
cohdust tulduani?
3:12 Mixi he owat ottanet minun
