Hiobin Kirja
1000
6:20 Mutta heidän pitä häpiään
tuleman/ ratki surutoinna ollesans/ ja
heidän pitä häpiämän sijhen tulduans.
6:21 Sillä et te nyt mitän ole/ ja että te
näette surkiuden/ pelkät te.
6:22 Olengo minä sanonut: tuocat
tänne/ lahjoittacat minulle tawarastan.
6:23 Ja pelastacat minua wihollisen
kädest/ ja wapahtacat minua tyrannein
käsistä.
6:24 Opettacat minua/ minä olen äneti/
ja jota en minä tiedä/ sitä neuwocat
minulle.
6:25 Mixi te laitatte oikiata puhetta?
6:26 Cuca teistä on se/ joca sitä laitta
taita? te ajattelette sanoja/ ainoastans
nuhdellaxen/ ja teette sanoillan
epäilewäisen mielen.
6:27 Te carcatte köyhän orwoin päälle/
ja caiwatte lähimmäisellen cuoppa.
6:28 Mutta että te olette ruwennet/
cadzocat jos te löydätte minun jotakin
walehtelewan teidän edesän.
6:29 Wastatcat mikä oikeus on/ minun
wastauxen pitä oikia oleman.
6:30 Mitämax ei minun kielesän ole
wääryt/ ja minun suuni ei tuo edes
paha.
Vers.5. MedzäAsi) se on/ kyllä teidän
on hywä lohdutta/ ettei teildä mitän
puutu/ ei suolatoinda ruoca mielelläns
syödä jos parambata saadan/
sentähden et te taida uscoa/ että
minulla on täysi syy walitta. v. 10. En
ole minä cuitengan kieldänyt) se on/ en
minä ole ansainnut/ että minä nijn
hirmuisest waiwatan/ Jumala tekis että
minä olisin cuollut. v. 19. Themanin
tietä) se on/ he pitäwät nijden cansa/
jotca minun ryöwännet owat/ nijncuin
1. cap. on: he sanowat heidän oikiaxi/
minun wääräxi.
VII. Lucu .
HIob walitta wielä hänen ja caickein
ihmisten wiheljäisyttä/ ja werta sotaan/
erinomaisten waarain tähden/ ja
orjaan/ joca ikäwöidze ehtota/ v. 1.
walitta että hän kiwun tähden on
unetoin/ ja päiwällä ikäwöidze ehtota/
v. 3. ja että hänen päiwäns lendäwät
pois nijncuin syöstäwä eli nijncuin
tuuli/ v. 7. rupia puhuman Jumalan
cansa rohkiast/ mingätähden hän
hänen nijn kätke/ ettei hän ole meri
eikä walascala/ joca sencaltaist
tarwidze/ sois että hän olis cuollut ja ei
enä eläis/ v. 11. että Jumala myös ottais
hänen pahattecons pois/ ja lyhennäis
hänen elämäns/ v. 14.
7:1 EIkö ihmisen aina pidä oleman
sodas maan päällä/ ja hänen päiwäns
nijncuin orjan päiwät?
7:2 Nijncuin palwelia halaja warjoa/ ja
orja hänen työns loppua.
7:3 Nijn olen minä coco Cuucauden
turhan työtä tehnyt/ ja minulla on
monda murhellista yötä ollut.
7:4 Cosca minä lewätä panin/ sanoin
minä: coscast minä nousen? ja sijtte
lueskelen cosca ehto tulle/ minä olin
