Hiobin Kirja
994
nurckaan/ ja heitti sen nuorucaisten
päälle/ nijn että he cuolit/ ja minä yxin
pääsin sanoman sinulle.
1:20 SIlloin Hiob nousi ja rewäis
waattens/ ja rewei päätäns/ ja langeis
maahan/ ja sanoi:
1:21 Alasti olen minä tullut äitini
cohdusta/ ja alasti pitä minun sinne
jällens menemän/ HERra andoi/ ja
HERra otti/ HERran nimi olcon kijtetty.
1:22 Näisä caikis ei rickonut Hiob/ eikä
tehnyt tyhmäst Jumalata wastan.
Vers.1. Uzin) Se maacunda cudzuttin
Uzist Aramin pojast/ Gen. 10:23. Eli
Uzist Nahorin esicoisest/ Gen. 22:21.
cusa Edomerit asuit/ Thren. 4:21. ja oli
maacunda kiwises Arabias/ ricast
Arabiata läsnä/ sillä ne Sabast ängäwät
sinne sisälle. Hiob) on Jobab Edomin
Cuningas/ Gen. 36:33. v. 3.
Woimallisembi) Ei rickauden puolest/
waan hänen taitons/ ymmärryxens ja
jumaludens tähden on hän luettu
woimallisemmaxi caickia muita. v. 11.
Siuna) se on/ kiroile ja häwäise.
II. Lucu .
HERra saldi lyödä Hiobi paiseilla
hamast kijrest nijn candapäähän/ v. 6.
hänen emändäns häwäise händä/ v. 9.
Hiob pysy cuitengin wahwana uscos/ ja
otta wastan caiken tämän tuscan
nijncuin Jumalan kädest/ v. 10. hänen
ystäwäns lohduttawat händä/ v. 11. ja
itkewät hänen tuscans seidzemen
päiwä/ v. 12.
2:1 SE tapahdui yhtenä päiwänä että
Jumalan lapset tulit ja astuit HERran
eteen/ että Sathan myös tuli heidän
cansans/ ja astui HERran eteen.
2:2 Silloin sanoi HERra Sathanille:
custas tulet? Sathan wastais HERra/ ja
sanoi: minä olen waeldanut ymbäri
maan.
2:3 HERra sanoi Sathanille: etkös ole
ottanut waari minun palweliastan
Hiobist? sillä hänen wertaistans ei ole
maalla/ waca ja hurscas ja Jumalata
pelkäwäinen/ ja wälttä paha/ ja pysy
wielä wacuudesans/ ja sinä yllytit
minua händä häwittämän ilman syytä.
2:4 Sathan wastais HERra/ ja sanoi:
nahca nahast/ caicki mitä ihmises on/
anda hän hengens edest.
2:5 Mutta ojenna kätes ja rupe hänen
luihins ja lihaans/ mitämax hän siuna
sinua caswoille.
2:6 HERra sanoi Sathanille: cadzo/ hän
olcon sinun kädesäs/ cuitengin säästä
hänen hengens.
2:7 Silloin läxi Sathan HERran tykö/ ja
löi Hiobin pahoilla paisumilla/
candapääst kijresen asti.
2:8 Ja hän otti sawiastian murun ja
caapei händäns/ ja istui tuhwas.
2:9 Ja hänen emändäns sanoi hänelle:
wieläkös pysyt wacuudesas? siuna
Jumalata ja cuole.
2:10 Mutta hän sanoi hänelle: sinä
puhut nijncuin tyhmät waimot
