Estherin Kirja
991
joca aica ei mitän muuttanut heidän
menoistans.
X. Lucu.
CUningas Ahasweruxen tegot/ ja
mihingä cunniaan MArdochai
corgotetan/ etc. on kirjoitettu Medein
ja Persian Cuningasten Aicakirjas.
10:1 Ja Cuningas Ahaswerus laski
weron maan päälle/ ja luotoin päälle
merellä.
10:2 Mutta caicki hänen työns/
woimans ja wäkewydens/ ja
Mardochain suuri cunnia cuin Cuningas
hänelle andoi/ cadzo se on kirjoitettu
Medein ja Persian Cuningasten
Aicakirjas.
10:3 Sillä Mardochai Judalainen oli
toinen Cuningas Ahasweruxesta/ ja
wäkewä Judalaisten seas/ ja otollinen
weljeins paljouden keskellä/ joca edzei
Canssans parast/ ja puhui parhain päin
caiken hänen siemenens puolest.
Estherin kirjan loppu.
Hiobin Kirja
Hiobin Kirjan Esipuhe . HIobin Kirja selittä sen kysymyxen: jos myös hywillekin
tapahtu wastoinkäymist ja waiwa Jumalalda? Sen päälle Hiob wahwast seiso ja pitä/
että Jumala waiwa myös hywiäkin ilman syytä/ ainoastans idzellens kijtoxexi ja
cunniaxi/ nijncuin Christus Ioh. 9:3. myös sen todista sijtä sokiana syndynestä. Sitä
wastan asettawat heitäns hänen ystäwäns/ ja monilla sanoilla tahtowat todista/ että
Jumala on wanhurscas/ nijn ettei hän waiwa jotacuta hywä/ waan jos hän händä
waiwa/ nijn hän on osannut syndiä tehdä: ja nijn heillä on yxi mailmallinen ja
inhimilinen ajatus Jumalast ja hänen wanhurscaudestans/ cuin hän olis nijncuin
ihmiset owat/ ja hänen oikeutens/ cuin mailman oikeus on. Ehkä Hiob myös/
nijncuin se joca cuoleman hädäs on/ inhimilisest heickoudest ylön paljo Jumalata
wastan puhu/ ja hänen tuscasans harhaele/ ja cuitengin lujana pysy/ ettei hän
sencaltaist tusca ole ansainnut enä cuin muutcan/ nijncuin se myös tosikin oli. Mutta
wijmeiseldä duomidze Jumala/ että mitä Hiob Jumalata wastan puhui hänen
tuscasans/ sen oli hän wäärin puhunut: cuitengin mitä hän ystäwitäns wastan oli
puhunut hänen wiattomudestans ennencuin hän waiwattin/ sen oli hän oikein
puhunut. Ja nijn tämä Kirja wijmein tämän asian päättä/ että ainoa Jumala on
