Tobian kirja
2362
kirjoituxen häneldä.
1:18 SIjtte pitkän ajan perästä/
Salmanasserin cuoleman jälken/ cosca
hänen poicans Sennaherib hänen
jälkens hallidzi/ joca Israelin lasten
wihamies oli.
1:19 Käwi Tobia jocapäiwä caickein
Israelitain tykönä/ ja lohdutti heitä/ ja
jacoi idzecullengin hänen hywydestäns
woimans jälken.
1:20 Isowaisia hän ruockei/ alastomia
hän waatetti/ tapetuita ja cuolleita hän
hautais.
1:21 Mutta Cuningas Sennaherib oli
paennut Judeast/ cosca Jumala hänen
lyönyt oli/ hänen pilckamisens tähden.
Cosca hän nyt palais/ oli hän
kiucuisans/ ja andoi paljo Israelin lapsia
tappa/ nijden ruumit toimitti Tobia
hautaan.
1:22 Mutta cosca Cuningas sen tietä
sai/ käski hän hänen tapetta/ ja otti
häneldä caiken hänen tawarans.
1:23 Waan Tobia pakeni waimons ja
poicans cansa/ ja piti idzens sala
hywäin ystäwäins tykönä.
1:24 Waan wijden päiwän perästä
wijdettäkymmendä tapettin Cuningas
omilda pojildans.
1:25 Ja Tobia tuli jällens cotians/ ja
caicki hänen tawarans annettin hänelle
jällens.
II. Lucu .
Tobia hauta cuolleita/ jotca catuilla
lyödyt olit/ eikä anna idzens estä sijtä/
v. 1. Tule sokiaxi ja hänen ystäwäns
pilckawat händä/ v. 10. Neuwo myös
emändätäns/ ettei hän ryhtyis toisen
caluun/ josta hän wihastu ja häwäise
händä/ v. 19.
2:1 SEnjälken HERran juhlapäiwänä/
cosca Tobia huonesans culuisan
wieraspidon walmistanut oli.
2:2 Sanoi hän pojallens: mene ja cudzu
ne jumaliset meidän sugustam meidän
cansam rualle.
2:3 Ja cosca hän palais/ sanoi hän
Isällens Tobialle: yxi Israelita on
cuolluna catulla.
2:4 Nijn nousi Tobia cohta pöydän
tykö/ ennen cuin hän söi/ ja meni sen
cuolluen ruumin tygö/ ja otti sen/ ja
candoi hänen sala huonesens/ että hän
sen sala hautais yöllä.
2:5 Ja cosca hän ruumin sala kätkenyt
oli/ söi hän leipäns murheisans/
2:6 Ja ajatteli sitä sana cuin HERra
Amos Prophetan cautta puhunut oli.
Teidän juhlapäiwän pitä murhepäiwixi
tuleman.
2:7 Ja meni yöllä ja hautais sen
cuolluen:
2:8 Mutta hänen ystäwäns nuhtelit
händä/ ja sanoit: Äsken käski Cuningas
sinun tapetta sen asian tähden/ ja sinä
olet sijtä sijhen sijtä pääsnyt/ ja
cuitengin hautat cuolleita.
2:9 Mutta Tobia pelkäis Jumalata
enämmän cuin Cuningasta/ ja candoi
salaisest cocon ne tapetut/ ja piti sala
huonesans/ ja yöllä hän hautais heidän.
