Tobian kirja
2366
4:18 Anna almua sinun leiwästäs ja
wijnastas jumalisten hautamisis/ ja älä
syö elickä juo synnisten cansa.
4:19 Kysy aina neuwo wijsaille.
4:20 Ja kijtä aina Jumalata/ ja rucoile/
että hän sinun hallidzis/ ja ettäs caikis
sinun töisäs seuraisit hänen sanans.
4:21 SInun pitä myös tietämän poican/
että minä kymmenen leiwiskä hopiata
lasna ollesas/ lainaisin Gabelille
Ragexes Medenis/ ja hänen kirjoituxens
on minulla.
4:22 Sentähden ajattele cuingas hänen
tygöns tulisit/ ja anoisit sen rahan ja
andaisit hänen kirjoituxens.
4:23 Älä murheti poican/ me olemma
tosin köyhät/ mutta me saamme paljo
hywä/ jos me Jumalata pelkämme/
wältäm syndiä/ ja teemme hywä.
Vers.11. Almu pelasta caikesta synnistä)
Lue Infr. c. 12:9.
V. Lucu .
NUori Tobia otta kirjoituxen Isäldäns/
v. 1. Mene ulos ja löytä Engelin/ jonga
hän luule nuorexi miehexi/ joca walmis
on waeldaman sitä tietä/ v. 5. Cudzu
sen Isäns tygö/ v. 10. Cosca Isä cuule
hänen/ lähettä hän heidän matcan/ v.
16. Hänen äitins murhetti että hän
mene pois/ mutta Tobia hänen
miehens lohdutta händä. v. 22.
5:1 SIlloin wastais nuori Tobia Isällens/
ja sanoi: Caicki mitäs minulle sanonut
olet/ minun Isän/ tahdon minä tehdä.
5:2 Mutta cuinga minun tätä raha
anoman pitä/ en minä tiedä/ ei hän
minua tunne/ engä minä händä. Mitä
minun pitä merkixi wiemän/ että hän
minun uscois? En tiedä minä myös tietä
sinne.
5:3 Nijn wastais händä Isäns ja sanoi:
Hänen kirjoituxens on minulla/ coscas
sen hänelle näytät/ nijn hän cohta
sinulle anda rahan.
5:4 Mene nyt pois ja edzi sinulles
uscollinen cumpani/ joca palcan edest
sinun cansas menis/ ettäs ne rahat
minun eläisäni jällens saisit.
5:5 Nijn meni nuori Tobia ulos/ ja löysi
yhden caunin nuorucaisen cumpanin
seisomast/ joca oli pukenut ja
walmistanut waeldaman/ ja ei tietänyt/
että se Jumalan Engeli oli.
5:6 Terwetti händä/ ja sanoi: Custas
olet hywä cumpanin?
5:7 Ja hän sanoi: Minä olen yxi Israelita.
5:8 Tobia sanoi hänelle: Tiedätkös tien
Medenin maalle? Hän wastais: Tiedän
kyllä/ ja olen usein waeldanut/ ja olen
maja ollut meidän weljem Gabelin
tykönä/ joca asu Ragexes Medenis/
joca on Egbathanan wuorella.
5:9 Ja Tobia sanoi hänelle: Odotas
wähä aica/ sijhenasti että minä sen
Isälleni sanon.
5:10 Ja Tobia meni ja sanoi sen
Isällens/ ja Isä ihmetteli/ ja rucoili että
se nuorucainen tulis sisälle.
5:11 Ja hän meni sisälle wanhan tygö/
ja terwetti händä/ ja sanoi: Jumala
