Tobian kirja
2363
2:10 Mutta se tapahtui yhtenä
päiwänä/ cosca hän cotia tuli cuolleita
hautamast/ ja oli wäsyxis/ ja nojais
seinuxelle/ ja nuckui.
2:11 Pascansi pääskyinen pesästäns/ se
putois palawana hänen silmijns/ josta
hän tuli sokiaxi.
2:12 Mutta sencaltaisen waiwan andoi
Jumala tulla hänen päällens/ että
jälkentulewaiset oppisit kärsimän:
nijncuin pyhästä Hiobista.
2:13 Ja että hän nuorudestans Jumalata
peljännyt/ ja hänen käskyns pitänyt oli/
ei hän wihastunut eikä napisnut
Jumalata wastan/ että hän oli andanut
hänen sokiaxi tulla:
2:14 Waan pysyi lujana Jumalan
pelgos/ ja kijtti Jumalata caiken
elinaicans.
2:15 Ja nijncuin Cuningat pyhä Hiobi
nauroit/
2:16 Nijn myös Tobiat nauroit hänen
ystäwäns/ ja sanoit: Cusa nyt sinun
uscalluxes on/ jonga tähden sinä sinun
almuisas andanut/ ja nijn paljo
cuolluita haudannut olet?
2:17 Ja Tobia nuhteli heitä/ ja sanoi:
älkät sanoco nijn:
2:18 Sillä me olem pyhäin lapset/ ja
odotam elämätä/ jonga Jumala anda
nijlle/ jotca uscos wahwana ja lujana
pysywät hänen edesäns.
2:19 MUtta Hanna hänen emändäns
teki wiriäst työtä käsilläns/ ja ruockei
hänen kehrämisellä.
2:20 Mutta se tapahtui/ että hän
nuoren wuohen toi cotia.
2:21 Ja cosca hänen miehens Tobia
cuuli sen määkywän/ sanoi hän:
Cadzocat/ ettei se warastettu ole/
andacat händä isännällens jällens: sillä
ei meidän sowi syödä warastetusta
calusta/ eikä sijhen ryhtyä.
2:22 Sijtä puHesta wihastui hänen
emändäns/ wastais ja sanoi: Tästä
nähdän/ että sinun uscalluxes ei ole
mitän/ ja sinun almuisas owat
huckunet.
2:23 Sencaltaisilla ja muilla sanoilla/
soimais hän hänelle hänen
wiheljäisyttäns.
III. Lucu .
Tobia rucoile Jumalalda syndiäns
andexi/ ja että hän hänen rauhas
corjais mailmasta/ v. 1. Juuri sinä
päiwänä/ cuin Sara Raguelin tytär
häwäistin Isäns pijcalda/ paasto hän ja
rucoile/ että Jumala käännäis pois
hänestä sen häwäistyxen/ v. 7.
Lohdutta idzens Jumalan hywydellä/ v.
21. Jumala cuule molembain heidän
rucouxens lähettäin Engelins Raphaelin
heille awuxi sillä hetkellä/ v. 24.
3:1 SIlloin huocais Tobia rascast/ ja
rupeis itkemän/ ja rucoileman/ ja sanoi:
3:2 HERra sinä olet hurscas/ ja caicki
sinun työs owat oikiat ja sula hywyys ja
uscollisus.
3:3 Ja nyt minun HERran ole minulle
armollinen/ ja älä costa minun
syndiäni/ älä muistele minun eikä
