Salomon Wijsaus
2329
tygö hän ensist ja erinomaisest kirjoitettu on. Ja olis ilman epäilemät jo aica tullut
pois/ jos hänen tekiäns (joca idzestäns ylöncadzottu oli) olis omalla nimelläns sen
tehnyt. Mutta he luulewat/ että Philo on ollut tämän kirjan tekiä/ joca ilman
epäilemät/ oli yxi caickein oppenummist/ jotca Judan Canssan seas Prophetain
jälken ollet owat/ nijncuin hän muilla kirjoilla ja tegoilla on kyllä osottanut: Sillä
Keisarin Caligulan aican/ cosca Judalaiset Grekiläisildä nijncuin Appionilda
Alexandriast/ ja monelda muilda häwäistys kirjoilla ja häpiällisillä sanoilla pilcatuxi
tulit/ ja sijtte Keisarin edes häpiälisest heidän päällens cannettin ja walheteldin: Oli
ennen nimitetty Philo Judan Canssalda lähetetty Keisarin tygö wastaman Judalaisten
puolesta. Cosca Keisari oli nijn carwalla mielellä Judalaisia wastan/ että hän heidän
tyköns ajoi pois/ ja ei tahtonut heitä cuulla: Annoi Philo (nijncuin yxi pelkämätöin ja
rohkia mies) idzens cuulla: ja sanoi hänen Judalaisillens: Rackat weljet/ älkät
sentähden hämmästykö/ mutta olcat hywäs turwas: Että ihmisten apu on meildä
kieltty: Nijn cuitengin Jumala totisesta tule meitä auttaman. Sencaltaisella tilalla ja
syyllä on tämä kiria alcuns saanut: Että Philo, joca hänen ja Judalaisten asian ja
oikiuden cansa ei löytänyt sia Keisarin tykönä/ käänsi idzens Jumalan tygö/ ja uhca
woimallisia/ ja häpiälisiä walhettelioita Jumalan angaralla duomiolla: Sentähden
puhu hän myös nijn woimallisest ja angarast/ ensimäisesä ja toisesa lugusa
myrkyllisiä ja pahoja kieliä wastan/ jotca totuden tähden wainowat ja tappawat
wanhurscat ja wiattomat/ ja tuo woimallisia wastan Jumalan duomion/ cuin Jumala
on tehnyt Cuningas Pharaolle ja Egyptiläisille/ Israelin lasten tähden. Tätä hän myös
teke sencaltaisilla jaloilla ja angaroilla sanoilla/ että hän jocaidzella sanalla tahto
mielelläns Keisarin/ Ruomarein ja Grekiläisten myrkyllisten kielten päälle tarcoitta/
jotca Judalaisia wastan nijn haikiat olit: ja pyytä sencaltaisilla cauheille asioilla heitä
peljättä/ ja Judalaisia lohdutta. Waan sijtte on tämä kirja monelda oikiana pyhän
Ramatun kirjana pidetty/ ja erinomaisest on hän Ruomin Kircos nijn corkias arwos/
ettei tuskin yhdestäkän kirjasta ole nijn monda weisua tehty/ cuin tästä. Ilman
epäilemät/ että Tyrannit täsä sanoilla nijn cowin rangaistan/ ja sitä wastan/ pyhät
Martyrit nijn corkiast lohdutetan. Ja owat he Ruomisa (josa Christityt enä cuin
josacusa muisa paicois mailmas wainottin ja pijnattin) enimmäst pitänet tätä kirja/
että hän sangen hywin asian cansa sopi/ josa hän nijn uhca Tyranneja/ ja lohdutta
Jumalisia: waicka ei he monda cappaletta sijnä oikein ymmärtänet/ mutta owat usein
sowittanet wäärin ja hiuxista wetänet/ nijncuin he myös coco pyhän Ramatun cansa
tehnet owat/ ja wielä jocapäiwä tekewät. Paidzi näitä/ on myös täsä paljon hywä/
joita pidäis luettaman/ mutta erinomaisest pidäis woimallisten tätä lukeman jotca
heidän alimmaisians ja nuhtettomia wastan/ Jumalan sanan tähden owat haikiat ja
tylyt. Sillä hän puhu nijden tygö 6. lugus/ ja tunnusta/ että tämä kirja heidän tygöns
