Psaltarit
1193
150:1 Halleluja. KIittäkät HERra hänen
Pyhäsäns/ kijttäkät händä hänen
wäkewydens wahwudes.
150:2 Kijttäkät händä hänen jaloimbain
tecoins tähden/ kijttäkät händä
ylönpaldisen jaloudens tähden.
150:3 Kijttäkät hända Basunilla/
kijttäkät händä Psaltarilla ja candeleilla.
150:4 Kijttäkät händä trumbuilla ja
dantzilla/ kijttäkät händä harpun kielillä
ja huiluilla.
150:5 Kijttäkät händä kilisewillä
culcuisilla/ kijttäkät händä cumisewilla
Cymbaleilla.
150:6 Caicki joilla hengi on/ kijttäkän
HERra/ Halleluja.
Psaltarin loppu.
Salomon Kirjain Esipuhe .
COlme kirja nimitetän Salomon nimellä: Ensimäinen on Proverbia , se on/
Sananlascut/ joca taitan oikein cudzutta/ hywäin tapain kirjaxi: Sillä sijnä hän opetta
caunist elämän sekä Jumalan että ihmisten edes. Ja erinomaisest pyytä hän nuorta
Canssa Isällisest Jumalan käskyijn totutta/ toisinans haucuttele/ toisinans waati/
andain tietä: cuinga jumalisille hywin tapahtu/ ja taas/ cuinga cowin pahat
rangaistan. Sillä nuori wäki on idzestäns hembiämbi caickeen pahuteen/ owat myös
taitamattomat/ mailman ja Perkelen petosta ja wieckautta ymmärtämän/ ja ylön
heicot seisoman pahoja tapoja ja caickinaisia pahennuxia wastan/ eikä woi hallita
idzens. Waan jos ei heitä hywin caswateta ja opeteta/ nijn he turmellan/ ennencuin
jocu luulecan: sentähden tarwidzewat he hywiä opettaita ja hallidzioita/ jotca heitä
neuwowat/ curittawat/ rangaisewat/ nuhtelewat/ ja Jumalan pelcoon ja Lakijn alati
totuttawat/ wastoin Perkelen/ mailman ja lihan paha haucutusta/ nijncuin Salomo
täsä kirjasa caikella ahkerudella runsasti teke. Ja asetta hänen oppins sananlascuihin/
että cukin sitä nopemin sen käsitäis ja paremmin muistosans pidäis: nijn että
jocainen ihminen/ cuin tahto hurscaxi tulla/ pidäis tämän kirjan jocapäiwäisnä
Käsikirjanans ja Rucouskirjanans/ sitä alati lukis/ ja elämäns sijnä cadzelis. Sillä
jombicumbi tie hänen edesäns on/ taicka hän anda Isäns idzens curitta/ eli Böwelin
rangaista. Ja se olis hywä/ että nuorelle wäelle aina muistutetaisin/ että heillä olis
wahwa tieto sijtä/ että heidän täyty kärsiä/ taicka Isäns widza/ eli Böwelin miecka:
nijncuin Salomo täsä kirjas aina uhca uppiniscaisille cuolemata. Sillä ei taida muutoin
tapahtua/ ettei Jumala heitä rangaise. Nijncuin aina näky/ cuinga ihmellisest
tottelemattomat/ tylyt ja pahan juoniset huckuwat/ ja wijmein Böwelin käsijn
