Psaltarit
1186
racastais jumalisten ja totisten ihmisten
paria/ v. 5. että jumalattomain cawala
aiwoitus möys tyhjän raukeis/ v. 6. ja
tulis wijmein heidän oman pääns
päälle/ v. 10.
141:1 Dawidin Psalmi. HERra/ minä
huudan sinua/ riennä sinuas minun
puoleen/ ota corwijs minun änen/
cosca minä sinua rucoilen.
141:2 Kelwatcon minun rucouxen sinun
edesäs nijncuin sawuuhri/ minun käteni
ylönnys nijncuin ehtouhri.
141:3 HERra kätke minun suun/ ja
warjele minun huuleni.
141:4 Älä callista minun sydändäni
mihingän pahuteen/ pitämän
jumalatoinda meno pahointekiäin
cansa/ etten minä söis nijstä jotca
heille kelpawat.
141:5 Wanhurscas lyökän minua
ystäwällisest/ ja laittacan minua/ se
teke minun aiwa hywä/ nijncuin Balsam
minun pääni päällä: sillä minä rucoilen
alati/ ettei he minua wahingoidzis.
141:6 Heidän opettajans sysättäkön
kiween/ nijn sijtte cuullan minun
opetuxen suloisexi.
141:7 Meidän luum owat hajotetut
haman helwettijn/ nijncuin jocu maan
repis ja caiwais.
141:8 Sillä sinua HERra HERra minun
silmäni cadzowat/ minä uscallan
sinuun/ älä minun sieluani hyljä.
141:9 Warjele minua sijtä paulasta/
jonga he asetit eteeni/ ja pahointekiäin
ansasta.
141:10 Jumalattomat langewat toinen
toisens cansa omijn werckoihins/ mutta
minä aina pääsen.
CXLII. Psalmi .
LAT. CXLI. JAlo rucous/ josa Dawid
osotta/ että cosca hän on caickein
suurimmas ahdistuxes ja hädäs/
caikilda myös ihmisildä hyljätty/ nijn
hän rucoile caickein corkeimmalda
Jumalalda suojelust ja warjelust/ v. 2.
sillä hän luotta idzens ainoastans
häneen/ v. 6. ja caickein pyhäin cansa
kijttä händä ja ylistä/ v. 8.
142:1 Dawidin oppi/ rucoelda/ cosca
hän luolas oli.
142:2 MInä pargun HERran tygö minun
änelläni/ ja rucoilen HERra minun
huudollani.
142:3 Minä wuodatan minun puheni
hänen edesäns/ ja osotan hänelle
minun hätäni.
142:4 Cosca minun hengen on
ahdistuxes/ nijn sinä corjat minua/ he
asettawat paulat minun eteeni/ tielleni
jota minä waellan.
142:5 Cadzele oikialle kädelle ja näe/
siellä ei yxikän tahdo minua tuta/ en
minä taida paeta/ ei tottele kengän
minun sieluani.
142:6 HERra sinua minä huudan/ ja
sanon: sinä olet minun toiwon ja minun
osan eläwitten maalla.
142:7 Ota waari minun rucouxestani/
sillä minua waiwatan sangen/ pelasta
