75
Ensimmäinen Mooseksen kirja
elatukseksemme. Emme tiedä, kuka on pannut meidän rahamme
säkkeihimme. Hän vastasi: Olkaa rauhassa, älkää peljätkö. Teidän
Jumalanne ja teidän isänne Jumala on antanut teidän löytää aar-
teen säkeistänne. Teidän rahanne minä olen saanut. Ja hän toi
heidän luokseen Simeonin. Ja hän vei miehet Joosefin taloon ja
antoi heille vettä jalkain pesemiseksi ja heidän aaseilleen rehua. He
laittoivat lahjansa järjestykseen siksi, kunnes Joosef tulisi päivällisel-
le; sillä he olivat kuulleet, että saisivat aterioida siellä. Kun Joosef
oli tullut kotiin, veivät he hänelle huoneeseen lahjat, jotka heillä oli
mukanaan, ja kumartuivat maahan hänen edessänsä. Hän tervehti
heitä ja kysyi: Kuinka voi teidän vanha isänne, josta puhuitte? Vie-
läkö hän elää? He vastasivat: Palvelijasi, meidän isämme, voi hyvin;
hän elää vielä. Ja he kumartuivat ja heittäytyivät maahan. Ja hän
nosti silmänsä ja näki veljensä Benjaminin, äitinsä pojan, ja kysyi:
Onko tämä teidän nuorin veljenne, josta puhuitte? Sitten hän sanoi:
Jumala olkoon sinulle, poikani, armollinen. Mutta silloin Joosef kes-
keytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämes-
sään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen; niin hän meni sisä-
huoneeseen ja itki siellä. Senjälkeen hän pestyään kasvonsa tuli
ulos, hillitsi itsensä ja käski: Tarjotkaa ruokaa. Ja tarjottiin erikseen
hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat
hänen kanssaan; egyptiläiset näet eivät saata syödä yhdessä heb-
realaisten kanssa, sillä se on egyptiläisille kauhistus. He istuivat
vastapäätä häntä iän mukaan, esikoinen ensimmäisenä ja nuorin
viimeisenä; ja ihmetellen miehet katselivat toisiaan. Ja hän antoi
kantaa omasta pöydästään ruokia heille, ja Benjaminin annos oli
viisi kertaa suurempi kuin kaikkien muiden. Ja he joivat hänen
kanssaan ja juopuivat.
Senjälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: Täytä miesten
säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itsekunkin
raha hänen säkkinsä suuhun. Ja nuorimman säkin suuhun pane
minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä hänen viljarahansa. Ja hän
teki, niinkuin Joosef käski. Aamulla päivän valjetessa miehet saivat
aaseinensa lähteä matkalle. Mutta kun he olivat ehtineet vähän
