1745
Kirje hebrealaisille
kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansan-
sa." Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. Mutta muistakaa
entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kär-
simysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdis-
tusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden
osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olet-
te kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tie-
täen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy. Älkää siis heittäkö
pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestä-
väisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä
luvattu on. Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, jo-
ka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä
uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen."
Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksek-
seen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.
Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautumi-
nen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todis-
tuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennet-
tu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt nä-
kyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin
kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli van-
hurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja us-
konsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu. Uskon kautta otettiin
Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska
Jumala oli ottanut hänet pois." Sillä ennen poisottamistaan hän oli
saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle. Mutta ilman
uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tu-
lee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka
häntä etsivät. Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen sii-
tä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pe-
lastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä
tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee. Uskon kautta
oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen
maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä,
