1742
Kirje hebrealaisille
nen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton
taulut, ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuin-
ta. Mutta näistä nyt ei ole syytä puhua kustakin erikseen. Kun nyt
kaikki on näin järjestetty, menevät papit joka aika etumaiseen ma-
jaan jumalanpalvelusta toimittamaan, mutta toiseen majaan menee
ainoastaan ylimmäinen pappi kerran vuodessa, ei ilman verta, jonka
hän uhraa itsensä edestä ja kansan tahattomien syntien edestä.
Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on il-
moittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo. Tämä
on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhra-
taan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi
omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa, vaan jot-
ka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan
lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti.
Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin
hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä
tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja
vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan
kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä jos
kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmot-
tuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuk-
sen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä
viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista
teoista palvelemaan elävää Jumalaa! Ja sentähden hän on uuden
liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunas-
tukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat
kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. Sillä missä on tes-
tamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä; sillä vasta
kuoleman jälkeen testamentti on pitävä, koska se ei milloinkaan ole
voimassa tekijänsä eläessä. Sentähden ei myöskään ensimmäistä
liittoa verettä vihitty. Sillä kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilu-
kenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän vasikkain
ja kauristen veren ynnä vettä ja purppuravillaa ja isopin ja vihmoi
sekä itse kirjan että kaiken kansan, sanoen: "Tämä on sen liiton
