1748
Kirje hebrealaisille
puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista
vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoan-
ne. Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne
syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu
teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta,
äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra ra-
kastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän
ottaa huomaansa." Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee tei-
tä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta
jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, sil-
loinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilli-
set isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa
ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo
kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä
mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me
pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin
sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin
se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta
ovat harjoitetut. Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rau-
enneet polvenne"; ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontu-
van jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. Pyrkikää rauhaan
kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näke-
vä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Ju-
malan armosta, "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan
ja tekemään häiriötä", ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja
ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka
yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet
sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin;
sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle, vaikka hän kyynelin sitä
pyysi. Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin
koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette
myrskyn, ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin,
että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; sil-
lä he eivät voineet kestää tätä käskyä: "Koskettakoon vuorta vaikka
