1753
Pietarin ensimmäinen kirje
on pantukin. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto,
pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka
on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka
ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka
ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut." Rak-
kaani, niinkuin outoja ja muukalaisia minä kehoitan teitä pidätty-
mään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan, ja vaelta-
maan nuhteettomasti pakanain keskuudessa, että he siitä, mistä he
parjaavat teitä niinkuin pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne täh-
den, niitä tarkatessaan, ylistäisivät Jumalaa etsikkopäivänä. Olkaa
alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hy-
vin kuninkaalle, joka on ylin, kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lä-
hettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kii-
tokseksi; sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte
suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä- niinkuin vapaat,
ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin
Jumalan palvelijat. Kunnioittakaa kaikkia, rakastakaa veljiä, peljätkää
Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta. Palvelijat, olkaa kaikella pelolla
isännillenne alamaiset, ei ainoastaan hyville ja lempeille, vaan nurjil-
lekin. Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan
edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää sii-
nä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden
piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden
saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa. Sillä siihen te olette kut-
sutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esi-
kuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä, joka "ei syntiä tehnyt
ja jonka suussa ei petosta ollut", joka häntä herjattaessa ei her-
jannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut, vaan jätti asiansa sen
haltuun, joka oikein tuomitsee, joka "itse kantoi meidän syntimme"
ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina,
eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen "haavainsa kautta te olette
paratut." Sillä te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te
olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.
