VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
34. Luku.
I. Moses astuu Nebon vuorelle ja saa nähdä Kanaanin maan. II. Kuolee siellä 120 ajastaikaisena ja haudataan Herralta. III. Josuan taito, ja Moseksen ylistys.
I. Ja Moses meni Moabin kedoilta ja astui Nebon vuorelle, Pisgan kukkulalle, joka on Jerihon kohdalla*; ja Herra osoitti hänelle kaiken Gileadin maan Daniin asti,
2. Ja koko Naphtalin ja Ephraimin ja Manassen maan, ja kaiken Juudan maan viimeiseen mereen asti,
3. Ja etelämaan, ja aukian kedon Palmukaupungin Jerihon tykönä*, hamaan Zoariin asti.
4. Ja Herra sanoi hänelle: tämä on se maa, jonka minä Abrahamille, Isaakille ja Jakobille vannoin ja sanoin: minä annan sen sinun siemenelles*; sinä näit sen nyt silmilläs, vaan et sinä sinne tule.
5. II. Ja Moses Herran palvelia kuoli siellä Moabin maalla, Herran sanan jälkeen.
6. Ja hän hautasi hänen laaksoon, Moabin maalla, Peorin huoneen kohdalla. Ja ei ole yksikään saanut tietää hänen hautaansa tähän päivään asti.
7. Ja Moses oli sadan ja kahdenkymmenen ajastaikainen, kuin hän kuoli*; ei hänen silmänsä olleet pimenneet, ja hänen elämänsä neste ei ollut lakastunut.
8. Ja Israelin lapset itkivät Mosesta Moabin kedoilla kolmekymmentä päivää; ja itku- ja valituspäivät Moseksesta täytettiin.
9. III. Mutta Josua Nunin poika oli täytetty taidon hengellä*, sillä Moses oli kätensä laskenut hänen päällensä; ja Israelin lapset olivat kuuliaiset hänelle ja tekivät niinkuin Herra oli Mosekselle käskenyt.
10. Ja sitte ei yhtään prophetaa noussut Israelissa niinkuin Moses, jonka Herra tunsi kasvoista niin kasvoihin,
11. Kaikkinaisissa tunnustähdeissa ja ihmeissä, joita Herra hänen lähetti tekemään Egyptin maalla Pharaolle ja kaikille hänen palvelioillensa, koko hänen maallensa,
12. Ja kaikessa väkevässä kädessä, ja kaikissa suurissa peljättävissä töissä, jotka Moses teki koko Israelin silmäin edessä.
Moseksen Kirjain loppu.