VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
10. Luku.
I. Moses muistuttaa heille uudesti tehtyjä lain tauluja, Aaronin kuolemaa, Eleatsarin pappiutta ja Leviläisten eroittamista. II. Jumalan käskyä kansan johdatuksesta. III. Neuvoo kansaa vilpittömään Jumalan pelkoon.
I. Silloin sanoi Herra minulle: vuole sinulles kaksi kivistä taulua entisten kaltaista*, ja astu minun tyköni vuorelle, ja tee sinulles puuarkki,
2. Niin minä kirjoitan niihin tauluihin ne sanat, jotka ensimäisissä tauluissa olivat*, jotka särkenyt olet**: ja pane ne arkkiin+.
3. Niin minä tein arkin sittimipuusta, ja vuolin kaksi kivistä taulua entisten kaltaista, ja astuin vuorelle, pitäen kaksi taulua kädessäni.
4. Niin hän kirjoitti ensimäisen kirjoituksen jälkeen, niihin tauluihin ne kymmenet sanat, jotka Herra teille puhui vuorella tulesta, kokouksen päivänä: ja Herra antoi ne minulle.
5. Niin minä käännyin ja astuin vuorelta alas, ja panin taulut arkkiin, jonka minä tein, että heidän piti siellä oleman, niinkuin Herra minulle käskenyt oli.
6. Ja Israelin lapset menivät BerotBeneJaakanista Moseraan*: siellä kuoli Aaron ja haudattiin**, ja hänen poikansa Eleatsar toimitti papin virkaa hänen siassansa+.
7. Sieltä menivät he Gudgodaan: Gudgodasta Jotbatiin, siihen maahan, jossa vesi-ojat ovat.
8. Silloin eroitti Herra Levin suvun*, kantamaan Herran liitonarkkia, seisomaan Herran edessä, palvelemaan häntä ja kiittämään hänen nimeänsä tähän päivään asti.
9. Sentähden ei ollut Leviläisillä yhtään osaa eli perimystä veljeinsä kanssa; sillä Herra on heidän perimyksensä, niinkuin Herra sinun Jumalas sanoi heille.
10. II. Ja minä seisoin vuorella niinkuin ennenkin, neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, ja vielä silloinkin kuuli Herra minun rukoukseni, eikä Herra tahtonut hukuttaa sinua.
11. Vaan Herra sanoi minulle: nouse, ja mene matkaas, niin ettäs kansan edellä vaellat, että he tulisivat ja omistaisivat sen maan, jonka minä vannoin heidän isillensä antaakseni heille.
12. III. Nyt siis Israel, mitä Herra sinun Jumalas sinulta muuta anoo; vaan ettäs pelkäisit Herraa sinun Jumalaas, ja vaeltaisit kaikissa hänen teissänsä ja rakastaisit häntä, ja palvelisit Herraa sinun Jumalaas kaikesta sinun sydämestäs ja kaikesta sinun sielustas:
13. Ettäs myös pitäisit Herran käskyt ja hänen säätynsä, jotka minä käsken sinulle tänäpänä, että sinulle hyvin kävis.
14. Katso, taivaat ja taivasten taivaat ovat Herran sinun Jumalas, ja maa ja kaikki, mitä hänessä on.
15. Kuitenkin Herralla on ollut hyvä suosio sinun isäis tykö rakastaaksensa heitä, ja on valinnut heidän siemenensä heidän jälkeensä, nimittäin teidät kaikista kansoista*, niinkuin tänäpäivänäkin on.
16. Niin ympärileikatkaat teidän sydämenne esinahka*, ja älkäät enää niskurit olko!
17. Sillä Herra teidän Jumalanne on kaikkein jumalain Jumala, voimallinen ja peljättävä, joka ei katso muotoa, eikä lahjoja ota,
18. Joka orvoille ja leskille oikeuden tekee, ja rakastaa muukalaisia, niin että hän heille leivän ja vaatteen antaa.
19. Sentähden pitää teidänkin rakastaman muukalaista; sillä te myös olitte muukalaiset Egyptin maalla.
20. Sinun pitää pelkäämän Herraa sinun Jumalaas, häntä pitää sinun palveleman, hänessä pitää sinun kiinni riippuman, ja hänen nimensä kautta vannoman.
21. Hän on sinun ylistykses ja sinun Jumalas*, joka sinulle teki suuria ja hirmuisia töitä, joita silmäs nähneet ovat.
22. Sinun isäs menivät alas Egyptiin seitsemänkymmenen sielun kanssa*; mutta nyt Herra sinun Jumalas on enentänyt sinun niinkuin taivaan tähdet+.