P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
3. luku
I. Selitetään Juudalaisten etuus ja siitä seuraavaiset ajatukset Jumalan totuudesta ja vanhurskaudesta. II. Perustetaan kaikki ihmiset olevan syntiset ja vialliset Jumalan edessä. III. Osoitetaan lain töiden voimattomuus ja uskon voima vanhurskaaksi tekemisessä.
I. Mitäs siis Juudalainen on parempi? Eli mitä ympärileikkaus auttaa?
2. Tosin sangen paljo. Sillä ensin on se, että heille on uskottu, mitä Jumala puhunut on.
3. Mutta ettei muutamat niitä uskoneet*, mikä siitä on? Pitäiskö heidän epäuskonsa Jumalan uskon turhaksi tekemän+?
4. Pois se! vaan paremmin, olkoon Jumala totinen*, vaan jokainen ihminen valehtelia+, niinkuin kirjoitettu on: ettäs olisit oikia sanoissas ja voittaisit, kuin sinä tuomitaan§.
5. Jos siis meidän vääryytemme Jumalan oikeutta ylistää, mitäs me sanomme? Onko Jumala väärä, että hän siitä vihastuu? (minä puhun ihmisten tavalla.)
6. Pois se! kuinka Jumala sitte taitais maailmaa tuomita?
7. Sillä jos Jumalan totuus minun valheeni kautta kunniallisemmaksi tulis, hänen ylistykseksensä, minkätähden pitäis vielä sitte minä niinkuin syntinen tuomittaman?
8. Ja ei, (niinkuin meitä pilkataan ja niinkuin muutamat puhuvat meidän sanovan,) että meidän pitäis tekemän pahaa, että siitä hyvää tulis? Joiden kadotus on oikia.
9. II. Mitäs siis? Olemmeko me paremmat kuin he? Emme ensinkään; sillä me olemme ennen osoittaneet, että sekä Juudalaiset ja Grekiläiset ovat kaikki synnin alla,
10. Niinkuin kirjoitettu on: ei ole kenkään vanhurskas, ei yksikään;
11. Ei ole yhtäkään ymmärtäväistä, ei ole ketään, joka etsii Jumalaa.
12. Kaikki ovat poikenneet pois ja ynnä kelvottomaksi tulleet: ei ole yhtään, joka hyvää tekee, ei yhtäkään.
13. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät*, kyykärmeen myrkky on heidän huultensa alla+,
14. Joiden suu on täynnänsä kirousta ja haikeutta.
15. Heidän jalkansa ovat nopiat verta vuodattamaan.
16. Heidän teissänsä on sula tuska ja sydämen kipu.
17. Ja ei he rauhan tietä tunteneet.
18. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä.
19. Mutta sen me tiedämme, että kaikki, mitä laki sanoo, sen hän sanoo niille, jotka lain alla ovat: että jokainen suu pitää tukittaman* ja kaiken maailman pitää Jumalan edessä vikapää oleman,
20. III. Sentähden ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla*; sillä lain kautta synnin tunto tulee+.
21. Mutta nyt on se vanhurskaus, joka Jumalan* edessä kelpaa, ilman lakia julistettu, lain ja prophetain kautta todistettu+;
22. Se Jumalan vanhurskaus, (sanon minä), joka tulee Jesuksen Kristuksen uskon kautta, kaikkein tykö ja kaikkein päälle, jotka uskovat: sillä ei ole yhtään eroitusta.
23. Sillä kaikki ovat he syntiä tehneet* ja ei heillä ole mitään kerskattavaa Jumalan edessä.
24. He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, hänen armostansa*, sen lunastuksen kautta, joka on Jesuksessa Kristuksessa+,
25. Jonka Jumala on armonistuimeksi asettanut, uskon kautta hänen veressänsä*, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edelläkäyväisten syntein anteeksi antamisen kautta+,
26. Joita Jumala kärsinyt on*, osoittaaksensa vanhurskauttansa tällä ajalla: että hän itse vanhurskas olis ja sen vanhurskaaksi tekis, joka Jesuksen uskosta on.
27. Missä siis on kerskaus? Se on suljettu ulos. Minkä lain kautta? Töidenkö lain kautta? Ei, vaan uskon lain kautta.
28. Niin me siis sen siksi pidämme, että ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta, ilman lain töitä.
29. Eli onko Jumala ainoastaan Juudalaisten Jumala? eikö hän ole myös pakanain Jumala? Tosin pakanainkin Jumala,
30. Että yksi on Jumala, joka ympärileikkauksen tekee vanhurskaaksi uskosta, ja esinahan uskon kautta.
31. Teemmekö me lain tyhjäksi uskon kautta? Pois se; vaan me vahvistamme lain.