PYHÄN MATTEUKSEN EVANKELIUMI
15. luku
I. Kristus vastaa Pharisealaisia isäin säädyistä; II. Osoittaa, mikä ihmisen saastuttaa; III. Koettelee Kanaanean vaimoa ja antaa hänelle avun; IV. Parantaa monta sairasta; V. Ruokkii 4,000 miestä 7 leivällä ja muutamilla kalasilla.
I. Silloin tulivat Jesuksen tykö kirjanoppineet ja Pharisealaiset Jerusalemista*, ja sanoivat:
2. Miksi sinun opetuslapses rikkovat vanhinten säädyn? sillä ei he pese käsiänsä leipää syödessänsä.
3. Niin hän vastaten sanoi heille: miksi tekin rikotte Jumalan käskyn, teidän säätynne tähden?
4. Sillä Jumala käski, sanoen: kunnioita isääs ja äitiäs*: ja joka kiroilee isää eli äitiä, hänen pitää kuolemalla kuoleman+.
5. Mutta te sanotte: jokainen sanokaan isälle taikka äidille: se on uhrattu, jolla sinua piti minulta autettaman*: ja ei ensinkään kunnoittaisi isäänsä eikä äitiänsä.
6. Ja te olette rikkoneet Jumalan käskyn teidän säätynne tähden.
7. Te ulkokullatut! Jesaias ennusti teistä oikein, sanoen:
8. Tämä kansa lähestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa; mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.
9. Vaan turhaan he minua palvelevat, opettain niitä opetuksia, jotka ovat ihmisten käskyt.
10. II. Ja hän kutsui kansan tykönsä, ja sanoi heille: kuulkaat ja ymmärtäkäät!
11. Ei se ihmistä saastuta, mikä suusta menee sisälle, mutta se, mikä suusta tulee ulos, saastuttaa ihmisen.
12. Niin tulivat hänen opetuslapsensa, ja sanoivat hänelle: tiesitkös, että Pharisealaiset pahenivat, kuin he tämän puheen kuulivat?
13. Mutta hän vastasi ja sanoi: jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, pitää juurinensa revittämän ylös.
14. Antakaat heidän olla: he ovat sokiat sokiain taluttajat*; jos sokia sokiaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeevat.
15. Niin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: selitä meille tämä vertaus.
16. Niin Jesus sanoi: vieläkö tekin olette ymmärtämättömät?
17. Ettekö te vielä ymmärrä, että kaikki, mitä suuhun sisälle menee, se menee vatsaan, ja sillä on luonnollinen uloskäyminen.
18. Mutta jotka suusta tulevat ulos, ne lähtevät sydämestä ulos, ja saastuttavat ihmisen.
19. Sillä sydämestä* tulevat ulos pahat ajatukset, murhat, salavuoteudet, huoruudet, varkaudet, väärät todistukset, pilkat:
20. Nämät ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen; mutta pesemättömillä käsillä syödä, ei saastuta ihmistä.
21. III. Ja Jesus läksi sieltä ja poikkesi Tyron ja Sidonin maan ääriin.
22. Ja katso, Kanaanean vaimo, joka niistä maan ääristä oli tullut, huusi häntä, sanoen: Herra, Davidin poika, armahda minua: minun tyttäreni vaivataan hirmuisesti perkeleeltä.
23. Mutta ei hän sanaakaan häntä vastannut. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä, sanoen: eroita häntä sinustas; sillä hän huutaa meidän jälkeemme.
24. Niin hän vastaten sanoi: en ole minä lähetetty, vaan kadotettuin lammasten tykö Israelin huoneesta.
25. Mutta se tuli ja kumarsi häntä, sanoen: Herra, auta minua.
26. Niin hän vastaten sanoi: ei ole sovelias ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.
27. Niin se vastasi: totta Herra, syövät kuitenkin penikatkin niistä muruista, jotka heidän herrainsa pöydältä putoovat.
28. Silloin Jesus vastaten sanoi hänelle: oi vaimo, suuri on sinun uskos, tapahtukoon sinulle niinkuin sinä tahdot. Ja hänen tyttärensä tuli sillä hetkellä terveeksi.
29. IV. Ja Jesus läksi sieltä ja tuli Galilean meren tykö*, ja astui vuorelle, ja istui siihen.
30. Ja paljo kansaa tuli hänen tykönsä, ja toivat kanssansa ontuvia, sokeita, mykkiä, raajarikkoja ja paljon muita, ja laskivat Jesuksen jalkain eteen; ja hän paransi heidät.
31. Niin että kansa ihmetteli, kuin he näkivät mykät puhuvan, raajarikot terveinä, ontuvat käyvän ja sokiat näkevän, ja kunnioittivat Israelin Jumalaa.
32. V. Ja Jesus kutsui opetuslapsensa tykönsä, ja sanoi: minä armahdan kansaa, että he ovat jo kolme päivää minun tykönäni viipyneet, ja ei ole heillä mitään syötävää: ja en minä tahdo heitä tyköäni syömättä laskea pois, ettei he tiellä vaipuisi.
33. Niin sanoivat hänen opetuslapsensa hänelle: mistä me saamme tässä erämaassa niin monta leipää, että me ravitsemme niin paljon kansaa?
34. Ja Jesus sanoi heille: kuinka monta leipää teillä on? He sanoivat: seitsemän, ja vähä kalasia.
35. Niin hän käski kansan istua maan päälle atrioitsemaan.
36. Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.
37. Ja he söivät kaikki ja ravittiin, ja ottivat ylös mitä liiaksi jäi, seitsemän täysinäistä koria muruja.
38. Mutta niitä jotka söivät, oli neljätuhatta miestä, ilman vaimoja ja lapsia.
39. Ja kuin hän oli kansan tyköänsä laskenut, astui hän haahteen, ja tuli Magdalan rajoille.