P. PAAVALIN EPISTOLA GALATALAISILLE
4. luku
I. Paavali opettaa lain orjuuden Uudessa Testamentissa lakanneen; II. Nuhtelee taas Galatalaisia poikkeemisen tähden lakiin, ahkeroiden saattaa heitä takatekoon; III. Selittää uskon vanhurskauden, vertauksilla Abrahamin kahdesta pojasta.
I. Mutta minä sanon: niin kauvan kuin perillinen on lapsi, ei ole hänen ja palvelian välillä eroitusta, vaikka hän on kaiken tavaran herra;
2. Vaan hän on esimiesten ja haltiain hallussa, isältä määrättyyn aikaan asti.
3. Niin myös me, kuin me olimme lapset, niin me olimme vaaditut orjuuteen ulkonaisten säätyin alle.
4. Mutta koska aika* oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn+,
5. Että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastais, että me hänen lapsiksensa luettaisiin.
6. Mutta että te olette lapset, lähetti Jumala Poikansa Hengen teidän sydämiinne, joka huutaa: Abba, rakas Isä!
7. Niin ei silleen ole orja, vaan poika; mutta jos poika, niin myös Jumalan perillinen Kristuksen kautta.
8. II. Mutta sillä ajalla, koska ette Jumalaa tunteneet, palvelitte te niitä, jotka ei luonnostansa jumalat olleetkaan.
9. Mutta nyt, sittekuin te Jumalan tunnette ja tosin enemmin Jumalalta tutut olette*, kuinka te siis käännytte jälleen heikkoihin+ ja köyhiin säätyihin, joita te vasta-uudesta palvella tahdotte§?
10. Te otatte vaarin* päivistä, ja kuukausista, ja ajoista, ja vuosista.
11. Minä pelkään teidän tähtenne, etten minä turhaan olisi teidän tähtenne työtä tehnyt.
12. Olkaat niinkuin minä olen, että minäkin olen niinkuin te. Rakkaat veljet! minä rukoilen teitä: ette ole mitään minua vastaan tehneet;
13. Mutta te tiedätte, että minä olen lihan heikkoudessa* teille ensisti evankeliumia saarnannut,
14. Ja minun kiusaustani, jota minä lihan puolesta kärsin, ette ole katsoneet ylön ettekä hyljänneet, vaan korjasitte minun niinkuin Jumalan enkelin*, niinkuin Kristuksen Jesuksen+.
15. Kuinka autuaat te silloin olitte! Minä olen teidän todistajanne, että jos se olis mahdollinen ollut, niin te olisitte teidän silmänne kaivaneet ulos ja minulle antaneet.
16. Olenko minä siis nyt teidän viholliseksenne tullut, että minä teille totuuden sanon?
17. Ei he teitä oikein kiivaudesta rakasta*, vaan he tahtovat teitä minusta pois kääntää, että te heitä kiivaudessa rakastaisitte.
18. Kyllä kiivaten rakastaa hyvä on, aina hyvyydessä, ja ei ainoastaan silloin, kuin minä teidän tykönänne olen.
19. Minun rakkaat lapseni, jotka minun täytyy vasta-uudesta kivulla synnyttää*, siihenasti kuin Kristus teissä jonkun muodon sais!
20. Mutta minä soisin olevani teidän tykönänne, että minä taitaisin äänenikin muuttaa; enpä minä tiedä, mitä minä tästedes teen teidän kanssanne.
21. III. Sanokaat minulle te, jotka lain alla olla tahdotte: ettekö te lakia kuule?
22. Sillä kirjoitettu on: Abrahamilla oli kaksi poikaa, yksi palkkavaimosta* ja yksi vapaasta+.
23. Mutta joka palkkavaimosta oli, se oli lihan jälkeen syntynyt, ja joka vapaasta oli, se oli lupauksen kautta.
24. Nämät jotakin merkitsevät; sillä nämät ovat ne kaksi Testamenttia: yksi Sinain vuoresta, joka orjuuteen synnyttää, joka on Agar.
25. Sillä Agar on Sinain vuori Arabiassa ja ulottuu (a) hamaan Jerusalemiin, joka nyt on, ja on lastensa kanssa orjana.
26. Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on*, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme.
27. Sillä kirjoitettu on: iloitse, sinä hedelmätöin, joka et synnytä, pakahda ja huuda sinä, joka et raskas ole*; sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on.
28. Mutta me, rakkaat veljet, olemme niinkuin Isaakikin, lupauksen lapset.
29. Mutta niinkuin se silloin, joka lihan jälkeen syntynyt oli, vainosi* sitä, joka hengen jälkeen syntynyt oli, niin se nytkin tapahtuu.
30. Mutta mitä Raamattu sanoo? aja palkkavaimo poikinensa ulos; sillä ei palkkavaimon pojan pidä perimän vapaan pojan kanssa.
31. Niin me siis olemme, rakkaat veljet, emme palkkavaimon poikia, vaan vapaan.