P. PAAVALIN EPISTOLA EPHESILÄISILLE
5. luku
I. Apostoli varoittaa kaikkia yhteisesti, syntisiä vikoja hylkäämään ja kristillisiä avuja harjoittamaan; II. Erinomattain neuvoo hän avioväkeä keskinäiseen rakkauteen, hengellisen rakkauden esikuvalla, joka on Kristuksen ja seurakunnan välillä.
I. Niin olkaat siis Jumalan seuraajat, niinkuin rakkaat lapset,
2. Ja vaeltakaat rakkaudessa, niinkuin myös Kristus meitä rakasti* ja antoi itsensä ulos meidän edestämme lahjaksi, uhriksi+ ja Jumalalle makiaksi hajuksi.
3. Mutta huoruutta ja kaikkea riettautta eli ahneutta älkäät antako teidän seassanne mainitakaan*, niinkuin pyhäin sopii,
4. Ja häpiällisiä sanoja ja hulluja puheita eli jaarituksia, jotka ei mihinkään kelpaa*, vaan paremmin kiitossanoja.
5. Sillä se te tietäkäät, ettei yksikään huorintekiä, taikka saastainen, eli ahne, joka epäjumalan palvelia on*, ole Kristuksen ja Jumalan valtakunnan perillinen+.
6. Älkäät antako yhdenkään pettää teitänne* turhilla puheilla; sillä sentähden Jumalan viha epäuskoisten päälle tulee+.
7. Älkäät sentähden olko heidän osaveljensä.
8. Sillä muinen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa*. Vaeltakaat niinkuin valkeuden lapset+;
9. (Sillä Hengen hedelmä* on kaikessa hyvyydessä ja vanhurskaudessa ja totuudessa,)
10. Ja koetelkaat, mikä Herralle otollinen on.
11. Älkäät olko osalliset* pimeyden hedelmättömissä töissä+, vaan paremmin nuhdelkaat.
12. Sillä mitä salaa heiltä tapahtuu, se on häpiä sanoakin;
13. Mutta kaikki ne ilmi tulevat, kuin he valkeudelta rangaistaan; sillä kaikki, mikä ilmi tulee, se on valkeus.
14. Sentähden hän sanoo: heräjä sinä, joka makaat*, ja nouse+ kuolleista§, niin Kristus sinua valaisee.
15. Niin katsokaat, että te visusti vaellatte*, ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat.
16. Ja hankitkaat teitänne ajallansa; sillä aika on paha.
17. Älkäät sentähden olko taitamattomat, vaan ymmärtäväiset, mikä Herran tahto on.
18. Ja älkäät juopuko viinasta*, josta paha meno tulee, vaan olkaat täytetyt (Pyhällä) Hengellä.
19. Ja puhukaat keskenänne psalmeilla, ja kiitosvirsillä, ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja soittain Herralle teidän sydämessänne,
20. Kiittäin aina Jumalaa ja Isää, jokaisen edestä, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimeen.
21. Ja olkaat toinen toisellenne alamaiset* Jumalan pelvossa.
22. II. Vaimot olkaat omille miehillenne alamaiset* niinkuin Herralle.
23. Sillä mies on vaimon pää, niinkuin Kristus on seurakunnan pää*, ja hän on ruumiin vapahtaja.
24. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin myös vaimot pitää miehillensä kaikissa alamaiset oleman.
25. Miehet, rakastakaat teidän vaimojanne*, niinkuin myös Kristus seurakuntaa rakasti ja antoi ulos itsensä hänen edestänsä+,
26. Että hän sen pyhittäis, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta:
27. Että hän saattais itsellensä kunniallisen seurakunnan, jolla ei saastaisuutta eikä ryppyä ole* eli jotakuta muuta senkaltaista, vaan että hän pyhä ja laittamatoin olis.
28. Miehet pitää vaimojansa rakastaman niinkuin omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiänsä.
29. Sillä ei yksikään ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elättää ja holhoo sitä, niinkuin myös Herra seurakuntaa.
30. Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäsenet*, hänen lihastansa ja luistansa.
31. Sentähden pitää ihmisen antaman ylön isänsä ja äitinsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
32. Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.
33. Kuitenkin rakastakaan myös kukin teistä vaimoansa niinkuin itsiänsä; mutta peljätköön vaimo miestänsä.