P. PAAVALIN 2 EPISTOLA KORINTILAISILLE
4. luku
I. Paavali julistaa uskollisuutensa ja suuttumattomuutensa evankeliumin virassa; II. Lohduttaa itsiänsä ajallisten vaivain alla uskalluksella Jesuksessa ja vakuutuksella ijankaikkisesta kunniasta.
I. Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,
2. Vaan vältämme salaiset häpiät* ja emme vaella kavaluudella, emmekä petoksella+ Jumalan sanaa turmele, vaan me ilmoitamme totuuden ja meitämme julkisesti kaikkein ihmisten omaatuntoa kohtaan Jumalan edessä osoitamme§.
3. Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan,
4. Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot soaissut*, ettei evenkeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman+, joka on Jumalan kuva§.
5. Sillä emme itse meistämme saarnaa, vaan Kristuksesta Jesuksesta, että hän on Herra; mutta me olemme teidän palvelianne* Jesuksen tähden.
6. Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa*, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa.
7. Mutta meillä on tämä tavara savisissa astioissa*, että se ylönpalttinen voima pitää oleman Jumalalta ja ei meistä+.
8. Meillä on joka paikassa ahdistus, mutta emme sitä sure: meillä on pakko, mutta emme epäile.
9. Me kärsimme vainoa, mutta ei meitä anneta ylön; me painetaan alas, mutta emme huku.
10. Me viemme ympäri aina Herran Jesuksen kuoleman* meidän ruumiissamme+, että Herran Jesuksen elämäkin meidän ruumiissamme ilmoitettaisiin.
11. Sillä me, jotka elämme, annetaan ylön aina kuolemaan Jesuksen tähden*, että Jesuksen elämäkin meidän kuolevaisessa lihassamme ilmoitettaisiin+.
12. Sentähden on kuolema meissä voimallinen, mutta teissä elämä.
13. Mutta että meillä on yksi uskon henki, niinkuin kirjoitettu on: minä uskoin, sentähden minä puhuin*; niin me myös uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
14. Ja tiedämme sen, että joka Herran Jesuksen herätti*, hän meidätkin Jesuksen kautta herättää+ ja asettaa meitä teidän kanssanne.
15. Sillä kaikki teidän tähtenne tapahtuu, että se ylönpalttinen armo monen kiitoksen kautta runsaasti Jumalan ylistykseksi tulis.
16. II. Sentähden emme väsy; sillä vaikka meidän ulkonainen ihminen turmellaan, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistetaan;
17. Sillä meidän vaivamme, joka ajallinen ja keviä on*, saattaa meille ijankaikkisen ja määrättömän kunnian+:
18. Jotka emme näkyväisiä katso, vaan näkymättömiä*; sillä näkyväiset ovat ajalliset, mutta näkymättömät ijankaikkiset.