P. PAAVALIN 1 EPISTOLA TESSALONIKALAISILLE
2. luku
I. Apostolien viran toimitus Tessalonikassa. II. Sen hyvä vaikutus Tessalonikalaisten tykönä. III. Apostolien ikävöitsemys ja toivo heistä.
I. Sillä te tiedätte, rakkaat veljet, meidän tulemisemme teidän tykönne, ettei se ole turha ollut;
2. Vaan niinkuin me ennen kärsineet ja häväistyt olimme Philipissä*, niinkuin te tiedätte, kuitenkin olimme me rohkiat meidän Jumalassamme, puhumaan teille Jumalan evankeliumia suuressa kilvoittelemisessa+.
3. Sillä ei meidän neuvomme ollut eksytyksessä, eikä saastaisuudessa, ei myös petoksessa;
4. Vaan niinkuin me Jumalalta koetellut olemme, ja meille on evankeliumi uskottu*, niin me myös puhumme; ei niin että me tahtoisimme ihmisille kelvata+, vaan Jumalalle, joka meidän sydämemme koettelee.
5. Sillä emmepä me koskaan vaeltaneet liukkailla sanoilla*, niinkuin te tiedätte, emmekä ahneuden tilalla+; Jumala on todistaja§.
6. Emme myös ole ihmisiltä kunniaa pyytäneet, ei teiltä eikä muilta*, vaikka me olisimme taitaneet+ teitä rasittaa, niinkuin Kristuksen apostolit§;
7. Mutta me olimme hienot* teidän keskellänne: niinkuin imettäjä lapsiansa holhoo,
8. Niin oli myös meidän sydämemme halu teihin, jakamaan teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, mutta myös meidän henkeämme*; sillä te olette meille rakkaiksi tulleet.
9. Sillä te muistatte, rakkaat veljet, meidän työmme ja vaivamme*; sillä yöllä ja päivällä me työtä teimme, ettemme ketään teistä rasittaisi, ja saarnasimme Jumalan evankeliumia teidän edessänne.
10. Siihen te olette todistajat ja Jumala, kuinka pyhästi, hurskaasti ja nuhteettomasti me olimme teidän tykönänne, jotka uskotte.
11. Niinkuin te tiedätte, kuinka me jokaista teitä niinkuin isä lapsiansa olemme neuvoneet ja lohduttaneet*,
12. Ja todistaneet, että te otollisesti Jumalan edessä vaeltaisitte*, joka teitä valtakuntaansa ja kunniaansa kutsunut on.
13. II. Sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa, että kuin te saitte sen sanan Jumalasta, jonka te meiltä kuulitte, niin te sen otitte vastaan, ei niinkuin ihmisen sanan, vaan (niinkuin se totisesti on) kuin Jumalan sanan*, joka myös teissä uskovaisissa vaikuttaa.
14. Sillä te olette tulleet, rakkaat veljet, Jumalan seurakuntain, jotka ovat Juudeassa, tavoittajaksi, Kristuksessa Jesuksessa, että te olette myös niitä kärsineet* teidän omilta langoiltanne, niinkuin hekin Juudalaisilta+,
15. Jotka myös tappoivat Herran Jesuksen ja omat prophetansa, ja ovat meitä vainonneet*, ja ei he Jumalalle kelpaa, ja ovat kaikille ihmisille vastahakoiset;
16. Jotka meidän kieltävät pakanoille puhumasta, että he autuaiksi tulisivat, että he aina syntinsä täyttäisivät*; sillä viha on jo peräti heidän päällensä tullut.
17. III. Mutta me, rakkaat veljet, sitte kuin me hetkeksi olemme teiltä otetut pois, näkyvistä, ei sydämestä, niin me olemme sitä enemmin suurella halulla pyytäneet teidän kasvojanne nähdä.
18. Sentähden tahdoimme me tulla teidän tykönne, (minä Paavali,) kerran ja kaksi, mutta saatana esti meitä.
19. Sillä mikä on meidän toivomme taikka ilomme, eli meidän kerskauksemme kruunu*? Ettekö myös te meidän Herran Jesuksen Kristuksen edessä hänen tulemisessansa?
20. Sillä te olette meidän kunniamme ja ilomme.