1. P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
15. luku
I. Paavali saarnaa evankeliumia Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta; II. Osoittaa sillä ja myös muilla perustuksilla kuolleitten ylösnousemisen. III. Millä muotoa kuolleitten ylösnousemus tapahtuu; IV. Lohduttaa sillä uskovaisia.
I. Mutta minä teen teille tiettäväksi, rakkaat veljet, sen evankeliumin*, jonka minä teille ilmoitin, jonka te myös saaneet olette, jossa te myös seisotte,
2. Jonka kautta te myös autuaaksi tulette*, jos te sen pidätte, minkä minä teille olen ilmoittanut, ellette hukkaan ole uskoneet+.
3. Sillä minä olen sen ensin teille antanut, jonka minä myös saanut olen*, että Kristus on kuollut meidän synteimme tähden, Raamattuin jälkeen+,
4. Ja että hän oli haudattu* ja nousi ylös+ kolmantena päivänä§ Raamattuin jälkeen,
5. Ja että hän nähtiin Kephaalta ja sitte kahdeltatoistakymmeneltä.
6. Senjälkeen hän nähtiin usiammalta kuin viideltäsadalta veljeltä yhdellä haavalla, joista monta vielä elävät, mutta muutamat ovat nukkuneet.
7. Sitälähin nähtiin hän Jakobilta ja sen jälkeen kaikilta apostoleilta.
8. Vaan kaikkein viimein on hän myös minulta nähty*, niinkuin keskensyntyneeltä.
9. Sillä minä olen kaikkein huonoin* apostolitten seassa enkä ole kelvollinen apostoliksi kutsuttaa, että minä olen Jumalan seurakuntaa vainonnut+.
10. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä minä olen, ja hänen armonsa minun kohtaani ei ole tyhjä ollut*, vaan minä olen enemmän työtä tehnyt kuin muut kaikki+; mutta en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka minussa on.
11. Olisin siis minä eli he, näin me saarnaamme ja näin te olette myös uskoneet.
12. II. Mutta jos Kristus saarnataan kuolleista nousseeksi ylös; miksi siis teidän seassanne muutamat sanovat, ettei kuolleitten ylösnousemista ole?
13. Mutta ellei kuolleitten ylösnousemus ole, niin ei Kristuskaan noussut ylös.
14. Mutta jollei Kristus noussut ylös, niin on meidän saarnamme turha ja teidän uskonne on myös turha,
15. Ja me löydetään Jumalan vääriksi todistajiksi, että me Jumalaa vastaan todistaneet olemme, että hän on herättänyt ylös Kristuksen*, jota ei hän ole herättänyt ylös, ellei kuolleet nouse ylös.
16. Sillä jollei kuolleet nouse ylös, eipä Kristuskaan noussut ole.
17. Mutta ellei Kristus ole noussut ylös, niin on teidän uskonne turha, ja te olette vielä teidän synneissänne,
18. Niin ovat myös ne, jotka Kristuksessa nukkuneet ovat, kadotetut.
19. Jos meillä ainoastaan tässä elämässä on toivo Kristuksen päälle, niin me olemme viheliäisemmät kaikkia muita ihmisiä.
20. Mutta nyt on Kristus kuolleista noussut ylös ja on tullut uutiseksi nukkuneiden seassa.
21. Sillä että ihmisen kautta kuolema on*, niin on myös ihmisen kautta kuolleitten ylösnousemus.
22. Sillä niinkuin kaikki Adamissa kuolevat, niin he myös kaikki pitää Kristuksessa eläväksi tehtämän,
23. Mutta kukin järjestyksessänsä*: uutinen Kristus, sitte ne, jotka Kristuksen omat ovat, hänen tulemisessansa.
24. Sitte on loppu, koska hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, ja panee pois kaiken herrauden ja kaiken vallan ja voiman.
25. Sillä hänen tulee hallita*, siihenasti kuin hän kaikki vihollisensa panee hänen jalkainsa alle+.
26. Viimeinen vihollinen, joka pannaan pois, on kuolema.
27. Sillä hän on kaikki hänen jalkainsa alle heittänyt*. Mutta koska hän sanoo, että kaikki hänen allensa heitetyt ovat+, niin on julki, että se on eroitettu, joka hänelle kaikki heitti alle§.
28. Kuin nyt kaikki hänen allensa heitetyksi tulevat, silloin myös itse Poika hänen allensa heitetään*, joka kaikki hänen allensa heitti, että Jumala kaikki kaikessa olis.
29. Mitä ne muutoin tekevät, jotka itsensä kastaa antavat kuolleitten päälle, jollei kuolleet nouse ylös? Miksi he siis antavat kuolleitten päälle itseänsä kastaa?
30. Miksi myös me joka aika vaarassa olemme?
31. Minä kuolen joka päivä meidän kerskaamisen puolesta, joka minulla on Kristuksessa Jesuksessa meidän Herrassamme.
32. Jos minä olen ihmisten tavalla Ephesossa petoin kanssa sotinut, mitä se minua auttaa, ellei kuolleet nouse ylös? Syökäämme ja juokaamme; sillä huomenna me kuolemme.
33. Älkäät antako pettää teitänne: pahat jaaritukset turmelevat hyvät tavat.
34. Herätkäät ylös* hurskaasti ja älkäät syntiä tehkö; sillä ei muutamat Jumalasta mitään tiedä. Häpiäksi minä näitä teille sanon.
35. III. Vaan joku taitais sanoa: kuinkas kuolleet nousevat*? ja minkäkaltaisilla ruumiilla he tulevat?
36. Sinä tomppeli! Se, minkä sinä kylvät, ei tule eläväksi, ellei hän (ensin) kuole.
37. Ja jonka sinä kylvät, ei se ole se ruumis, joka tuleva on, vaan paljas jyvä, nimittäin nisun jyvä eli joku muu.
38. Mutta Jumala antaa hänelle ruumiin niinkuin hän tahtoi, ja kullekin siemenelle oman ruumiinsa.
39. Ei kaikki liha ole yhtäläinen liha; vaan toinen on ihmisten liha, toinen on karjan liha, toinen on kalain, toinen on lintuin;
40. Ja ovat taivaalliset ruumiit ja maalliset ruumiit; mutta toinen kirkkaus on taivaallisilla ja toinen maallisilla.
41. Toinen kirkkaus on auringolla ja toinen kirkkaus kuulla, ja toinen kirkkaus tähdillä; sillä yksi tähti voittaa toisen kirkkaudessa.
42. Niin myös kuolleitten ylösnousemus: se kylvetään turmeluksessa ja nousee ylös turmelematoin,
43. Se kylvetään huonona ja nousee ylös kunniassa, se kylvetään heikkoudessa ja nousee ylös väkevyydessä,
44. Se kylvetään luonnollinen ruumis ja nousee hengellinen ruumis. Meillä on luonnollinen ruumis, on myös hengellinen ruumis.
45. Niinkuin myös kirjoitettu on: ensimäinen ihminen Adam on tehty eläväksi sieluksi*, ja viimeinen Adam+ eläväksi tekeväiseksi hengeksi.
46. Mutta hengellinen ei ole ensimäinen, vaan luonnollinen, senjälkeen hengellinen.
47. Ensimäinen ihminen on maasta ja maallinen, toinen ihminen on itse Herra taivaasta.
48. Minkäkaltainen maallinen on, senkaltaiset ovat myös maalliset, ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaiset ovat myös taivaalliset.
49. Ja niinkuin me olemme kantaneet maallisen kuvaa*, niin pitää myös meidän kantaman taivaallisen kuvaa+.
50. Mutta minä sanon, rakkaat veljet, ei liha ja veri taida Jumalan valtakuntaa periä*, ja ei turmeltu pidä turmelematointa perimän.
51. Katso, minä sanon teille salaisuuden*: emme tosin kaikki nuku, vaan kaikki me muutetaan,
52. Ajan rahdussa, silmänräpäyksessä, viimeisellä basunalla*; sillä basuna soi, ja kuolleet pitää turmelematoinna nouseman ylös ja me tulemme muutetuksi.
53. Sillä tämä katoova pitää pukeman päällensä katoomattomuuden ja kuoleva pukee päällensä kuolemattomuuden.
54. IV. Mutta koska katoova pukee päällensä katoomattomuuden ja kuoleva pukee päällensä kuolemattomuuden, silloin täytetään se sana, joka kirjoitettu on: kuolema on nielty voitossa.
55. Kuolema, missä on sinun otas? Helvetti, missä on sinun voittos?
56. Mutta kuoleman ota on synti ja synnin voima on laki.
57. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka meille voiton antanut on meidän Herran Jesuksen Kristuksen kautta!
58. Sentähden, minun rakkaat veljeni, olkaat vahvat, järkähtymättä ja aina yltäkylläiset Herran töissä, tietäen, ettei teidän työnne ole turha Herrassa.