P. JOHANNEKSEN 1 EPISTOLA
5. luku
Osoitetaan I. Uskon voima ja vaikutus, II. Kristillisen uskon vahvat todistukset, III. Syy tämän Epistolan kirjoitukseen, IV. Uuden syntymisen vaikutus.
I. Jokainen, joka uskoo, että Jesus on Kristus, hän on Jumalasta syntynyt*, ja jokainen, joka rakastaa sitä, joka synnytti, hän rakastaa myös sitä, joka hänestä syntynyt on.
2. Siitä me tunnemme, että me rakastamme Jumalan lapsia, koska me Jumalaa rakastamme ja hänen käskynsä pidämme.
3. Sillä tämä on rakkaus Jumalan tykö, että me hänen käskynsä pidämme*, ja hänen käskynsä ei ole raskaat+.
4. Sillä kaikki, mitä Jumalasta syntynyt on, se voittaa maailman*, ja meidän uskomme on se voitto, joka maailman voitti.
5. Kuka siis on, joka voittaa maailman, mutta se joka uskoo, että Jesus on Jumalan Poika?
6. II. Tämä on se, joka vedellä ja verellä tulee, Jesus Kristus, ei ainoastansa vedellä, vaan vedellä ja verellä. Ja Henki todistaa, että Henki on totuus.
7. Sillä kolme* ovat, jotka todistavat taivaassa: Isä, Sana+ ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat:
8. Ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme yhdessä ovat.
9. Jos me ihmisten todistuksen otamme, niin on Jumalan todistus suurempi; sillä tämä on Jumalan todistus, jonka hän Pojastansa todisti.
10. Joka uskoo Jumalan Pojan päälle, hänellä on todistus itsessänsä*: joka ei usko Jumalaa, hän tekee hänen valehteliaksi; sillä ei hän uskonut sitä todistusta, jonka Jumala on Pojastansa todistanut.
11. Ja tämä on se todistus, että Jumala on meille ijankaikkisen elämän antanut, ja se elämä on hänen Pojassansa.
12. Jolla Jumalan Poika on, hänellä on elämä; jolla ei Jumalan Poika ole, ei hänellä ole elämää.
13. III. Näitä minä teille kirjoitin, jotka Jumalan Pojan nimen päälle uskotte: että te tietäisitte teillänne ijankaikkisen elämän olevan, ja että te uskoisitte Jumalan Pojan nimen päälle.
14. Ja tämä on se turva, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa jälkeen, niin hän meitä kuulee.
15. Ja jos me tiedämme, että hän meitä kuulee, mitä ikänä me anomme, niin me tiedämme, että meillä ovat ne anomiset, joita me häneltä anoimme.
16. Jos joku näkee veljensä tekevän jonkun synnin, ei kuolemaan*, hän rukoilkaan, niin hän on antava niille elämän, jotka syntiä tekevät, ei kuolemaan. Jos synti on kuolemaan: senkaltaisista en minä sano, että joku rukoilis.
17. Kaikki vääryys on synti*; on myös muutama synti ei kuolemaan.
18. IV. Me tiedämme, että jokainen, joka Jumalasta syntynyt on, ei hän syntiä tee; vaan joka Jumalasta syntynyt on, se varjelee itsensä*, ja paha ei rupee häneen.
19. Me tiedämme, että me olemme Jumalasta ja koko maailma on pahuudessa.
20. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika tuli ja on meille mielen antanut*, että me sen totisen tunnemme, ja olemme siinä totisessa, hänen Pojassansa Jesuksessa Kristuksessa: Tämä on totinen Jumala ja ijankaikkinen elämä+.
21. Lapsukaiset, kavahtakaat epäjumalia, amen!