JESUS SIIRAKIN KIRJA
43 luku
Jumalan suuret teot.
1. Korkeuden jalo kunnia on taivaan puhdas vahvuus. Taivaan muoto on kirkas katsella
2. Aurinko noustessansa tulee näkyviin kuin airut. Ihmeteltävä työase, Korkeimman tekemä!
3. Keskipäivällä se kuivuttaa maan ja kuka kestää sen paahdetta?
4. Ahjoa hoidetaan kuumuutta kysyvissä töissä, mutta kolmin verroin aurinko paahtaa vuoria. Se henkii tulisia höyryjä ja lähettää valonsäteitä, jotka huikaisevat silmät.
5. Suuri on Herra, joka on sen tehnyt, ja hänen sanojensa voimasta se kiitää rataansa.
6. Ja kuu! Se noudattaa aina aikaansa ollakseen aikojen näyttäjä ja ajanjaksojen merkki.
7. Kuusta otetaan juhla-aikain merkki, se on valonantaja joka vajenee oltuaan täysi.
8. Kuukaudella on nimi kuun mukaan; vaihdellessaan se ihmeteltävästi kasvaa. Se on merkinantaja korkeuden sotajoukoille, loistaen taivaanvahvuudella.
9. Tähtien kirkkaus on taivaan ihanuus, säteilevä kaunistus Herran korkeuksissa.
10. Pyhän sanojen mukaan ne asettuvat järjestykseen eivätkä vartiopaikoillansa väsy.
11. Katso sateenkaarta ja ylistä sen Luojaa: se on helottaessaan ylen ihana.
12. Se kaartuu kirkkauden piirinä yli taivaan; Korkeimman kädet ovat sen jännittäneet.
13. Hänen käskyllään saa äkisti lumen satamaan, ja nopeasti hän iskee alas tuomionsa salamat.
14. Siksi aukenevat hänen varastohuoneensa, ja pilvet lentävät niistä ulos kuin linnut.
15. Valtasuuruudessaan hän antaa pilville voiman, ja raekivet syöksyvät kappaleina alas.
16. Ja kun hän astuu esiin, järkkyvät vuoret, hänen tahdostansa etelä tuulee.
17. Maata vapisuttaa hänen ukkosensa jylinä ja pohjan puhuri ja pyörremyrsky. Hän sirottaa alas lunta niinkuin lentäviä lintusia, ja lumituisku on niinkuin laskeutuva heinäsirkkaparvi.
18. Sen kaunista valkoisuutta silmä ihmettelee, ja sen satamisesta sydän hämmästyy.
19. Ja kuuraa hän vuodattaa maahan kuin suolaa; jäätyneenä siitä tulee kuin neulankärkiä.
20. Kylmä pohjatuuli puhaltaa, ja vesi kovettuu jääksi. Kaikkiin vesipaikkoihin asettuu jää, ja vesi pukeutuu kuin panssariin.
21. Herra kuluttaa vuoret ja paahtaa erämaan ja kärventää vihannan ruohon kuin tuli.
22. Kaikkea parantamaan nousee pian sumu; kaste laskeutuu ja antaa virvoitusta paahteen jälkeen.
23. Aivoituksensa mukaan hän tyynnytti valtameren ja istutti siihen saaria.
24. Meren purjehtijat kertovat sen vaaroista, ja me ihmettelemme, mitä korvaamme kuulevat.
25. Ja siinä on käsittämättömiä ja ihmeteltäviä luomuksia: kirjava moninaisuus kaikkinaisia eläviä. luotuja merihirviöitä.
26. Hänen voimastaan menestyy, mitä hän tarkoittaa, ja hänen sanansa kautta on kaikella olemuksensa.
27. Paljon voimme puhua, mutta loppuun emme pääse; ja meidän sanojemme loppusumma on: Hän on kaikki kaikessa.
28. Kuinka me kykenisimme häntä ylistämään, sillä hän itse on suurempi kuin kaikki hänen tekonsa?
29. Peljättävä on Herra ja ylen suuri, ja hänen valtasuuruutensa on ihmeellinen
30. Ylistäkää herraa korottaen hänen kiitostansa, niin paljon kuin voitte, sillä vielä suurempi hän on. Korottakaa hänen kiitostansa yhä voimallisemmin, älkääkä väsykö, sillä loppuun asti ette pääse.
31. Kuka on hänet nähnyt, niin että voisi kyllin kertoa? Ja kuka taitaa julistaa hänen suuruuttansa, niinkuin hän on?
32. Paljon on salattuja asioita, suurempia kuin nämä; sillä vähän me olemme nähneet hänen töistänsä.
33. Sillä Herra on tehnyt kaiken, ja hurskaille hän on antanut viisauden.