JUUDITIN KIRJA
Nebukadnessar kutsuu kaikki alamaisensa sotaan kuningas Aspaksadia vastaan, mtta läntiset maat eivät tottele hänen kutsuansa. Aspaksad voitetaan.
1 luku
1. Kuningas Nebukadnessarin kahdentenatoista vuotena, hänen, joka hallitsi assurilaisia Niinivessä, siinäsuuressa kaupungissa, ja siihen aikaan, kuin Arpaksad hallitsi meedialaisia Ekbatanassa,
2. rakensi jälkimmäinen Ekbatanan ympärille muurit hakatuista kivistä, joiden leveys oli kolme kyynä rääjapituus kuusi kyynärää. Ja hän teki muurin seitsemääkymmentä kyynärää korkeaksi ja viittäkymmentä kyynärää leveäksi.
3. Muurin tornit hän sijoitti kaupungin porteille ja teki ne sadan kyynärän korkuisiksi sekä juuresta kuudenkymmenen kyynärän levyisiksi.
4. Ja kaupungin portit hän antoi valmistaa seitsemänkymmenen kyynärän korkuisiksi ja neljänkymmenen kyynärän levyisiksi, että hänen sankariensa joukot voisivat kulkea niistä ulos, samoin myös hänen jalkaväkensä järjestetyissä riveissä.
5. Siihen aikaan kuningas Nebukadnessar ryhtyi sotaan kuningas Arpaksadia vastaan Suurella tasangolla, se on Ragaun alueella.
6. Ja häneen liityivät kaikki ne, jotka asuivat vuoristossa ja kaikki, jotka asuivat Eufratin ja Tigriin ja Hydespeen varsilla sekä ne, jotka asuivat Arjokin, elymaiolaisten kuninkaan, tasangolla. Niin kokoontui monia kansoja taistelemaan keleudilaisia vastaan.
7. Niin Nebukadnessar, assyrialaisten kuningas, lähetti sanan kaikille Persiassa asuville ja kaikille niille, jotka asuivat lännessä, Kilikiassa ja Damaskossa, Libanonilla ja Antilibanonilla, ja kaikille, jotka asuivat meren rannikolla,
8. ja Karmelin ja Gileadin kansojen keskuudessa asuville ja niille, jotka asuivat Ylä-Galileassa ja suurella Esdrelonin tasangolla,
9. ja kaikille, jotka asuivat Samariassa ja sen kaupungeissa, ja Jordanin tuolla puolen aina Jerusalemiin, Beetaneen, Kelokseen, Kaadekseen ja Egyptin virtaan saakka, sekä niille, jotka asuivat Tafnessa, Ramessessa ja koko Gesemin maassa,
10. aina yläpuolelle Tanista ja Memfistä, samoinkuin kaikille niille, jotka asuivat Egyptissä Etiopian rajoille saakka.
11. Mutta kaikkien näiden maiden asukkaat halveksivat Nebukadnessarin, assurilaisten kuninkaan, sanaa eivätkä lähteneet hänen kanssansa sotaan, koska he eivät peljänneet häntä, vaan pitivät häntä vertaisenansa; ja he antoivat hänen lähettiläidensä palata luotaan häpeällisesti tyhjin toimin.
12. Silloin Nebukadnessar vihastui ankarasti kaikkiin näihin maihin ja vannoi valtaistuimensa ja kuninkaanvaltansa kautta kostavansa kaikille Kilikian, Damaskon ja Syyrian maanäärille ja surmaavansa miekalla myöskin kaikki Mooabin asukkaat ja ammonialaiset ynnä koko Idumean ja kaikki ne, jotka asuivat Egyptissä aina kahden meren alueelle saakka.
13. Seitsämäntenätoista hallitusvuotenansa hän sitten hyökkäsi sotavoimineen kuningas Arpaksadia vastaan, voitti hänet taistelussa ja ajoi pakoon Arpaksadin koko sotavoiman ja kaiken hänen ratsuväkensä ja kaikki hänen sotavaununsa.
14. Sitten hän valloitti hänen kaupunkinsa ja tunkeutui Ekbatanaan saakka, valtasi sen tornit, ryösti kadut ja muutti siten sen kauneuden häpeäksi.
15. Arpaksadin itsensä hän otti vangiksi Ragaun vuoristossa, lävisti hänet heittokeihäillään ja teki sinä päivänä perinpohjaisesti hänestä lopun.
16. Sitten hän palasi takaisin Niiniveen, mukanaan kaikki, jotka olivat häneen liittyneet, suunnaton joukko sotaväkeä. Ja hän ja hänen sotajoukkonsa viipyivät siellä sata kaksikymmentä päivää viettäen huoletonta elämää ja kemuja pitäen.
2 luku
Holofernes lähetetään tuhoamaan läntiset maat.
1. Kahdeksantenatoista vuotena, ensimmäisen kuukauden kahdentenakymmenentenä toisena päivänä alettiin Nebukadnessarin, assurilaisten kuninkaan, palatsissa huhuilla, että hän nyt aikoi kostaa kaikille noille maille, niinkuin oli sanonut.
2. Ja hän kutsui kokoon kaikki palvelijansa ja kaikki ruhtinaansa ja ilmoitti heille salaisen aikomuksensa ja lujan päätöksensä tuhota maat perinjuurin.
3. Ja nämä olivat sitä mieltä, että kaikki ne, jotka eivät olleet noudattaneet hänen käskyjänsä, oli tuhottava.
4. Lopetettuaan neuvottelunsa Nebukadnessar, assurilaisten kuningas, kutsui Holoferneen, sotajoukkonsa ylimmän päälikön, joka oli toinen mies hänestä, ja sanoi hänelle:
5. sanoo suurkuningas, koko maan herra: Katso, sinun on lähdettävä minun tyköni ja otettava mukaasi miehiä, jotka luottavat voimaansa, jalkasotureita noin sata kaksikymmentä tuhatta ja hevosia ratsastajineen kahdentoista tuhannen suuruinen joukko,
6. ja sinun on lähdettävä kaikkia läntisiä maita vastaan, koska ne eivät ole totelleet minun käskyjäni.
7. Ilmoita heille, että heidän on pidettävä valmiina maata ja vettä, sillä minä lähden vihassani heitä vastaan ja peitän koko maan pinnan sotajoukkoni jaloilla ja annan heidät sen saaliiksi.
8. Heidän haavoitettunsa täyttävät heidän rotkonsa ja tulvapuronsa, ja virta täyttyy äyräitä myöten heidän kuolleistaan.
9. Ja heidän vangittunsa minä vien kaiken maan ääriin.
10. Lähde siis nyt ja valtaa minulle edeltäpäin koko heidän alueensa; ja jos he antautuvat sinulle, niin pidä heitä vartioituina minua varten heidän rangaistuksensa päivään saakka.
11. Mutta tottelemattomia älä sääli, vaan jätä ne surman ja ryöstön omiksi kaikissa valtaamissasi maissa.
12. Sillä niin totta kuin minä elän ja minun kuninkaanvaltani on luja: minä olen puhunut, ja minä teen sen kädelläni.
13. Ja sinä älä jätä noudattamatta ainoatakaan herrasi sanaa, vaan täytä ne tarkoin, niinkuin minä olen sinua käskenyt, äläkä viivyttele niiden toimeenpanemista.
14. Niin Holofernes lähti herransa kasvojen edestä ja kutsui tykönsä kaikki ruhtinaat ja sotapääliköt ja Assurin sotavoiman johtajat
15. ja luetutti sotaan valitut miehet, niinkuin hänen herransa oli käskenyt hänen tehdä, jalkaväkeä sata kaksikymmentä tuhatta miestä ja kaksitoista tuhatta ratsastavaa jousella-ampujaa,
16. ja järjesti ne, niinkuin sotajoukko järjestetään.
17. Vielä hän otti kameleja, aaseja ja muuleja kuormastoa varten suunnattoman joukon ja lukemattoman määrän lampaita ja nautoja ja vuohia heidän elatukseksensa,
18. samoin paljon viljaa jokaista miestä varten, sekä ylen runsaasti kultaa ja hopeaa kuninkaan palatsista.
19. Sitten hän lähti liikkeelle kaikkine sotavoiminensa mennäkseen kuningas Nebukadnessarin edellä ja peittääkseen koko lännenpuoleisen maan vaunuilla ja ratsumiehillä ja valitulla jalkaväellä.
20. Ja heidän mukanansa lähti sekalaista väkeä, paljon niinkuin heinäsirkkoja ja niinkuin hiekkaa maassa; sitä ei voitu lukea sen paljouden tähden.
21. Kun he olivat kulkeneet Niinivestä kolmen päivän matkan ja saapuneet Bekteletin tasangolle, niin he pystyttivät leirin, joka ulottui Bekteletistä aina lähelle sitä vuorta, joka on Ylä-Kilikian pohjoispuolella.
22. Ja hän otti kaiken sotavoimansa, jalkaväkensä, ratsumiehensä ja sotavaununsa, ja lähti sieltä vuoristoon.
23. Ja hän hävitti Fuudin ja Luudin ja ryösti kaikki rassilaiset ja ismaelilaiset, jotka asuivat erämaan laidassa, kaldealaisten maasta etelään päin.
24. Ja hän meni Eufratin yli ja kulki halki Mesopotamian ja jaotti maahan kaikki linnoitetut kaupungit Abronaan tulvapuron varrelta, aina mereen saakka.
25. Ja hän valloitti Kilikian maanääret ja hakkasi maahan kaikki, jotka ryhtyivät häntä vastustamaan, ja tuli aina Jaafetin maanääriin saakka etelään päin, Arabian suuntaan.
26. Ja hän saartoi kaikki midianilaiset, poltti heidän telttansa ja ryösti heidän karjatarhansa.
27. Sitten hän meni alas Damaskon lakeudelle nisunleikkuun aikaan, poltti kaikki heidän peltonsa, tuhosi lammas- ja karjalaumat, ryösti heidän kaupunkinsa, hävitti heidän ketonsa ja surmasi kaikki heidän nuorukaisensa miekan terällä.
28. Silloin peljästyivät ja vapisivat häntä kaikki meren rannalla asuvaiset, jotka olivat Siidonissa ja Tyyrossa, sekä Suurin ja Okeinan asukkaat ja kaikki Jemnaanissa asuvaiset; myöskin Asdodin ja Askalonin asukkaat pelkäsivät häntä suuresti.
3 luku
Rantakaupungit alistuvat. Holofernes pystyttää leirinsä lähelle Juudean vuoristoa.
1. Niin he lähettivät hänen tykönsä lähettiläitä tarjoamaan rauhaa näillä sanoilla:
2. Katso, me, Nebukadnessarin, suurkuninkaan, palvelijat, makaamme sinun edessäsi: tee meille, niinkuin hyväksi näet.
3. Katso, meidän talomme ja kaikki meidän nisuvainiomme, lammas- ja karjalaumamme ja kaikki karjatarhat meidän telttakylissämme ovat sinun käytettävinäsi: tee meille mielesi mukaan.
4. Katso, sekä meidän kaupunkimme että niiden asukkaat ovat sinun orjiasi: tule ja kohtele heitä, niinkuin on hyvä sinun silmissäsi.
5. Kun miehet saapuivat Holoferneen luokse, ilmoittivat he hänelle asian näiden sanojen mukaisesti.
6. Silloin hän lähti sotavoiminensa alas rannikolle ja miehitti linnoitetut kaupungit ja otti niistä valittua miehistöä apujoukoiksi.
7. Ja he ja koko heidän paikkakuntansa ottivat hänet vastaan seppeleillä, karkeloilla ja vaskirummuilla.
8. Mutta hän hävitti koko heidän alueensa ja hakkautti maahan heidän pyhät lehtonsa. Ja hänen tehtäväksensä oli annettu tuhota maan kaikki jumalat, että kaikki kansat palvelisivat ainoastaan Nebukadnessaria ja kaikki kielet ja kaikki sukukunnat rukoilisivat häntä jumalanansa.
9. Sitten hän meni Esdrelonia vastaan, Dootean läheisyyteen, joka on vastapäätä Juudean suurta vuoriharjannetta,
10. ja leiriytyi Gebain ja Skyytopolin välille. Siellä hän viipyi kuukauden päivät kootaksensa kaiken sotajoukolleen kuuluvan kuormaston.
4 luku
Juutalaiset miehittävät vuoristoon menevän tien, paastoavat ja rukoilevat Jumalalta apua.
1. Kun israelilaiset, jotka asuivat Juudeassa, saivat kuulla, mitä kaikkea Holofernes, assurilaisten kuninkaan Nebukadnessarin ylin sotapäälikkö, oli tehnyt muille kansoille ja kuinka hän oli ryöstänyt kaikki heidän pyhäkkönsä ja hävittänyt ne,
2. niin he peljästyivät häntä hirmuisesti ja joutuivat suureen hätään Jerusalemin ja Herran, heidän Jumalansa, temppelin tähden.
3. Sillä he olivat juuri palanneet takaisin pakkosiirtolaisuudesta, ja vasta äsken oli koko Juudean kansa kokoontunut, ja pyhät astiat ja alttari ja Jumalan huone oli puhdistettu saastutuksesta.
4. Niin he lähettivät sanan koko Samarian alueelle, Koonaan, Beethooroniin, Beelmainiin, Jerikoon, Koobaan, Haasoriin ja Saalemin laaksoon
5. ja miehittivät edeltäkäsin kaikki korkeiden vuorten huiput, varustivat muureilla siellä olevat kylät ja keräsivät niihin ruokatarpeita sodan varalta; sillä heidän pelloiltaan oli sato juuri korjattu.
6. Mutta Joojakim, joka siihen aikaan oli ylimmäisenä pappina Jerusalemissa, kirjoitti Beetyluan asukkaille ja samoin Beetomestaimin, joka on vastapäätä Esdrelinia, Dootaimin läheisyydessä olevan tasangon laidassa,
7. ja käski miehittämään vuoriston tiet, koska niiden kautta voitiin päästä Juudeaan, ja koska oli helppo estää pääsy sinne, kun sola oli niin ahdas, että siinä oli tilaa enintään kahdelle miehelle.
8. Ja israelilaiset tekivät, niinkuin ylimmäinen pappi Joojakim ja kaiken Israelin kansan vanhinten neuvosto käskivät.
9. Silloin jokainen Israelin mies huusi Jumalan puoleen suurella hartaudella, ja he nöyryyttivät sielunsa suurella hartaudella,
10. he ja heidän vaimonsa ja lapsensa ja juhtansa; vieläpä jokainen muukalainenkin, joka asui heidän keskuudessansa, ja jokainen heidän palkkalaisensa ja rahalla ostamansa orja pani säkkipuvun lanteillensa.
11. Ja jokainen Israelin mies ja nainen sekä lapset, kaikki jotka Jerusalemissa asuivat, lankesivat kasvoillensa maahan temppelin eteen, sirottivat tuhkaa päänsä päälle ja levittivät säkkipukunsa Herran kasvojen edessä.
12. Alttarinkin he verhosivat säkkikankaalla ja huusivat avuksi Israelin Jumalaa yksimielisesti ja hartaasti, ettei hän antaisi heidän lastensa joutua ryöstetyiksi eikä heidän vaimojensa vihollisen saaliiksi eikä kaupunkien, heidän perintöosansa, hävitettäviksi eikä temppelin saastutettavaksi ja häväistäväksi, pilkkanauruksi pakanoille.
13. Ja Herra kuuli heidän äänensä ja katsoi heidän ahdistustansa. Ja kansa paastosi useita päiviä koko Juudeassa ja Jerusalemissa Herran, Kaikkivaltiaan, pyhäkön edessä.
14. Ja ylimmäinen pappi Joojakim ja kaikki, jotka seisoivat Herran edessä, papit ja Herran palvelijat, uhrasivat säkkipuku kiedottuna lanteittensa ympärille, jokapäiväisen polttouhrin ja kansan lupausuhreja ja vapaaehtoisia lahjoja.
15. Ja heidän päähineittensä päällä oli tuhkaa; ja he huusivat avuksi Herraa kaikesta voimastansa, että hän armollisesti katsoisi koko Israelin huoneen puoleen.
5 luku
Akiorin neuvo.
1. Kun Holoferneelle, Assurin sotavoimain ylimmälle päälikölle, ilmoitettiin, että israelilaiset varustautuivat sotaan ja että he olivat sulkeneet vuoriston halki kulkevat tiet ja linnoittaneet kaikki korkeiden vuorten huiput ja asettaneet tasangoille esteitä,
2. niin hän vihastui silmittömästi ja kutsui luoksensa kaikki Mooabin ruhtinaat ja Ammonin sotapääliköt sekä kaikki rannikkoseudun satraapit
3. ja sanoi heille: Ilmoittakaa minulle, te Kanaanin pojat, minkälainen on se kansa, joka asuu vuoristossa, ja minkälaiset ovat ne kaupungit, joissa he asuvat, ja kuinka suuri on heidän sotajoukkonsa ja mihin perustuu heidän voimansa ja väkevyytensä, ja kuka on pantu heidän kuninkaaksensa johtamaan heidän sotajoukkoaan,
4. ja minkätähden he, päinvastoin kuin kaikki muut lännen maissa asuvat, ovat pitäneet minua liian halpana tullaksensa minua kohtaamaan.
5. Silloin Akior, kaikkien Ammonin lasten päällikkö, vastasi hänelle: Kuulkoon minun herrani sanaa, jonka palvelijasi puhuu, niin minä tahdon ilmoittaa sinulle totuuden siitä kansasta, joka asuu tässä vuoristossa sinun läheisyydessäsi; eikä ole valhetta pääsevä sinun palvelijasi suusta.
6. Tämä kansa on kaldealaisten jälkeläisiä.
7. He asuivat ennen muukalaisina Mesopotamiassa. Koska he nimittäin eivät tahtoneet seurata Kaldean maassa asuvien isiensä jumalia,
8. niin he luopuivat isiensä tiestä ja rupesivat palvelemaan taivaan Jumalaa, jonka olivat oppineet tuntemaan. Mutta silloin heidän isänsä karkoittivat heidät pois jumaliensa kasvojen edestä, ja he pakenivat Mesopotamiaan ja asuivat siellä pitkän aikaa muukalaisina.
9. Mutta heidän Jumalansa käski heitä lähtemään pois tästä heidän muukalaisuutensa maasta ja vaeltamaan Kanaanin maahan. Niin he asettuivat asumaan sinne ja saivat itsellensä ylen paljon kultaa ja hopeaa sekä runsaasti karjaa.
10. Sitten he menivät alas Egyptiin, kun nälänhätä oli levinnyt koko Kanaanin maahan, ja asuivat siellä muukalaisina niin kauan kuin elatusta heille riitti; ja he lisääntyivät siellä suureksi joukoksi, niin ettei heidän heimonsa paljoudella ollut määrää.
11. Mutta Egyptin kuningas asettui heitä vastaan: heitä kohdeltiin vilpillisesti ja rasitettiin kovalla työllä ja tiilenteolla ja heidät tehtiin orjiksi.
12. Niin he huusivat avuksi Jumalaansa, ja hän löi Egyptin maata vaivoilla, joihin ei mitään parannuskeinoa ollut. Silloin egyptiläiset ajoivat heidät pois tyköänsä.
13. Ja Jumala kuivasi Punaisen meren heidän edessänsä
14. ja kuljetti heidät Siinaille ja Kaades-Barneaan. Ja he karkoittivat pois kaikki, jotka asuivat erämaassa,
15. ja asettuivat asumaan amorilaisten maahan ja tuhosivat sotavoimillaan kaikki hesbonilaiset. Sitten he menivät Jordanin ylitse ja ottivat haltuunsa koko vuoriston.
16. Ja he karkoittivat tieltänsä kanaanilaiset, perissiläiset, jebusilaiset, sikemiläiset ja kaikki girgasilaiset ja asettuivat asumaan sinne pitkäksi ajaksi.
17. Ja niin kauan kuin he olivat tekemättä syntiä Jumalaansa vastaan, kävi heidän hyvin; sillä heidän kanssansa on Jumala, joka vihaa vääryyttä.
18. Mutta kun he kääntyivät pois siltä tieltä, jonka hän oli heille määrännyt, saivat he tuhonsa monissa pitkällisissä sodissa, ja heidät vietiin pakkosiirtolaisina maahan, joka ei ollut heidän omansa, ja heidän Jumalansa temppeli hävitettiin perustuksia myöten, ja viholliset valtasivat heidän kaupunkinsa.
19. Mutta nyt, kun he ovat jälleen kääntyneet Jumalansa puoleen, ovat he palanneet takaisin hajaannuksesta, jonne heidät oli hajoitettu, ja ovat ottaneet haltuunsa Jerusalemin, jossa heidän pyhäkkönsä on, ja ovat asettuneet asumaan vuoristoon, koska se oli autio.
20. Ja nyt, valtias ja herra, jos tätä kansaa painaa joku rikos ja he tekevät syntiä Jumalaansa vastaan, niin me saamme nähdä, että se tuottaa heille turmion, ja silloin tahdomme käydä sotimaan heitä vastaan.
21. Mutta jos heidän kansassaan ei ole mitään laittomuutta, niin jättäköön herrani heidät rauhaan, sillä muutoin saattaa heidän Herransa ja Jumalansa tulla kilvellään suojaamaan heitä, ja me joudumme koko maailman pilkaksi.
22. Kun Akior oli lopettanut tämän puheen, rupesi kaikki kansa, joka seisoi piirissä teltan ympärillä, nurisemaan; ja Holoferneen pääliköt ja kaikki rannikon ja Mooabin asukkaat huusivat, että hänet oli hakattava kappaleiksi.
23. Sillä, sanoivat he, me emme aio pelätä israelilaisia. Sehän on sellainen kansa, jolta puuttuu voimaa ja lujuutta ankaraan taisteluun.
24. Menkäämme siis heitä vastaan, ja he ovat vain suupala koko sinun sotajoukollesi, mahtava Holofernes.
6 luku.
Holofereen uhkaukset. Akior Beetylnassa.
1. Kun neuvottelukokousta ympäröivien miesten melu oli tauonnut, sanoi Holofernes, Assurin sotavoimain ylipäälikkö, kaiken muukalaiskansan kuullen Akiorille ja kaikille mooabilaisille:
2. Kuka sinä oikein olet, Akior, efraimilaisine palkkalaisinesi, kun ennustat meidän kaskuudessamme sellaista kuin tänään ja kiellät sotimasta Israelin kansaa vastaan, koska heidän Jumalansa muka suojaa heitä kilvellään? Ja kuka muu on Jumala kuin Nebukadnessar? Hän on lähettävä sotavoimansa ja hävittävä heidät maan päältä, eikä heidän Jumalansa voi heitä pelastaa.
3. Vaan me, hänen palvelijansa, lyömme heidät niinkuin yhden ainoan miehen, eivätkä he kestä meidän hevostemme voimaa.
4. Sillä me, hävitämme heidät tulella, ja heidän vuorensa juopuvat heidän verestään, ja heidän ketonsa täyttyvät heidän kuolleistansa; he eivät voi meitä vastustaa, vaan tuhoutuvat täydellisesti, sanoo kuningas Nebukadnessar, koko maan herra. Sillä hän on sen sanonut, eivätkä hänen sanansa jää täyttymättä.
5. Mutta sinä, Akior, sinä Ammonin palkkalainen, joka olet puhunut nämä sanat vääryytesi päivänä, et ole enää näkevä minun kasvojani tästä päivästä alkaen siihen saakka, kunnes olen kostanut tuolle Egyptistä tulleelle kansalle.
6. Ja silloin minun sotilaiteni miekka ja palvelijoitteni keihäs on lävistävä sinun rintasi, ja sinä kaadut heidän lyötyjensä joukkoon, kun minä palaan.
7. Minun palvelijani vievät sinut vuoristoon ja jättävät sinut johonkin kaupunkiin vuoristotien varrelle,
8. ja sinä saat olla hengissä siihen asti, kunnes sinut surmataan yhdessä heidän kanssansa.
9. Mutta jos sinulla on sydämessäsi se toivo, ettei kaupunkeja valloiteta, niin älköön muotosi olko murheellinen. Olen puhunut, eikä yksikään minun sanoistani mene harhaan.
10. Silloin Holofernes käski palvelijoitaan, jotka olivat hänen teltassansa valmiina palvelukseen, ottamaan kiinni Akiorin ja viemään hänet Beetyluaan ja jättämään hänet israelilaisten käsiin.
11. Niin palvelijat ottivat hänet kiinni ja veivät hänet leirin ulkopuolelle kedolle; ja he menivät tasangolta vuoristoon ja tulivat niiden lähteiden luo, jotka olivat Beetyluan alapuolella.
12. Mutta kun miehet kaupungista, vuoren huipulta, näkivät heidät, tarttuivat he aseisiinsa ja lähtivät ulos kaupungista vuoren huipulta. Ja kaikki linkomiehet miehittivät ylhäälle vievän tien ja heittivät kiviä heidän päällensä.
13. Silloin nämä vetäytyivät suojaan vuoren alapuolelle, sitoivat Akiorin, jättivät hänet virumaan vuoren juurelle ja lähtivät herransa luo.
14. Mutta israelilaiset menivät kaupungistaan sinne alas, astuivat hänen luoksensa ja irroittivat hänen siteensä. Sitten he veivät hänet Beetyluaan ja asettivat hänet kaupunkinsa johtajien eteen,
15. joina siihen aikaan olivat Osias, Miikan poika, Simeonin sukukunnasta, ja Kabris, Gotomelin poika, ja Karmis, Melkielin poika.
16. Nämä kutsuivat kokoon kaikki kaupungin vanhimmat; myöskin kaikki heidän nuorukaisensa ja vaimot riensivät kansankokoukseen. He panivat Akiorin kaiken väen keskelle, ja Osias kysyi häneltä mitä oli tapahtunut.
17. Niin hän vastasi ja ilmoitti heille, mitä Holoferneen neuvottelukokouksessa oli tapahtunut, ja kaiken, mitä hän oli puhunut assurilaisten päämiesten keskuudessa, ja kuinka pöyhkeitä puheita Holofernes oli puhunut Israelin huonetta vastaan.
18. Silloin kansa lankesi maahan kasvoillensa Jumalan eteen ja huusi sanoen:
19. Herra, taivaan Jumala, katso heidän röyhkeyttänsä ja armahda meidän nöyryytettyä sukuamme, ja katsahda niiden puoleen, jotka tänä päivänä ovat sinulle pyhitetyt.
20. Sitten he lohduttivat Akioria ja kiittivät häntä suuresti.
21. Ja Osias otti hänet seurakunnan kokouksesta kotiinsa ja valmisti pidot vanhimmille. Ja he huusivat avuksensa Israelin Jumalaa koko sen yön.
7 luku
Holofernes piirittää Beetylnaa. Kaupunki on suuressa hädässä.
1. Seuraavana päivänä Holofernes käski koko sotajoukkonsa ja kaiken väen, joka oli tullut hänen tykönsä auttamaan häntä taistelussa, lähteä liikkeelle Beetyluaa vastaan ja miehittää ylös vuoristoon kulkevat tiet ja ryhtyä sotaan israelilaisia vastaan.
2. Sinä päivänä lähtivät liikkeelle kaikki heidän sotakuntoiset miehensä; ja heidän sotavoimansa olivat vahvuudeltaan sata seitsemänkymmentä tuhatta jalka - ja kaksitoista tuhatta ratsumiestä, lukuunottamatta kuormastoa. Ja miesten luku, jotka seurasivat sitä jalan, oli ylen suuri.
3. Ja he pystyttivät leirinsä laaksoon lähelle Beetyluaa lähteen tykö, niin että se leveydeltään ulottui Dootaimin ohitse Beelbaimiin ja pituudeltaan Beetyluasta Kyamoniin, joka on vastapäätä Esdrelonia.
4. Mutta kun israelilaiset näkivät, kuinka paljon heitä oli, kauhistuivat he suuresti ja sanoivat toinen toisellensa: Nyt nämä kalvavat puhtaaksi koko maan pinnan, eivätkä korkeat vuoret, eivät laaksot eikä kukkulat voi kestää niiden painoa.
5. Ja he tarttuivat kukin sota-aseisiinsa ja sytyttivät tulet torneihinsa ja pysyivät vartiopaikoillaan koko sen yön.
6. Mutta toisena päivänä Holofernes vei koko ratsuväkensä ulos Beetyluassa olevien israelilaisten nähden
7. ja tutki heidän kaupunkiinsa johtavat tiet ja etsi vesilähteet ja miehitti ne ja asetti sotilasvartiostot niitä vartioimaan, mutta itse hän palasi takaisin väkensä tykö.
8. Silloin tulivat hänen luoksensa kaikki Eesaun lasten päämiehet ja kaikki Mooabin kansan johtajat ja rannikkoseudun sotapääliköt ja sanoivat:
9. Kuulkoon herramme, mitä me sanomme, ettei sotajoukollesi tapahtuisi mitään vahinkoa.
10. Sillä tämä israelilaisten kansa ei turvaa keihäisiinsä, vaan niiden vuorten korkeuteen, joilla he asuvat. Sillä ei ole helppo tunkeutua heidän vuortensa huipuille.
11. Älä siis, herra, sodi heitä vastaan sillä tapaa, kuin taistelujärjestyksessä soditaan; silloin ei ainoakaan mies sinun väestäsi ole kaatuva.
12. Pysy leirissäsi ja pidä sotajoukkosi jokainen mies suojassa. Miehittäkööt sinun palvelijasi vain sen vesilähteen, joka pulppuaa vuoren juurelta,
13. sillä siitä noutavat vetensä kaikki Beetyluan asukkaat. Niin he menehtyvät janoon ja jättävät kaupunkinsa. Ja me menemme väkinemme ylös läheisille vuorten huipuille ja leiriydymme niille vartioidaksemme, ettei yksikään mies pääse ulos kaupungista.
14. Silloin he ja heidän vaimonsa ja lapsensa nääntyvät nälkään, ja ennenkuin ainoakaan miekanisku on heihin sattunut, he makaavat kuolleina oman kaupunkinsa kaduilla;
15. niin sinä kostat heille ankarasti sen, että ovat nousseet sinua vastustamaan eivätkä ole rauhallisesti tulleet sinua kohtaamaan.
16. Heidän sanansa mielyttivät Holofernesta ja kaikkia hänen palvelijoitansa; ja hän käski tehdä, niinkuin he olivat puhuneet.
17. Niin ammonilaisten leiri lähti liikkeelle ja heidän mukanansa viisituhatta assurilaista, ja he leiriytyivät laaksoon ja miehittivät israelilaisten vesipaikat ja lähteet.
18. Ja Eesaun lapset ja ammonilaiset nousivat vuoristoon ja leiriytyivät siellä vastapäätä Dootaimia ja lähettivät osastoja etelään ja itään päin Egrebelin vaiheille, joka on Kuusin läheisyydessä Mokmurin tulvapuron varrella. Mutta muu assurilaisten sotajoukko leiriytyi tasagolle ja peitti koko maan. Telttoineen ja kuormastoineen he muodostivat väkirikkaan leirin, ja heidän lukumääränsä oli ylen suuri.
19. Mutta israelilaiset huusivat avuksensa Herraa, Jumalaansa; sillä he olivat menettäneet rohkeutensa, koska kaikki heidän vihollisensa olivat piirittäneet heidät, niin ettei ollut mahdollista päästä pakoon niiden keskeltä.
20. Näin pysyi Assurin koko sotajoukko, heidän jalkaväkensä, sotavaununsa ja ratsumiehensä, leiriytyneenä heidän ympärillänsä kolmekymmentä neljä päivää, ja kaikilta Beetyluan asukkailta loppuivat kaikki heidän vesivarastonsa,
21. ja vesisäiliöt tyhjenivät, eivätkä he saaneet yhtenäkään päivänä juoda kyllikseen, koska heille annettiin vettä ainoastaan määrämitalla.
22. Niin heidän lapsensa ja vaimonsa menettivät rohkeutensa, ja heidän nuoret miehensä menehtyivät janosta ja kaatuivat kaupungin kaduille ja porttikäytäviin, eikä heissä enää ollut mitään voimaa.
23. Silloin kokoontui kaikki kansa Osiaan ja kaupungin muiden johtajien tykö, nuoret miehet, vaimot ja lapset, ja he huusivat suurella äänellä ja sanoivat vanhinten kuullen:
24. Jumala tuomitkoon teidän ja meidän välillämme, koska te olette tehneet meille suuren vääryyden, kun ette ole ryhtyneet rauhanneuvotteluihin assurilaisten kanssa.
25. Ja nyt ei ole ketään, joka voisi meitä auttaa, vaan Jumala on myynyt meidät heidän käsiinsä, niin että me näännymme heidän nähtensä janoon ja suureen kurjuuteen.
26. Kutsukaa siis heidät tänne ja luovuttakaa koko kaupunki Holoferneen väen ja kaiken hänen sotajoukkonsa ryöstettäväksi.
27. Sillä meille on parempi joutua heidän saaliiksensa. Meistä tosin tulee orjia, mutta me saamme kuitenkin jäädä henkiin, eikä meidän tarvitse omin silmin nähdä pienokaistemme kuolevan eikä naistemme ja lastemme menehtyvän.
28. Me vannotamme teitä taivaan ja maan ja Jumalamme ja isiemme Herran kautta, hänen, joka kostaa meidän syntimme ja meidän isiemme syntien mukaan, ettei hän tekisi näiden sanojen mukaan, jotka tänä päivänä ovat puhutut.
29. Ja koko seurakunta puhkesi yhtenä miehenä suureen itkuun ja huusi avuksi Herraa Jumalaa suurella äänellä.
30. Niin Osias sanoi heille: Olkaa rohkealla mielellä, veljet. Kestäkäämme vielä viisi päivää; niiden kuluessa on Herra, Meidän Jumalamme, kääntävä armonsa meidän puoleemme, sillä ei hän jätä meitä kokonansa.
31. Mutta jos näiden päiväin kuluttua apua ei ole meille tullut, niin minä teen teidän sanojenne mukaan.
32. Sitten hän päästi kansan hajaantumaan, kunkin omalle vartiopaikalleen. Niin he menivät kaupungin muureille ja torneihin, mutta naiset ja lapset hän lähetti heidät koteihinsa. Ja kaupungissa vallitsi suuri ahdistus.
8 luku
Juudit tarjoutuu pelastamaan kaupungin.
1. Niinä päivinä sai Juudit, Merarin, Ooksin pojan, tytär, kuulla tämän. Ooks oli Joosefin poika, tämä taas Osielin, tämä Helkiaan, tämä Eliaan, tämä Kelkiaan, tämä Eliabin, tämä Natanaelin, tämä Salamielin, tämä Sarsadin, tämä Israelin poika.
2. Ja hänen miehensä Manasse, joka oli hänen omaa sukukuntaansa ja sukuansa, oli kuollut ohranleikkuun aikaan.
3. Kun hän nimittäin kerran oli pellolla valvomassa lyhteiden sitojain työtä, kohtasi kuumuus hänen päätänsä, ja hän joutui vuoteeseen ja kuoli kaupungissansa Beetyluassa. Ja hänet haudattiin isiensä tykö Dootaimin ja Baalamonin väliselle pellolle.
4. Ja Juudit oli elänyt talossansa leskenä kolme vuotta ja neljä kuukautta
5. ja oli rakentanut itsellensä majan talonsa katolle; ja hän oli pannut säkkipuvun lanteillensa, ja hänen yllänsä olivat hänen leskeysvaatteensa.
6. Ja hän paastosi leskeytensä aikana joka päivä, paitsi sapattien edellisenä päivänä ja sapatteina ja uusienkuiden edellisenä päivänä ja uusinakuina ja juhlina ja Israelin huoneen ilopäivinä.
7. Ja hän oli kaunis vartaloltaan ja ylen ihana näöltään. Ja hänen miehensä Manasse oli jättänyt hänelle kultaa ja hopeaa ja palvelijoita ja palvelijattaria ja karjaa ja peltoja; ja ne olivat yhä hänen hallussansa.
8. Eikä ollut ainoatakaan, joka olisi sanonut hänestä pahaa sanaa, sillä hän oli hyvin jumalinen.
9. Kun Juudit sai kuulla, kuinka katkeria sanoja kansa oli puhunut kaupungin johtajan edessä, koska se oli menettänyt rohkeutensa vedenpuutteen tähden, ja kun hän myös sai kuulla, mitä kaikkea Osias oli kansalle vastannut, kuinka hän oli vannonut heille jättävänsä kaupungin viiden päivän perästä assurilaisille,
10. niin hän lähetti palvelusneitsyensä, jonka hoidossa koko hänen omaisuutensa oli, kutsumaan luokseen kaupunkinsa vanhimmat, Osiaan, Kabriksen ja Karmiksen.
11. Ja kun nämä tulivat hänen tykönsä, sanoi hän heille: Kuulkaa minua, te Beetyluan asukkaiden johtajat. Sillä ei ole oikea se puhe, jonka te tänään olette puhuneet kansan edessä, kun olette Jumalan edessä vannoneet ja vakuuttaneet jättävänne kaupungin meidän vihollisillemme, ellei Herra noiden määrättyjen päivien kuluessa lähetä teille apua.
12. Ja nyt, keitä olette te, kun te tänä päivänä olette kiusanneet Jumalaa ja asettuneet Jumalan sijalle ihmisten lasten keskellä?
13. Te koettelette nyt Herraa, Kaikkivaltiasta, mutta ette saa mitään tietää, ette milloinkaan.
14. Kun te ette pääse tunkeutumaan ihmisen sydämen syvyyksiin ettekä käsitä hänen ajatuksiansa ja mieltänsä, niin kuinka te voitte tutkia Jumalan, joka nämä kaikki on tehnyt, ja kuinka voitte tietää hänen mielensä ja käsittää hänen ajatuksensa? Älkää, veljet, koskaan vihoittako Herraa, meidän Jumalaamme.
15. Sillä jos hän ei tahdo meitä auttaa noiden viiden päivän kuluessa, niin on hänellä valta suojella meitä, minä päivänä tahtoo, taikka myös tuhota meidät vihollistemme silmäin edessä.
16. Mutta te, älkää pakottako Herraa, meidän Jumaalamme, tekemään päätöksiänsä, sillä Jumala ei ole niinkuin ihminen, että häntä voitaisiin uhata, eikä niinkuin ihmislapsi, että hänet saataisiin muuttamaan päätöksensä.
17. Odottakaamme siis häneltä pelastusta ja rukoilkaamme häntä avuksemme, ja hän kuulee meidän äänemme, jos se on hänelle otollista.
18. Sillä ei ole miesmuistiin ollut, eikä ole tänä päivänä, meidän keskuudessamme sukukuntaa, ei sukua, ei kylää, ei kaupunkia, joka palvelisi käsintehtyjä jumalia, niinkuin on ollut entisinä aikoina.
19. Siitä syystä meidän isämme annettiikin alttiiksi miekalle ja ryöstölle, ja he kärsivät suuren tappion vihollistemme edessä.
20. Mutta me emme tunne muuta Jumalaa kuin hänet; sentähden me toivomme, ettei hän ole meitä halveksiva, eikä ketään, joka kansaamme kuuluu.
21. Sillä jos meidän kaupunkimme vallataan, niin koko Juudea kukistuu ja meidän pyhäkkömme ryöstetään, ja Herra vaatii meidän veremme sen hävittämisestä.
22. Ja sen, että veljemme surmataan ja maan asukkaat viedään vankeuteen ja perintöosammme tehdään autioksi, hän antaa tulla meidän päämme päälle, missä ikinä pakanakansojen keskuudessa olemmekin orjina, ja me joudumme isäntäimme loukkauksen ja pilkan alaiseksi.
23. Sillä meidän orjuutemme ei käänny hyväksi, vaan Herra, meidän Jumalamme, antaa sen tulla häpeäksi.
24. Ja nyt, veljet, osoittakaamme veljillemme, että heidän henkensä riippuu meistä, ja että pyhäkkö ja temppeli ja alttari on meidän varassamme.
25. Paitsi tätä kaikkea, kiittäkäämme Herraa, Jumalaamme, joka koettelee meitä, samoin kuin meidän isiämmekin.
26. Muistakaa, mitä hän teki Aabrahamille, ja kuinka hän koetteli Iisakia, ja mitä Jaakobille tapahtui Syyrian Mesopotamiassa, kun hän paimensi enonsa Laabanin lampaita.
27. Sillä niinkuin hän koetteli heitä ainoastaan tutkiakseen heidän sydämiänsä, niin hän ei myöskään ole rangaissut meitä; Herra ainoastaan varoitukseksi kurittaa niitä, jotka häntä lähestyvät.
28. Niin Osias vastasi hänelle: Kaikki, mitä olet sanonut, sinä olet puhunut ymmärtäväisellä sydämellä. Eikä ole ketään, joka voi sanojasi vastustaa.
29. Sillä sinun viisautesi ei ole tullut julki vasta tänään, vaan niin kauan kuin olet elänyt, on kaikki kansa tuntenut sinun ymmärryksesi, kuinka viisasta on kaikki, mitä sydämesi ajattelee.
30. Mutta kansa on kovin kärsinyt janosta, ja niin he ovat pakottaneet meidät tekemään, mitä olemme heille sanoneet, ja ottamaan päällemme valan, jota emme voi rikkoa.
31. Rukoile siis nyt meidän puolestamme, koska sinä olet hurskas vaimo, niin Herra lähettää sateen täyttämään meidän vesisäiliömme, eikä meidän enää tarvitse nääntyä.
32. Silloin Juudit sanoi heille: Kuulkaa minua. Minä teen teon, josta kerrotaan sukupolvesta sukupolveen kansamme lasten keskuudessa.
33. Asettukaa te tänä yönä kaupungin portille: minä kuljen siitä ulos palvelusneitsyeni kanssa, ja niiden päivien kuluessa, joiden jälkeen te lupasitte jättää kaupungin vihollisillemme, on Herra pelastava Israelin minun käteni kautta.
34. Mutta älkää tiedustelko, mitä aion tehdä, sillä en sano sitä teille, ennenkuin työni on suoritettu loppuun.
35. Niin Osias ja johtajat sanoivat hänelle: Mene rauhassa, Herra Jumala käyköön sinun edelläsi kostamaan vihollisillemme.
36. Sitten he palasivat takaisin majasta ja menivät asemilleen.
9 luku
Juuditin rukous.
1. Mutta Juudit lankesi kasvoilleen maahan, sirotti tuhkaa päänsä päälle ja riisui yltään säkkipuvun, johon hän oli pukeutuneena. Juuri silloin uhrattiin Jerusalemissa Jumalan huoneessa sen illan suitsutusuhri. Ja Juudit huusi suurella äänellä avuksi Herraa ja sanoi:
2. Herra, minun isäni Simeonin Jumala, hänen, jonka käteen sinä annoit miekan, että hän kostaisi muukalaisille, jotka riisuivat neitsyen sylin tehdäkseen hänelle väkivaltaa ja paljastivat hänen lanteensa häväistykselle ja häpeällisesti saastuttivat hänen kohtunsa! Sinähän olit sanonut: 'Ei näin saa tehdä'. Mutta he tekivät kuitenkin.
3. Sentähden sinä annoit heidän päämiehensä surman omiksi ja vuoteen, joka häpesi heidän petollista irstailuaan, sinä annoit tahraantua vereen; sinä löit palvelijat yhdessä valtiaiden kanssa, löit valtiaat valtaistuimiltaan.
4. Ja sinä annoit heidän vaimonsa ryöstösaaliiksi ja heidän tyttärensä vankeuteen; kaiken saaliin jaettavaksi poikiesi kesken, joita sinä rakastat. Sillä he kiivailivat suuresti sinun puolestasi ja kauhistuivat oman verensä saastutusta ja huusivat sinua avuksensa. Jumala, minun Jumalani, kuule minua, leskivaimoa!
5. Sillä sinä olet tehnyt, mitä ennen niitä oli, ne ja niiden jälkeiset asiat; nykyiset ja tulevaiset sinä olet aivoitellut. Ja minkä sinä aivoittelit, se tapahtui,
6. ja mitkä sinä olit päättänyt, ne astuivat esiin ja sanoivat: 'Katso, tässä me olemme'. Sillä kaikki sinun tiesi ovat valmiit, ja sinun tuomiosi on sinulle edeltä tunnettu.
7. Sillä, katso assurilaiset ovat kokoontuneet lukuisin sotajoukoin; he kerskaavat hevosista ja ratsumiehistä, ylpeilevät jalkaväen voimasta, he panevat toivonsa kilpiin ja keihäisiin, jousiin ja linkoihin, eivätkä tiedä, että sinä olet Herra, joka hävität sodat.
8. 'Herra' on sinun nimesi. Lyö maahan voimalla heidän väkensä ja murskaa vihallasi heidän väkevyytensä. Sillä he ovat päättäneet häväistä sinun pyhäkkösi ja saastuttaa sen majan, jossa sinun kunniasi nimi asuu, ja lyödä miekalla poikki sinun alttarisi sarven.
9. Katso heidän röyhkeyttänsä, lähetä vihasi heidän päätänsä kohti, anna minun, leskivaimon, käteen voima siihen, mitä olet aivoitellut.
10. Lyö minun huulteni vilpin kautta palvelija yhdessä herransa kanssa ja herra yhdessä palvelijansa kanssa; murskaa heidän ylpeytensä naisen kädellä.
11. Sillä sinun voimasi ei riipu paljoudesta eikä sinun valtasi väkevistä miehistä, vaan sinä olet nöyrien Jumala ja alhaisten auttaja, heikkojen holhooja, hyljättyjen suojelija ja epätoivoisten pelastaja.
12. Niin, sinä, minun isäni Jumala ja Israelin perintöosan Jumala, taivaan ja maan valtias, vetten luoja ja kaiken luomakunnan kuningas, kuule minun rukoukseni
13. ja anna minun sanani ja viekkauteni tulla haavoiksi ja mustelmiksi niille, joilla on pahoja aikeita sinun liittoasi, sinun pyhää huonettasi ja Siionin kukkulaa ja sinun lastesi asuinsijaa vastaan.
14. Ja anna kaiken kansasi ja jokaisen sukukunnan tuntea ja tietää, että sinä olet Jumala, jonka on kaikki valta ja voima, ja ettei ole toista, joka suojelee Israelin heimoa, paitsi sinä.
10 luku
Juudit menee assurilaisten leiriin.
1. Kun hän oli lakannut huutamasta avuksi Israelin Jumalaa ja lopettanut kaikki nämä sanat,
2. Nousi hän ylös maasta, kutsui luokseen palvelusneitsyensä ja astui alas siihen huoneeseen, jossa hänen oli tapana oleskella sapatteina ja juhlapäivinänsä.
3. Ja hän pani pois säkkipuvun, johon hän oli ollut pukeutuneena, ja riisui yltään leskeysvaatteensa. Vielä hän pesi ruumiinsa vedellä ja voiteli sen kalliilla voiteella, järjesti päänsä hiukset ja pani siihen pääkoristeen ja pukeutui juhlavaatteisiinsa, joita hän miehensä Manassen eläessä oli kantanut.
4. Ja pani paula-anturat jalkaansa ja otti jalkakäädyt, rannerenkaat, sormukset, korvarenkaat ja kaikki muut koristuksensa. Näin hän koristautui ylen ihanaksi hurmatakseen kaikkien miesten silmät, jotka hänet näkivät.
5. Ja palvelusneitsyelleen hän antoi leilin viiniä ja ruukun öljyä, täytti laukun ohra - ja viikunakakuilla ja puhtailla leivillä ja kääri sitten kaikki astiansa huolellisesti vaatteeseen ja sälytti ne hänen kannettaviksensa.
6. Sitten he lähtivät Beetyluan portille ja tapasivat Osiaan sekä kaupungin vanhimmat, Kabriksen ja Karmiksen, seisomassa siellä.
7. Mutta kun he näkivät hänet - hänen kasvonsa olivat nimittäin muuttuneet ja hänen yllään oli toinen puku - niin he ihmettelivät suuresti hänen kauneuttansa ja sanoivat hänelle:
8. Isiemme Jumala antakoon sinulle armonsa, niin että voisit toteuttaa aikomuksesi Israelin lasten ylpeydeksi ja Jerusalemin korotukseksi. Ja hän rukoili Jumalaa
9. ja sanoi heille: Käskekää aukaisemaan minulle kaupungin portti, niin minä lähden ulos täyttämään sitä, mistä minun kanssani olette puhuneet. Ja he antoivat nuorille miehille käskyn aukaista hänelle, niinkuin hän oli sanonut.
10. Nämä tekivät niin. Sitten Juudit lähti, palvelijatar mukanansa. Mutta kaupungin miehet seurasivat katseillaan häntä siihen asti, kunnes hän oli tullut vuoren juurelle ja kulkenut halki laakson, jolloin he eivät enää häntä nähneet.
11. Niin he kulkivat suoraan laakson poikki, kunnes hänet kohtasi assurilaisten etuvartio.
12. Silloin nämä pidättivät hänet ja kysyivät: Kenen väkeä olet? Ja mistä tulet? Ja minnekä olet matkalla? Hän vastasi: Minä olen hebrealaisten tyttäriä, mutta olen karannut pois heidän tyköänsä, koska heidät annetaan teidän saaliiksenne.
13. Ja minä aion mennä Holoferneen, teidän sotajoukkonne ylipäälikön, tykö ilmoittamaan hänelle totuuden: minä osoitan hänelle tien, jota hänen on kuljettava saadakseen haltuunsa koko vuoriston, menettämättä ainoatakaan sielua miehistöstään taikka yhtäkään, jossa elävä henki on.
14. Kun miehet kuulivat hänen sanansa ja kun he tarkastelivat hänen kasvojansa, havaiten hänet ihmeteltävän kauniiksi, niin he sanoivat hänelle:
15. Sinä olet pelastanut henkesi tulemalla kiiruusti meidän herramme luo. Mene siis nyt hänen telttaansa, me annamme sinulle saattajia, jotka jättävät sinut hänen käsiinsä.
16. Ja kun tulet hänen eteensä, niin älä pelkää sydämessäsi, vaan ilmoita hänelle se, minkä sanoit, ja hän on osoittava sinulle hyvyyttä.
17. Niin he valitsivat keskuudestaan sata miestä saattamaan häntä ja hänen palvelusneitsyttään, ja nämä veivät hänet Holoferneen teltalle.
18. Ja väki alkoi juosta kokoon leirissä, sillä tieto hänen saapumisestaan oli levinnyt telttoihin. Ja he tulivat ja asettuivat hänen ympärilleen, kun hän siinä seisoi Holoferneen teltan ulkopuolella, kunnes tälle oli ilmoitettu hänestä.
19. Ja he ihmettelivät hänen kauneuttansa ja ihmettelivät israelilaisia hänen tähtensä. Ja he sanoivat toinen toisellensa: Kuka voi halveksia tätä kansaa, jolla on keskuudessaan tämänkaltaisia naisia? Ei ole viisasta jättää heistä eloon ainoatakaan, sillä jos heidät päästetään vapaiksi, niin he voivat viekkaudella lumota koko maan.
20. Sitten tulivat Holoferneen henkivartijat ja kaikki hänen palvelijansa ulos ja veivät Juuditin sisälle telttaan.
21. Ja Holofernes oli lepäämässä vuoteellaan kärpäsverhon alla, joka oli valmistettu purppuraharsosta, mihin oli kudottu kultaa, smaragdeja ja jalokiviä.
22. Kun hänelle oli ilmoitettu Juuditin tulosta, meni hän teltan esihuoneeseen, ja hänen edellään kannettiin hopealamppuja.
23. Mutta kun Juudit tuli hänen ja hänen palvelijainsa eteen, ihmettelivät kaikki hänen kasvojensa kauneutta. Ja Juudit osoitti hänelle kunnioitusta langeten kasvoilleen maahan, mutta palvelijat nostivat hänet ylös.
11 luku
Juudit Holoferneen edessä.
1. Sitten Holofernes sanoi hänelle: Ole rohkealla mielellä, nainen, älä pelkää sydämessäsi, sillä minä en koskaan tee pahaa yhdellekään, joka on halukas palvelemaan Nebukadnessaria, kaiken maan kuningasta.
2. Ja mitä tulee kansaasi, joka asuu vuoristossa, niin en olisi nostanut keihästäni heitä vastaan, elleivät he olisi minua halveksineet. He ovat itse tehneet tämän itsellensä.
3. Sano siis nyt minulle, minkätähden olet karannut heidän tyköänsä ja tullut meidän luoksemme. Sillä omaksi pelastukseksesi olet tänne saapunut. Ole rohkealla mielellä. Sinä saat säilyttää henkesi tänä yönä ja vastedes.
4. Sillä ei kukaan tee sinulle pahaa, vaan sinua kohdellaan hyvin, niinkuin kaikkia minun herrani, kuningas Nebukadnessarin, palvelijoita.
5. Niin Juudit vastasi hänelle: Ota armollisesti vastaan palvelijattaresi sanat, ja saakoon sinun orjattaresi puhua sinun edessäsi. Valhepuhetta en tänä yönä lausu herralleni.
6. Ja jos sinä seuraat orjataresi sanoja, niin Jumala on vievä sinun asiasi päätökseen, eivätkä minun herrani aikomukset raukea tyhjiin.
7. Sillä niin totta kuin Nebukadnessar, kaiken maan kuningas, elää, ja niin totta kuin hänen valtansa kestää, hänen, joka on lähettänyt sinut saattamaan jokaisen elävän olennon oikealle kohdalleen: eivät ainoastaan ihmiset palvele häntä sinun tähtesi, vaan myöskin metsän eläimet ja karja ja taivaan linnut elävät sinun voimasi vaikutuksesta Nebukadnesarin ja koko hänen huonekuntansa hyväksi.
8. Sillä me olemme kuulleet sinun viisaudestasi ja neuvokkuudestasi, ja koko maailma tietää, että sinä yksin koko valtakunnassa olet kunnollinen, olet terävä ymmärrykseltäsi ja ihmeteltävä sotatoimissa.
9. Ja mitä tulee siihen puheeseen, jonka Akior piti sinun neuvottelukokouksessasi, niin me olemme saaneet kuulla hänen sanansa, sillä Beetyluan miehet jättivät hänet henkiin, ja hän on kertonut heille kaiken, mitä hän sinun edessäsi on puhunut.
10. Sentähden, valtias ja herra, älä halveksi hänen sanaansa, vaan paina se sydämeesi, sillä se on tosi. Meidän kansaamme ei näet voida rangaista, miekka ei voi heille mitään, elleivät he tee syntiä Jumalaansa vastaan.
11. Mutta ettei herrani nyt joutuisi lähtemään pois tyhjin toimin, on kuolema karkaava heidän kimppuunsa. Sillä heidät on saanut valtoihinsa synti, jolla he vihoittavat Jumalansa, niin pian kuin tekevät sellaista, mitä ei sovi tehdä.
12. Sillä kun heiltä on loppunut ruoka ja kaikki vesi on vähissä, ovat he aikoneet käydä käsiksi eläimiin, ja ovat päättäneet käyttää ravinnoksi kaikkea sellaistakin, mitä Jumala laissaan on heitä kieltänyt syömästä.
13. Myöskin viljan uutiset sekä viini - ja öljykymmenykset, jotka on pyhitetty ja pantu talteen papeille, jotka Jerusalemissa seisovat meidän Jumalamme kasvojen edessä, he ovat päättäneet käyttää ravinnoksi, vaikka ei yhdenkään kansasta ole lupa edes käsillään niihin koskea.
14. Ja he ovat lähettäneet lähettiläitä Jerusalemiin, jonka asukkaat myöskin ovat kerran tehneet samoin, hankkiakseen suuren neuvoston myöntymyksen.
15. Sinä päivänä, jona se heille ilmoitetaan ja he tekevät sen mukaan, annetaan heidät sinun tuhottaviksesi.
16. Siitä syystä olen minä, sinun palvelijattaresi, kun sain tämän kaiken tietää, karannut heidän luotansa. Sillä Jumala on lähettänyt minut tekemään sinun kanssasi tekoja, joita koko maailma, kuka ikinä ne kuulee, kauhistuu.
17. Sillä sinun palvelijattaresi on jumalaapelkääväinen ja palvelee yötä päivää taivaan Jumalaa. Ja nyt minä, herrani, jään sinun luoksesi, mutta joka yö sinun palvelijattaresi menee laaksoon rukoilemaan Jumalaa, ja hän on minulle sanova, milloin he ovat syntiset tekonsa tehneet.
18. Ja sitten minä tulen ja ilmoitan sen sinulle, ja niin sinä lähdet liikkeelle kaikkine sotavoiminesi, eikä yksikään heistä voi sinua vastustaa.
19. Ja minä vien sinut halki Juudean aina Jerusalemin edustalle saakka ja asetan sinun istuimesi sen keskelle. Ja sinä ajat heidät pois niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, eikä koirakaan murahda sinua vastaan. Sillä tämä on minulle edeltäpäin sanottu ja ilmoitettu, ja minut on lähetetty ilmoittamaan se sinulle.
20. Hänen sanansa mielyttivät Holofernesta ja kaikkia tämän palvelijoita, ja he ihmettelivät hänen viisauttansa ja sanoivat:
21. Ei maan äärestä hamaan toiseen ääreen ole tälläista naista, niin kaunista muodoltaan ja niin viisasta sanoissaan.
22. Ja Holofernes sanoi hänelle: Jumala on tehnyt hyvin lähettäessään sinut kansasi edellä, että meidän osaksemme tulisi voitto, mutta niille, jotka halveksivat minun herraani, tuho.
23. Ja nyt, ihana sinä olet näöltäsi ja viisas puheissasi. Jos sinä teet, niinkuin olet sanonut, on sinun Jumalasi oleva minun Jumalani, ja sinä saat asua kuningas Nebukadnesarin palatsissa, ja sinun nimeäsi mainitaan kautta kaiken maan.
12 luku
Holoferneen pidot.
1. Sitten hän käski viedä Juuditin siihen huoneeseen, johon hänen hopeakalustonsa oli asetettu, ja määräsi, että Juuditille oli levitettävä matto ja annettava hänen syödä hänen ruokiansa ja juoda hänen viiniänsä.
2. Mutta Juudit sanoi: En minä syö niitä, ettei tapahtuisi pahennusta, vaan tarjotkaa minulle sitä, mitä olen tuonut mukanani.
3. Silloin Holofernes sanoi hänelle: Mutta jos se, mitä sinulla on mukanasi, loppuu, mistä voimme hankkia samankaltaista sinulle annettavaksi? Sillä meidän parissamme ei ole ketään sinun kansastasi.
4. Niin Juudit vastasi hänelle: Niin totta kuin sinä elät, herrani, sinun palvelijasi ei ole ehtinyt kuluttaa loppuun mukanansa olevia ruokavaroja, ennenkuin Herra minun käteni kautta on tehnyt, mitä hän on päättänyt.
5. Sitten Holoferneen palvelijat veivät hänet telttaan, ja hän nukkui puoliyöhön saakka. Mutta aamuvartion lähetessä hän nousi vuoteesta
6. ja lähetti sanomaan Holoferneelle: Antakoon herrani määräyksen, että sinun palvelijattaresi sallitaan lähteä ulos rukoilemaan.
7. Niin Holofernes antoi henkivartijoillensa sen määräyksen, ettei heidän tullut estää Juuditia. Ja tämä viipyi leirissä kolme päivää; mutta joka yö hän meni Beetyluan laaksoon ja kylpi leirissä, vesilähteellä.
8. Ja kun hän oli noussut ylös kylvystään, rukoili hän Herraa, Israelin Jumalaa, tasoittamaan hänen tiensä hänen kansansa lasten koroitukseksi.
9. Sitten hän meni puhtaana telttaansa ja viipyi siellä siihen asti, kunnes illan suussa nautti ruokansa.
10. Neljäntenä päivänä Holofernes valmisti pidot yksinomaan palvelijoillensa eikä kutsunut ketään sotapäälikköään niihin osaa ottamaan.
11. Ja hän sanoi kamaripalvelijalleen Bagoaalle, jonka hoidossa kaikki hänen omaisuutensa oli: Mene ja houkuttele tuo hebrealainen nainen, joka on tykönäsi, tulemaan meidän luoksemme ja syömään ja juomaan meidän kanssamme.
12. Sillä meille olisi häpeäksi, jos antaisimme tuollaisen naisen mennä pois luotamme seurustelematta hänen kanssansa. Sillä ellemme pidä yhteyttä hänen kanssansa, niin hän tekee meistä pilkkaa.
13. Niin Bagoas lähti Holoferneen edestä ja meni Juuditin tykö ja sanoi: Älköön tämä kaunis neito viivytelkö tulemasta herrani luokse saadaksensa hänen edessään kunnioitusta ja juodaksensa meidän kanssamme viiniä mielensä iloksi ja ollaksensa tänä päivänä niinkuin joku assurilaisten tyttäristä, jotka ovat Nebukadnessarin palatsissa.
14. Juudit vastasi hänelle: Kuka olen minä sanomaan herraani vastaan? Kaiken, mikä on otollista hänen silmissänsä, minä teen nopeasti; ja se on oleva minun iloni aina kuolinpäivääni saakka.
15. Sitten hän nousi ylös ja kaunisti itsensä vaatteilla ja kaikilla naisten koristuksilla. Ja hänen palvelijattarensa meni edeltäpäin ja levitti hänelle Holoferneen eteen maahan ne matot, jotka hän oli saanut Bagoaalta jokapäiväistä ruokailuaan varten, voidakseen syödessään olla niiden päällä nojallaan.
16. Niin Juudit tuli sisään ja asettui paikallensa. Silloin Holoferneen sydän hurmaantui häneen, hänen sielunsa joutui voimakkaaseen liikkeeseen, ja hänessä syntyi suuri halu saada olla yhdessä Juuditin kanssa. Jo siitä päivästä alkaen, jona hän hänet ensiksi näki, Holofernes oli odottanut sopivaa tilaisuutta vietelläkseen Juuditin.
17. Ja Holofernes sanoi hänelle: Juo ja iloitse meidän kanssamme.
18. Juudit vastasi: Kyllä juon, herra, sillä tänään on minulle osoitettu suurempaa kunniaa kuin milloinkaan koko elämässäni, syntymästäni saakka.
19. Ja hän otti, söi ja joi hänen edessään siitä, mitä hänen palvelijattarensa oli valmistanut.
20. Ja Holofernes iloitsi hänestä ja joi viiniä ylen paljon, enemmän kuin hän milloinkaan, syntymästään saakka, oli juonut yhtenä päivänä.
13 luku
Juudit surmaa Holoferneen ja palaa tämän pää mukanansa Beetylnaan.
1. Mutta kun ilta oli tullut, lähtivät hänen palvelijansa kiiruusti pois. Ja Bagoas lukitsi teltan ulkoapäin ja esti palvelusta toimittavat pääsemästä herransa tykö. Nämä menivät silloin vuoteisiinsa, sillä olivat kaikki väsyneitä, koska pidot olivat kestäneet kauan.
2. Juudit yksin jätettiin telttaan Holoferneen kanssa, joka oli kaatunut suin päin vuoteellensa, sillä viini oli hänet kovin uuvuttanut.
3. Ja Juudit oli käskenyt palvelijatartansa asettumaan hänen makuuhuoneensa ulkopuolelle ja odottamaan, kunnes hän lähtisi ulos, niinkuin oli tehnyt joka päivä. Hän oli nimittäin sanonut menevänsä toimittamaan rukoustansa. Samoin hän myös oli sanonut Bagoaalle.
4. Kun nyt kaikki olivat lähteneet pois Holoferneen tyköä eikä ketään ollut jäänyt hänen makuuhuoneeseensa, ei pientä eikä suurta, astui Juudit hänen vuoteensa ääreen ja sanoi sydämessään: Herra, kaiken voiman Jumala, katso tällä hetkellä armossasi sitä tekoa, jonka minun käteni on tekevä Jerusalemin korotukseksi.
5. Sillä nyt on aika sinun armahtaa perintöosaasi ja toteuttaa minun sydämeni aie meitä vastaan nousseiden vihollisten tuhoksi.
6. Sitten hän meni vuodepylvään luo, joka oli Holoferneen pään puolella, ja irroitti siitä hänen miekkansa,
7. ja lähestyen vuodetta tarttui hänen päänsä hiuksiin ja sanoi: Vahvista minua tänä päivänä, oi Israelin Jumala!
8. Sitten hän iski voimansa takaa kaksi kertaa hänen kaulaansa ja hakkasi hänen päänsä irti.
9. Ja hän vieritti hänen ruumiinsa pois vuoteelta ja irroitti kärpäsverkon patsaista. Heti sen jälkeen hän meni ulos ja jätti Holoferneen pään palvelusneitsyelleen,
10. joka pisti sen ruokalaukkuunsa. Sitten he lähtivät molemmat yhdessä tapansa mukaan toimittamaan rukoustansa. Ja kun he olivat kulkeneet leirin lävitse. kiersivät he laakson, suuntasivat sitten kulkunsa ylös Beetyluan vuorelle ja saapuivat niin kaupungin portille.
11. Ja Juudit huusi kaukaa niille, jotka vartioivat porttia: Aukaiskaa, aukaiskaa portti! Jumala, meidän Jumalamme, on meidän kanssamme, ja hän tekee vielä voimallisia tekoja Israelissa ja osoittaa väkevyytensä meidän vihollisiamme vastaan, niinkuin hän tänäkin päivänä on tehnyt.
12. Ja kun kaupungin miehet kuulivat hänen äänensä, riensivät he nopeasti alas kaupunkinsa portille ja kutsuivat kokoon kaupungin vanhimmat.
13. Ja kaikki nuorimmasta vanhimpaan saakka kokoontuivat nopeasti sinne, sillä he eivät olleet uskoneet hänen tulevan. Ja he aukaisivat portin ja ottivat heidät vastaan. Sitten he sytyttivät tulen valaisemaan ja ympäröivät heidät.
14. Mutta Juudit sanoi heille suurella äänellä: Ylistäkää, ylistäkää Jumalaa! Ylistäkää Jumalaa, joka ei ole kääntänyt laupeuttansa pois Israelin huoneesta, vaan on murskannut meidän vihollisemme minun käteni kautta tänä yönä.
15. Ja hän otti pään laukusta, näytti sitä ja sanoi heille: Tässä on Holoferneen, Assurin sotajoukon ylipäälikön. pää. ja tässä on kärpäsverkko, jonka alla hän makasi juovuspäissään. Herra löi hänet naisen kädellä.
16. Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on ollut minun varjelukseni sillä tiellä, jota olen kulkenut: minun kasvoni ovat vietelleet Holoferneen hänen tuhoksensa, mutta syntiä hän ei tehnyt minun kanssani, niin että olisi minut saastuttanut ja häväissyt.
17. Ja kaikki kansa hämmästyi suuresti, ja he kumartuivat ja rukoilivat Jumalaa ja lausuivat yhdestä suusta: Ylistetty ole sinä, meidän Jumalamme, joka tänä päivänä olet tuhonnut meidän vihollisemme.
18. Ja Osias sanoi Juuditille: Jumalan, Korkeimman, siunaus sinulle, tyttäreni, suurempi kuin kenellekään naiselle maan päällä! Ja ylistetty olkoon Herra, Jumala, taivaan ja maan luoja, joka on ohjannut sinut murskaamaan vihollistemme päämiehen pään.
19. Sillä se toivo, mikä sinulla oli, ei milloinkaan unhotu niiden ihmisten sydämestä, jotka muistavat Jumalan voiman.
20. Antakoon Jumala tämän tulla sinulle iankaikkiseksi kunniaksi, ja siunatkoon hän sinua hyvillä lahjoillansa palkaksi siitä, ettet sinä säästänyt henkeäsi tahtoessasi auttaa sorrettua kansaamme, vaan pelastit meidät lankeemuksestamme, kulkien suoraa tietä meidän Jumalamme edessä. Ja kaikki kansa sanoi: Tapahtukoon niin! Tapahtukoon niin!
14 luku
Akior kääntyy Israelin uskoon saadessaan tietää Juuditin teon. Assurilaiset joutuvat kauhun valtaan.
1. Silloin Juudit sanoi heille: Kuulkaa minua, veljet. Ottakaa tämä pää ja ripustakaa se muurinne harjalle.
2. Ja niin pian kuin aamu sarastaa ja aurinko nousee yli maan, ottakaa kukin sota-aseenne ja menkää, kaikki sotakelpoiset miehet, ulos kaupungista. Ja valitkaa itsellenne johtaja, ikäänkuin aikoisitte hyökätä alas tasangolle assurilaisten etuvartijoita vastaan; älkää kuitenkaan hyökätkö sinne.
3. Silloin nämä ottavat kaikki sotavarustuksensa ja menevät leiriinsä ja herättävät Assurin sotajoukon pääliköt ja rientävät yhdessä Holoferneen teltalle, mutta eivät löydä häntä. Ja heidät valtaa pelko, niin että he pakenevat teidän kasvojenne edestä.
4. Ja ajakaa te ja kaikki, jotka koko Israelin alueella asuvat, heitä takaa ja hakatkaa heidät maahan heidän teillänsä.
5. Mutta ennenkuin tämän teette, kutsukaa ammonilainen Akior minun luokseni, että hän näkisi ja tuntisi sen, joka on halveksinut Israelin huonetta ja joka lähetti hänet meidän tykömme ikäänkuin kuolemaan.
6. Niin he kutsuivat Akiorin Osiaan talosta. Kun hän tuli ja näki Holoferneen pään erään kansanjoukossa seisovan miehen kädessä, lankesi hän kasvoilleen ja meni tajuttomaksi.
7. Mutta kun he olivat nostaneet hänet ylös, lankesi hän Juuditin jalkain eteen ja osoitti hänelle kunnioitusta ja sanoi: Ylistetty ole sinä kaikissa Juudan majoissa ja kaikkien kansojen keskuudessa. Kaikki, jotka kuulevat sinun nimesi, kauhistuvat.
8. Kerro siis nyt minulle kaikki, mitä olet tehnyt näinä päivinä. Silloin Juudit kertoi hänelle kansan keskellä kaiken, mitä hän oli tehnyt, aina siitä päivästä alkaen, jolloin hän lähti, siihen saakka, kun hän nyt heille puhui.
9. Kun hän oli lopettanut puheensa, puhkesi kansa äänekkääseen riemuun ja kohotti ilohuudon kaupungissaan.
10. Mutta kun Akior oli nähnyt kaiken, mitä Israelin Jumala oli tehnyt, uskoi hän lujasti Jumalaan ja antoi ympärileikata esinahkansa lihan. Niin hänet liitettiin Israelin huonekuntaan, jonka yhteydessä hän on vielä tänäkin päivänä.
11. Kun sitten aamu sarasti, ripustivat he Holoferneen pään muurille, ja kaikki Israelin miehet tarttuivat aseisiinsa ja lähtivät osastoittain vuorensolia kohti.
12. Mutta kun assurilaiset näkivät heidät, lähettivät he sanan joka taholle esimiehillensä. Nämä taas menivät sotapäälikköjen ja tuhannenpäämiesten ja kaikkien johtajainsa luo.
13. Ja kun he tulivat Holoferneen teltalle, sanoivat he hänen huoneenhaltijallensa: Herätä meidän herramme, sillä nuo orjat ovat rohjenneet hyökätä tänne alas meidän kimppuumme sotimaan, että heidät tuhottaisiin perinpohjin.
14. Niin Bagoas meni sisälle ja kolkutti teltan oviverholle, sillä hän arveli Holoferneen nukkuvan Juuditin kanssa.
15. Mutta kun ei mitään kuulunut, työnsi hän verhon syrjään ja astui sisälle makuuhuoneeseen. Ja hän löysi hänet kuolleena virumassa vuoteen astinlaudalla; ja hänen päänsä oli otettu häneltä pois.
16. Silloin hän huusi suurella äänellä itkien ja valittaen, huusi rajusti ja repäisi vaatteensa.
17. Sitten hän meni siihen telttaan, jossa Juudit asui, mutta kun hän ei löytänyt häntä, tuli hän juosten ulos väen luokse huutaen:
18. Nuo orjat ovat menetelleet petollisesti: yksi ainoa hebrealainen nainen on tuottanut häpeän kuningas Nebukadnesarin huoneelle. Sillä katso, Holofernes makaa maassa, ja pää on häneltä poissa.
19. Mutta kun Assurin sotajoukon pääliköt kuulivat nämä sanat, repäisivät he viittansa ja peljästyivät suuresti; ja he alkoivat huutaa ja parkua suurella äänellä keskellä leiriä.
15 luku
Assurilaisten pako ja heidän leirinsä ryöstö. Juuditin palkka. Meno riemusaatossa Jerusalemiin.
1. Kun ne, jotka olivat teltoissa, kuulivat tämän, kauhistuivat he sitä, mikä oli tapahtunut,
2. ja heidät valtasi pelko ja vavistus. Ei ainoakaan mies pysynyt enää toisensa rinnalla, vaan he hyökkäsivät koko joukko pakoon kaikille tasangon ja vuoriston teille.
3. Samoin nekin, jotka olivat leiriytyneet vuoristoon, Beetyluan ympärille, kääntyivät pakoon. Mutta silloin hyökkäsivät kaikki israelilaisten sotakuntoiset miehet heidän kimppuunsa.
4. Ja Osias lähetti lähettiläitä Beetomastaimiin, Beebaihin, Koobaihin, Koolaan ja kaikkialle Israelin alueelle ilmoittamaan, mitä oli tapahtunut, ja kehoittamaan kaikkia hyökkäämään vihollisten kimppuun, heidän tuhoksensa.
5. Kun israelilaiset sen kuulivat, hyökkäsivät he kaikki yhtenä miehenä vihollisten kimppuun surmaten ja ajaen heitä takaa Koobaan saakka. Samoin saapui miehiä myöskin Jerusalemista ja kaikkialta vuoristosta, sillä heille oli ilmoitettu, mitä heidän vihollistensa leirissä oli tapahtunut. Ja Gileadin sekä Galilean asukkaat ahdistivat vihollisia sivuilta päin tuottaen heille suurta mieshukkaa siihen asti, kunnes nämä olivat kulkeneet Damaskon ja sen alueen ohi.
6. Mutta ne Beetyluan asukkaat, jotka olivat jääneet kotiin, hyökkäsivät Assurin leiriin ja ryöstivät sen ja tulivat ylen rikkaiksi.
7. Ja ne israelilaiset, jotka palasivat taistelusta, valtasivat tähteet. Samoin anastivat vuoristossa ja tasangolla olevien kylien ja talojen asukkaat paljon saalista, sillä sitä oli ylen runsaasti.
8. Niin ylimmäinen pappi Joojakim ja israelilaisten vanhintenneuvoston jäsenet, jotka asuivat Jerusalemissa, tulivat katsomaan niitä hyviä tekoja, jotka Herra oli tehnyt Israelille; he tahtoivat myös nähdä Juuditin ja puhutella häntä ystävällisesti.
9. Kun he sitten olivat tulleet sisälle hänen tykönsä, ylistivät he kaikki häntä yhdestä suusta ja sanoivat hänelle: Sinä Jerusalemin ylpeys, sinä Israelin suuri kunnia, sinä meidän kansamme suuri kerskaus,
10. sinä olet tehnyt kaiken tämän kädelläsi, sinä olet tehnyt hyviä tekoja Israelille; mielistyköön Jumala niihin! Ole ylistetty Herran, Kaikkivaltiaan, edessä iankaikkisiin aikoihin! Ja kaikki kansa sanoi: Niin tapahtukoon!
11. Mutta koko kansa ryösti leiriä kolmekymmentä päivää, ja Juuditille annettiin Holoferneen teltta ja kaikki hänen hopeakalunsa ja vuoteensa ja maljansa ja koko muu kalustonsa. Ja hän otti ne ja sälytti ne muulinsa selkään, ja hän valjastutti vaununsa ja kasasi ne niihin.
12. Ja kaikki israelin miehet riensivät näkemään häntä, ja he ylistivät häntä ja esittivät keskenään hänen kunniaksensa karkelon. Niin Juudit otti käsiinsä oksia ja antoi myös niille naisille, jotka olivat hänen kanssansa.
13. Sitten he seppelöivät itsensä öljypuun lehvillä, hän ja ne naiset, jotka olivat hänen kanssansa. Ja Juudit kulki kaiken kansan edellä johtaen kaikkia naisia karkelossa. Ja kaikki Israelin miehet seurasivat asestettuina, seppeleet päässä ja kiitoslauluja laulaen.
14. Ja Juudit alotti kiitoslaulun koko Israelin keskellä, ja kaikki kansa yhtyi tähän ylistysvirteen.
16 luku
Juuditin kiitoslaulu. Uhrijuhla Jerusalemissa. Juuditin vanhuus ja kuolema.
1. Ja Juudit sanoi: Helistäkää vaskirumpuja minun Jumalani kunniaksi, ylistäkää Herraa kympaaleilla. Virittäkää hänelle uusi virsi, korottakaa ja avuksi huutakaa hänen nimeänsä.
2. Sillä Herra on Jumala, joka lopettaa sodat. Hän pelasti minut leiriinsä kansan keskelle vainoojieni kädestä.
3. Assur tuli vuorilta pohjoisesta, tuli sotajoukkojensa kymmentuhansin. Niiden paljous tukkesi tulvapurot ja niiden ratsut peittivät kukkulat.
4. Hän aikoi polttaa minun alueeni surmata minun nuorukaiseni miekalla ja maahan murskata minun imeväiseni, ottaa saaliiksi minun pienet lapseni ja ryöstää minun neitsyeni.
5. Herra, Kaikkivaltias, tuhosi heidät naisen kädellä.
6. Sillä ei heidän sankarinsa kaatunut nuorukaisten iskusta, eivät lyöneet häntä titaanien pojat, eivätkä kookkaat jättiläiset häneen käsiksi käyneet vaan Juudit, Merarin tytär, lamautti hänet kasvojensa kauneudella.
7. Sillä hän riisui yltään leskeytensä puvun korottaaksensa Israelin sorretut, hän voiteli kasvonsa hajuvoiteella,
8. kiinnitti hiuksensa pääkoristeella ja puki ylleen liinaisen puvun hurmataksensa hänet.
9. Hänen paula-anturansa kiinnittivät itseensä miehen silmän, ja hänen kauneutensa vangitsi hänen sielunsa. Miekka katkaisi hänen kaulansa.
10. Persialaiset kauhistuivat hänen rohkeuttansa, ja hänen uljuutensa täytti meedialaiset pelolla.
11. Silloin minun sorrettuni puhkesivat riemuun, ja minun heikkoni suuresti iloitsivat. Mutta nuo toiset joutuivat pelon valtaan: he korottivat äänensä ja pakenivat.
12. Nuorten äitien pojat pistivät heidät kuoliaaksi, ja niinkuin karanneita orjia he heitä surmasivat. Minun Herrani sotajoukko tuhosi heidät.
13. Minä veisaan Jumalalleni uuden virren: Herra, sinä olet suuri ja kunnioitettava, ihmeellinen väkevyydessä, voittamaton.
14. Sinua palvelkoon kaikki sinun luomakuntasi; sillä sinä sanoit, ja se tapahtui, sinä lähetit henkesi, ja se rakensi; ei ole ketään, joka voi sinun ääntäsi vastustaa.
15. Sillä vuoret järkkyvät perustuksiltaan yhdessä vetten kanssa, ja kalliot sulavat niinkuin vaha sinun kasvojesi edessä. Mutta niille, jotka sinua pelkäävät, niille sinä olet armollinen.
16. Sillä pieni on jokainen uhri suloiseksi tuoksuksi, ja ylen halpa on kaikki rasva sinulle polttouhriksi; mutta joka Herraa pelkää, se on aina suuri.
17. Voi pakanoita, jotka nousevat minun kansaani vastaan! Herra, Kaikkivaltias, on rankaiseva heitä tuomion päivänä; hän antaa tulen ja matojen syödä heidän lihansa, niin että he tuskasta vaikeroitsevat iankaikkisesti.
18. Mutta kun he olivat tulleet Jerusalemiin, rukoilivat he Jumalaa; ja sittenkuin kansa oli puhdistanut itsensä, uhrasi se polttouhrinsa ja vapaaehtoiset uhrinsa ja lahjansa.
19. Mutta Juudit lahjoitti temppelille kaikki Holoferneen astiat, jotka kansa oli hänelle antanut, ja myös kärpäsverkon, jonka hän oli ottanut itsellensä Holoferneen makuuhuoneesta, hän antoi lahjaksi Jumalalle.
20. Ja kansa piti juhlaa Jerusalemissa pyhäkön edustalla kolme kuukautta, ja Juudit viipyi heidän luonansa.
21. Mutta tämän ajan kuluttua itsekukin palasi omaan kotiinsa; ja Juudit lähti Beetyluaan, jonne hän edelleen jäi omaisuuttansa hoitamaan. Ja hän oli kaiken loppuikänsä suuresti kunnioitettu koko maassa.
22. Ja monet halusivat häntä vaimoksensa, mutta siitä päivästä alkaen, jona hänen miehensä Manasse kuoli ja tuli otetuksi isiensä tykö, hän ei koko elinaikanansa yhtynyt ainoaankaan mieheen.
23. Hän saavutti hyvin korkean iän, sataviisi vuotta, ja eli vanhuutensa päivät miehensä talossa. Ja hän vapautti palvelusneitsyensä. Hän kuoli Beetyluassa, ja hänet haudattiin miehensä Manassen luolahautaan.
24. Ja Israelin heimo suri häntä seitsemän päivää. Mutta ennen kuolemaansa hän jakoi omaisuutensa miehensä Manassen kaikille lähimmille sukulaisille ja omille lähimmille sukulaisillensa.
25. Ja niin kauan kuin Juudit eli, ei kukaan enää häirinnyt israelilaisia, eikä pitkään aikaan hänen kuoltuansakaan. Amen.