KAPPALEET ESTERIN KIRJASTA
Johdanto Mordokain uni.
1. Suuren kuninkaan Artakserkseen toisena hallitusvuotena, niisan-kuun ensimmäisenä päivänä, näki Mordokai unen. Hän oli Jaairin poika, joka oli Siimein poika, joka Kiisin poika, Benjaminin sukukuntaa.
2. Hän oli juutalainen mies ja asui Suusan kaupungissa, oli suuressa arvossa pidetty mies ja toimitti palvelusta kuninkaan linnassa.
3. Hän oli niitä pakkosiirtolaisia, jotka Baabelin kuningas Nebukadnessar oli siirtänyt pois Jerusalemista samalla kuin Juudan kuninkaan Jekoniaan.
4. Ja hänen unensa oli tällainen: Katso, oli jylinä ja melu, ukkonen ja maanjäristys ja hämminki maassa.
5. Ja katso, tuli kaksi suurta lohikäärmettä, molemmat valmiina taisteluun. Ja niillä oli suuri ääni.
6. Ja niiden äänen vaikutuksesta valmistautuivat kaikki kansat sotaan, sotiaksensa vanhurskasta kansaa vastaan.
7. Ja katso, se oli pimeyden ja synkeyden päivä; oli hätä ja ahdistus, onnettomuus ja suuri hämminki maassa.
8. Ja koko vanhurskas kansa joutui hämminkiin, peläten pahaa, mikä oli heitä kohtaava, ja he valmistautuivat kuolemaan.
9. Ja he huusivat avuksi Jumalaa. Niin heidän huudostansa tuli niinkuin vähäisestä lähteestä suuri joki, paljon vettä.
10. Tuli valoisaa, ja aurinko nousi. Ja nöyryytetyt korotettiin, ja he nielivät ne, jotka olivat kunniassa.
11. Kun Mordokai heräsi nähtyänsä tämän unen ja sen, mitä Jumala oli päättänyt tehdä, säilytti hän sen sydämessänsä ja tahtoi päästä sen kaikin puolin käsittämään, kunnes yö tuli.
Persian kuninkaan Antarkserkseen käskykirje, jossa hän määrää juutalaiset hävitettäväksi.
1. Tämä on kirjeen jäljennös: Suuri kuningas Artakserkses kirjoittaa näin sadan kahdenkymmenen seitsemän maakunnan ruhtinaille, Indiasta Etiopiaan saakka, ja heidän alaisillensa käskynhaltijoille.
2. Vaikka minä hallitsen monia kansoja ja minun vallassani on koko maailma, on minun tahtoni se, etten ylpeile valtani mahtavuudesta, vaan alati menettelen sangen sävyisästi ja lempeästi, auttaen alamaisia elämään levollisesti; ja tekemällä valtakunnan rajojansa myöten turvallisesti asutuksi ja helpoksi matkustaa minä saatan jälleen voimaan rauhan, jota kaikki ihmiset halajavat.
3. Mutta kun minä neuvonantajiltani tiedustelin, kuinka tämä saataisiin täysin toteutetuksi, niin Haaman, joka meidän edessämme on kunnostautunut ymmärtäväisyydellään ja osoittanut muuttumatonta alttiutta ja vakaata uskollisuutta ja jolle on annettu toinen kunniasija kuninkaan linnassa,
4. ilmoitti meille, että on eräs pahanilkinen kansa, joka on hajotettu ympäri maailmaa, kaikkien kansanheimojen sekaan, ja on lakiensa tähden vihamielinen kaikille kansakunnille ja aina halveksuu kuningasten säädöksiä, niin ettei meidän oikein suunnittelemamme yhteinen hallitus saata tulla voimaan.
5. Siihen katsoen siis, että tämä ainoa kansakunta alati vastustaa kaikkia ihmisiä, noudattaa lakiensa mukaan outoa, muista eriävää elämäntapaa ja nurjamielisenä meidän hallituksellemme tekee mitä pahimpia rikoksia, jopa niin, ettei hyvä järjestys pääse voimaan valtakunnassa,
6. me olemme säätäneet, että ketkä Haaman, joka on asetettu hallitusta johtamaan ja on meidän toinen isämme, kirjeellisesti teille ilmiantaa, ne kaikki tyynni vaimoineen ja lapsineen pitää, vähääkään armahtamatta ja säälimättä, vihollisten miekoilla tapettaman tämän vuoden kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, neljäntenätoista päivänä,
7. että nämä ennen ja nyt pahanilkiset menisivät samana päivänä väkivaltaisella tavalla alas tuonelaan ja siten tulisi hyvän ja horjumattoman järjestyksen pitäminen hallitusasioissa tästedes ja aina meille mahdolliseksi.
Mordokain rukous Israelin kansan puolesta.
1. Ja Mordokai muisti kaikki Herran työt ja rukoili Herraa
2. ja sanoi: Herra, kaikkien väkevä kuningas! Sinun vallassasi on kaikki, eikä kukaan voi sinua vastustaa, jos sinä tahdot pelastaa Israelin.
3. Sinä olet tehnyt taivaan ja maan ja kaiken ihmeellisen, mitä taivaan alla on.
4. Ja sinä olet kaikkien Herra, eikä kukaan voi sinua, Herra, vastustaa.
5. Sinä tunnet kaiken; sinä, Herra, tiedät, etten minä ylpeydestä, kopeudesta enkä kunnianhimosta tehnyt tätä, että en kumartaen kunnioittanut kopeata Haamania -
6. sillä Israelin pelastukseksi minä mielelläni suutelisin vaikka hänen jalkapohjiaan -
7. vaan minä tein tämän, etten asettaisi ihmisen kunniaa yli Jumalan kunnian. Minä en kumartaen rukoile ketään, paitsi sinua, Herraani, enkä minä kopeudesta näin tee.
8. Ja nyt, Herra, Jumala ja kuningas, Aabrahamin Jumala, säästä kansaasi, sillä he ovat iskeneet silmänsä meihin tuhotaksensa meidät, ja heidän halunsa on hävittää sinun ikivanha perintösi.
9. Älä katso ylen omaisuuttasi, jonka olet itsellesi Egyptin maasta lunastanut.
10. Kuule minun rukoukseni ja armahda perintöosaasi, ja käännä meidän murheemme iloksi, että me eläisimme ja veisaisimme ylistystä sinun nimellesi, Herra, äläkä sulje niiden suuta, jotka sinua kiittävät.
11. Ja koko Israel huusi kaikin voimin, sillä kuolema oli heidän silmiensä edessä.
Edellisen jatkoa. Ester rukoilee pelastusta kansalleen ja menestystä omalle auttamisyritykselleen.
1. Ja kuningatar Ester pakeni kuolemantuskan vallassa Herran eteen.
2. Hän riisui yltään kunniapukunsa ja verhoutui ahdistuksen ja murheen pukuun, ja arvonsa mukaisten hajuaineiden sijaan hän heitti päänsä päälle paljon tuhkaa ja lokaa. Ja hän kuritti raskaasti ruumistansa, ja kaikki paikat, joissa hänellä ilon aikana oli ollut koruja, hän peitti hiussuortuvillansa.
3. Ja hän rukoili Herraa, Israelin Jumalaa, ja sanoi: Minun Herrani, meidän kuninkaamme, sinä olet ainoa! Auta minua, joka olen yksin ja jolla ei ole muuta auttajaa kuin sinä.
4. Sillä vaara on minulla käsissä.
5. Minä olen syntymästäni asti isäni sukukunnan keskuudessa kuullut, että sinä, Herra, olet ottanut Israelin kaikkien kansakuntien joukosta ja meidän isämme kaikkien heidän esivanhempiensa joukosta iankaikkiseksi perinnöksesi ja olet tehnyt heille kaiken, minkä luvannut olet.
6. Mutta nyt me olemme syntiä tehneet sinun edessäsi, ja sinä olet hyljännyt meidät vihollistemme käsiin
7. rangaistukseksi siitä, että me olemme kunnioittaneet heidän jumaliansa. Sinä, Herra, olet vanhurskas.
8. Ja nyt he eivät ole katsoneet meidän katkeran orjuutemme riittävän, vaan ovat lyöneet kättä epäjumaliensa kanssa
9. kumotakseen sinun suusi säädökset ja hävittääksensä sinun perintösi ja tukkiaksensa niitten suun, jotka sinua ylistävät, ja sammuttaaksensa sinun huoneesi kunnian ja sinun alttarisi tulen,
10. sekä avatakseen pakanain suun kiittämään turhain epäjumalain avuja ja tehdäksensä kuninkaan, joka on vain lihaa, iäti ihailluksi.
11. Älä anna, Herra, valtikkaasi olemattomille, älköötkä he saako ilkkua meidän kukistumisestamme, vaan käännä heidän neuvonsa heitä itseänsä vastaan, ja saata se, joka on ryhtynyt tähän meitä vastaan, julki häväistyksi.
12. Muista meitä, Herra, tee itsesi tunnetuksi meidän ahdistuksemme aikana, ja rohkaise minua, sinä jumalien kuningas ja kaikkien valtain hallitsija.
13. Anna minun suuhuni soveliaat sanat jalopeuran edessä, ja käännä hänen sydämensä vihaan sitä vastaan, joka meitä vastaan sotii, turmioksi hänelle ja hänen kanssaan samanmielisille.
14. Mutta pelasta meidät kädelläsi, ja auta minua, joka olen yksin ja jolla ei ole ketään muuta kuin sinä, Herra. Sinä tunnet kaikki,
15. ja sinä tiedät, että minä olen vihannut niiden kunniaa, jotka ovat ilman lakia, ja että minä kauhistun ympärileikkaamattomien ja jokaisen muukalaisen vuodetta.
16. Sinä tiedät minun pakonalaisen tilani, sen, että minä kauhistun arvoni merkkiä, joka on minun päässäni niinä päivinä, joina minun tulee näyttäytyä: niin minä sitä kauhistun kuin tahrattua vaatetta, enkä minä sitä kanna niinä päivinä, joina olen omassa rauhassani.
17. Eikä ole sinun palvelijattaresi syönyt Haamanin pöydässä, enkä minä ole antanut kunniaa kuninkaan juomingeille en ole juonut juomauhriviiniä.
18. Ei myöskään ole palvelijattaresi, oloni muutoksen päivästä lähtien hamaan tähän asti, tuntenut iloa muusta kuin sinusta, Herra, Aabrahamin Jumala.
19. Jumala, väkevä yli kaikkien! Kuule epätoivoisten ääntä, ja pelasta meidät pahantekijäin käsistä, ja vapauta minut pelostani.
Edellisen jatkoa. Ester astuu kuningas Antarkserkseen eteen.
1. Kolmantena päivänä, kun Ester oli lakannut rukoilemasta, riisui hän yltään puvun, jossa hän oli palvellut Jumalaa, ja verhoutui kunniapukuunsa.
2. Tultuaan täyteen loistoonsa ja huudettuaan avuksi kaikkinäkevää Jumalaa ja vapahtajaa, hän otti mukaansa kaksi palvelusneitsyttään.
3. Toiseen hän nojautui, ikäänkuin olisi ollut hyvin heikko,
4. toinen seurasi häntä kantaen hänen laahustansa.
5. Itse hän loisti kauneutensa täydessä kukoistuksessa, ja hänen kasvonsa olivat iloiset, ikäänkuin rakkautta säteileväiset, mutta hänen sydäntänsä ahdisti pelko.
6. Ja käytyään sisään kaikkien ovien kautta hän seisahtui kuninkaan eteen. Tämä istui kuninkaallisella valtaistuimellaan puettuna täyteen loistoasuunsa, kultaa ja kalliita kiviä joka paikassa, ja hän oli ylen peljättävä.
7. Ja kun hän kohotti kasvonsa, joista vallan korkeus loisti, ja hänen katseensa oli täynnä vihastusta, niin kuningatar vaipui alas, kalpeni ja meni tainnoksiin, ja hän nojautui edellä käyvän palvelusneitsyen päähän.
8. Mutta Jumala käänsi kuninkaan mielen leppeäksi, ja levottomana hän riensi alas valtaistuimeltansa, otti hänet käsivarsiensa varaan, siksi kunnes hän tointui, ja rohkaisi häntä ystävällisillä sanoilla
9. ja lausui hänelle: Mikä sinun on, Ester? Minä olen sinun veljesi, ole turvallisella mielellä:
10. ei sinun tarvitse kuolla, sillä meidän määräyksemme koskee vain yhteistä kansaa.
11. Astu esiin.
12. Ja kohottaen kultaisen valtikan hän laski sen hänen kaulallensa ja syleili häntä ja sanoi: Puhu minulle.
13. Niin Ester sanoi hänelle: Minä näin sinun, herra, olevan niinkuin Jumalan enkelin, ja minun sydämeni hämmästyi sinun loistosi pelosta.
14. Sillä sinä olet ihmeteltävä, herra, ja sinun kasvosi ovat ihanuutta täynnä.
15. Puhuessaan hän vaipui tainnoksissa maahan.
16. Niin kuningas hämmästyi, ja kaikki hänen palvelusväkensä rohkaisi Esteriä.
Kuningas Antarkserkseen käskykirje, jossa hän määrää juutalaisten hävittämisen peruutettavaksi, antaa juutalaisille luvan puolustautua ja säätää vuotuisen muistopäivän vieton.
1. Mitä tässä alla on kirjoitettuna, on kirjeen jäljennös: Suuri kuningas Artakserkses tervehtii sadan kahdenkymmenen seitsemän satraappikunnan maakuntien ruhtinaita, Indiasta Etiopiaan saakka, ja muita, jotka meidän asioistamme huolta pitävät.
2. Monet, jotka hyväntekijäinsä ylenpalttisen hyvyyden tähden ovat saaneet runsaasti kunniaa, ovat ruvenneet tavoittelemaan vielä enempää;
3. ja he eivät ainoastaan koeta tehdä meidän alamaisillemme pahaa, vaan, voimatta kantaa yltäkylläisyyttänsä, ryhtyvät myös vehkeilemään hyväntekijöitänsä vastaan.
4. Eivätkä he ainoastaan poista kiitollisuutta ihmisistä, vaan, kerskuvaisesti ylpeillen niinkuin ne, jotka eivät ole hyvyyttä kokeneet, he myös luulevat välttävänsä Jumalan pahaa vihaavan tuomion - hänen, joka on aina kaikkinäkevä.
5. Usein ovat monet, jotka ovat asetetut valtaa pitämään, hallintoa hoitavien ystäväinsä houkutuksista joutuneet osallisiksi viattoman veren vuodattamiseen ja kietoutuneet auttamattomiin onnettomuuksiin,
6. kun nämä valheellisella tavalla ovat kavalasti pettäneet hallitsijan vilpittömän hyväntahtoisuuden.
7. Voidaan nähdä, ei niinkään paljon vanhemmista tapahtumista, joita me olemme tiedoksi jättäneet, kuin siitä, mikä on aivan jalkojemme juuressa - jos siitä selvää otatte - mitä kaikkea saastaista arvottomain vallanpitäjäin kelvottomuus on saanut aikaan.
8. Mutta tästedes saadaan havaita, että me pidämme valtakunnan kaikille ihmisille levottomuuksista vapaana ja rauhallisena,
9. niin että me, pannen toimeen muutoksia, mutta aina menetellen mitä lempeimmin, tarkoin tutkittuamme, mitä meidän näkyviimme tulee.
10. Niinpä on makedonialainen Haaman, Hamadatuksen poika, joka tosiasiallisesti on persialaisille vierasta verta ja on sangen kaukana siitä hyväntahtoisuudesta, mikä meillä on, saanut vieraana meiltä hyvän vastaanoton
11. ja on nauttinut sitä ihmisrakkautta, joka meillä on kaikkia kansakuntia kohtaan, jopa siinä määrin, että häntä julkisesti nimitetään meidän isäksemme ja että kaikki häntä yhä vielä kunnioittavat toisena arvohenkilönä kuninkaan valtaistuimesta lukien.
12. Voimatta kantaa arvoasemaansa hän on koettanut riistää meiltä vallan ja hengen
13. ja on moninaisilla kavalilla juonilla vaatinut tuhottaviksi meidän pelastajamme ja ainaisen hyväntekijämme Mordokain ja nuhteettoman Esterin, joka on osallinen kuninkaallisesta arvosta, sekä koko heidän kansansa.
14. Sellaisilla vehkeillä hän luuli voivansa eristää meidät ja saavansa persialaiset siirretyiksi makedonialaisten valtaan.
15. Mutta me olemme havainneet, että juutalaiset, jotka tuo suuri konna antoi alttiiksi hävitykselle, eivät ole pahantekijöitä, vaan elävät valtiossa mitä oikeamielisimpien lakien mukaan
16. ja että he ovat korkeimman ja suurimman, elävän Jumalan lapsia, joka meidän ja esi-isiemme hyväksi johdatuksellansa pitää valtakunnan mitä parhaimmassa kunnossa.
17. Teette siis hyvin, kun ette menettele Haamanin, Hamadatuksen pojan, lähettämien kirjeiden mukaan,
18. koska hänet, joka on tämän aikaan saanut, on koko perheensä kanssa ristiinnaulittu Suusan porttien edustalla, ja koska Jumala, kaiken hallitsija, on näin antanut hänelle ansaitun tuomion.
19. Asettakaa joka paikassa julkinähtäväksi tämän kirjeen jäljennös: että nimittäin on sallittava juutalaisten noudattaa omia lakejansa
20. ja heitä autettava torjumaan kahdennentoista kuukauden, adar-kuun, kolmantenatoista päivänä - juuri sinä päivänä - ne, jotka hädän aikana käyvät heidän kimppuunsa.
21. Sillä sen päivän on kaikkivaltias Jumala, sen sijaan että valittu suku piti silloin hävitettämän, tehnyt heille ilon päiväksi.
22. Te siis viettäkää erityinen päivä muistojuhlienne joukossa kaikella riemulla,
23. että se, niin nyt kuin vastedeskin, meille ja hyvääsuoville persialaisille merkitsisi pelastusta, mutta olisi niille, jotka pitävät neuvoa meitä vastaan, häviön muisto.
24. Mutta jokainen kaupunki tai maakunta, ilman erotusta, joka ei tämän mukaan tee, on keihäällä ja tulella hirmuisesti hävitettävä. Se on tehtävä, ei ainoastaan ihmisten käymättömäksi, vaan myös petoeläinten ja lintujen kammoamaksi kautta kaikkien aikojen.
Mordokain unen selitys. Loppusanat.
1. Ja Mordokai sanoi: Jumalalta tämä on tullut.
2. Sillä minä olen muistanut unen, jonka minä näistä tapauksista näin, eikä mitään niistä ole jäänyt toteutumatta.
3. Oli vähäinen lähde, josta tuli joki, ja oli valoa, ja oli aurinko, ja oli paljon vettä. Se joki on Ester, jonka kuningas nai ja teki kuningattareksi.
4. Ne kaksi lohikäärmettä olemme minä ja Haaman.
5. Kansat ovat ne, jotka kokoontuivat hävittämään juutalaisten nimeä.
6. Mutta minun kansani on Israel, ne, jotka huusivat avuksi Jumalaa ja tulivat pelastetuiksi. Herra on pelastanut kansansa ja vapahtanut meidät kaikista näistä onnettomuuksista. Ja Jumala on tehnyt nämä suuret tunnusteot ja ihmeet, joillaisia ei ole tapahtunut pakanakansoissa.
7. Sentähden hän teki kaksi arpaosaa, toisen Jumalan kansalle ja toisen kaikille pakanakansoille.
8. Ja nämä kaksi arpaa lankesivat määrähetkenä ja -aikana: tuomion päivänä, joka pidettiin Jumalan edessä kaikille pakanakansoille.
9. Ja Jumala muisti kansaansa ja hankki oikeuden perintöosallensa.
10. Ja nämä päivät on heidän vietettävä adar-kuussa, sen kuukauden neljäntenätoista ja viidentenätoista päivänä, juhlakokouksia pitämällä, ilolla ja riemulla Jumalan edessä, sukupolvesta sukupolveen iankaikkisesti, hänen kansansa Israelin keskuudessa.
11. Ptolemaioksen ja Kleopatran neljäntenä hallitusvuotena toivat Dositeus, joka sanoi olevansa pappi ja leeviläinen, ja hänen poikansa Ptolemaios edelläolevan kirjeen, jonka he sanoivat koskevan puurim-juhlaa ja olevan jerusalemilaisen Lysimakuksen, Ptolemaioksen pojan, kääntämän.