JESUS SIIRAKIN KIRJA
38 luku
Lääketaidon tarpeellisuus ja käyttö.
1. Anna - omain tarpeittesi varalta - lääkärille kunnia, joka hänelle tulee, sillä myöskin hänet on Herra luonut.
2. Sillä Korkeimmalta tulee parantuminen, ja kuninkaaltakin saa lääkäri lahjoja.
3. Lääkärin taitavuus korottaa hänen päänsä, ja hän saa ihmettelyä korkea-arvoisilta.
4. Herra on maasta luonut rohdot, eikä ymmärtäväinen mies niitä vieroksu.
5. Eikö vesi tullut makeaksi puun vaikutuksesta, että Herran voima tulisi tunnetuksi?
6. Ja hän on antanut ihmisille taidon, että hän saisi kunnian ihmeteltävistä teoistansa.
7. Niiden avulla lääkäri parantaa ja poistaa vaivan;
8. niistä voiteentekijä valmistaa sekoituksen. Ei ole Herra vieläkään saattanut tekojansa päätökseen, ja häneltä tulee kaikki hyvä maan päälle.
9. Poikani! Jos sairastut, älä pidä sitä vähäisenä asiana, vaan rukoile Herraa, ja hän parantaa sinut.
10. Luovu rikkomuksistasi, ja oikaise kättesi teot, ja puhdista sydämesi kaikesta synnistä.
11. Tuo tuoksuketta ja muistouhri, lestyistä jauhoista tehty; tuo lihava uhrilahja, niinkuin sinua ei enää olisi.
12. Myös lääkärille anna tilaa, sillä hänetkin on Herra luonut; älköön hän sinusta luopuko, sillä häntäkin tarvitaan.
13. Hetkiä on, joina menestyminen on heidänkin käsissään,
14. ja rukoilevathan hekin Herraa, että hän antaisi heidän saada aikaan lievitystä ja parantumista henkiinjäämiseksi.
15. Joka tekee syntiä Luojaansa vastaan, se joutukoon lääkärin käsiin.
16. Poikani! Vuodata kyyneleitä kuolleen tähden, ja puhkea valitukseen, niinkuin ainakin raskaasti kärsivä. Anna hänen ruumiilleen hoito, joka on sille tuleva, äläkä lyö laimin hänen hautaustansa.
17. Olkoon itkusi haikea, ja olkoon valituksesi kiihkeä, ja pane toimeen valittajaiset, niinkuin hän on ansainnut, yhden tai kahden päivän aikana, panettelun välttämäseksi. Sitten lohduttaudu surustasi.
18. Sillä suru tuottaa kuoleman, ja sydämen suru lannistaa voimat. -
19. Koettelemuksissa on suru pysyväistä, ja köyhän elämä on hänen sydämensä mukaista. -
20. Älä laske sydäntäsi surun valtaan, torju se, ja muista loppua.
21. Älä unhota tätä. Sillä kuollut ei palaja: häntä sinä et hyödytä; mutta itseäsi vahingoitat.
22. Muista, että sama on säädetty hänelle ja sinulle: Eilen minä, tänä päivänä sinä.
23. Kun vainaja on levossa, laske hänen muistonsakin rauhaan, ja lohduttaudu hänen jälkeensä, kun henki hänestä on lähtenyt.
24. Kirjanoppineen viisaus vaatii soveliasta, työstä vapaata aikaa, ja se, joka ei ole muussa ammatissa, voi saavuttaa viisauden.
25. Kuinka saavuttaisi viisauden se, joka ohjaa auraa ja jonka kerskauksena on häränpistimen kärki; se, joka härkiä ajaa ja toimekseen teettää niillä työtä ja jonka puheena ovat sonnivasikat?
26. Hänen mielessään on vain vakojen kyntäminen ja hänen huolenaan rehun hankinta hieholle.
27. Samoin on laita kaikkien käsityöläisten ja rakennusmestarien, joilta menee työhön yöt ja päivät. Niin myös niiden, jotka sinettisormuksiin piirroksia kaivertavat: heiltä kysyy kärsivällisyyttä moninaisten kuvioiden jäljentäminen, heidän mielessään on vain, miten saada työstä piirretyn mallin mukainen, ja heidän huolenaan työn saaminen täysin valmiiksi.
28. Sama on laita sepän, joka istuu alasimen ääressä ja tarkkaa rautataosta. Liesin savu kuihduttaa hänen ruumiinsa, ja hänen on taisteltava ahjon kuumuutta vastaan. Vasaran pauke tekee hänen korvansa kuuroiksi, ja taoksen malliin ovat hänen silmänsä kiinnitetyt. Hänen mielessään on vain töittensä valmistaminen ja hänen huolenaan niiden koristelu, sitten kuin valmistuvat.
29. Sama on laita savenvalajan, joka istuu työnsä ääressä ja jaloillaan kieputtaa pyörää. Hänellä on aina huolenpito työstänsä, ja koko hänen työskentelynsä tapahtuu kappaleluvun mukaan.
30. Käsivarrellaan hän muovaa savea ja jaloillaan notkistaa sen kankeutta. Hänen mielessään on lasituksen valmistaminen ja hänen huolenaan uunin pitäminen puhtaana.
31. Kaikki nämä luottavat omiin käsiinsä ja osoittavat viisautta kukin omassa työssään.
32. Ilman heitä ei kaupunkia voitaisi asua, eikä heidän tarvitse olla muukalaisina, ei myöskään kierrellä ympäri.
33. Mutta kansan neuvotteluihin heitä ei haeta, eivät he seurakuntakokouksissa tee itseään huomatuksi eivätkä tutkistele lain liittoa. Tuomarin istuimella he eivät istu, eivät tuo julki vanhurskautta ja oikeutta, eikä heitä tavata sananlaskujen äärestä.
34. Mutta luodun maailman menoa he pitävät pystyssä, ja heidän rukouksensa liikkuu heidän ammattinsa harjoituksessa. Toisin on laita sen, jonka mielessä on Korkeimman laki ja joka sitä ajattelee.