BAARUKIN KIRJA
1 luku
Baaruk kirjoittaa Babylonian juutalaisille, jotka puolestaan lähettävät Palestiinan juutalaisille rahalahjan sekä kirjoituksen.
1. Nämä ovat sen kirjan sanat, jonka Baaruk, joka oli Neeriaan poika, joka Maaseaan poika, joka Sedekiaan poika, joka Hasadiaan poika, joka Kelkiaan poika, kirjoitti Babylonissa
2. viidentenä vuotena, kuukauden seitsemäntenä päivänä, siihen aikaan, jolloin kaldealaiset olivat valloittaneet Jerusalemin ja polttaneet sen poroksi.
3. Ja Baaruk luki tämän kirjan sanat Juudan kuninkaan Jekonian, Jooakimin pojan, kuullen ja kaiken kansan kuullen, joka tuli kirjaa kuulemaan,
4. johtomiesten ja kuningasten poikien kuullen, vanhinten kuullen ja kaiken kansan, sekä pienten että suurten, kuullen, kaikkien, jotka asuivat Babylonissa Suud-virran varrella.
5. Ja he itkivät ja paastosivat ja rukoilivat Herran edessä
6. ja keräsivät rahaa, niin paljon kuin kukin voi,
7. ja lähettivät sen Jerusalemiin ylimmäiselle papille Jooakimille, Kelkiaan pojalle, Salomin pojanpojalle, ja papeille ja kaikelle kansalle, joka oli hänen kanssaan Jerusalemissa.
8. Samalla Baaruk, sivan-kuun kymmenentenä päivänä, otti Herran huoneen astiat, jotka oli viety pois temppelistä, ja lähetti ne takaisin Juudan maahan, hopea-astiat, jotka Juudan kuningas Sedekias, Joosian poika, oli teettänyt,
9. sittenkuin Nebukadnessar, Babylonin kuningas, oli vienyt pois Jerusalemista Jekonian ja ruhtinaat ja vangit ja johtomiehet ja maan kansan ja tuonut heidät Babyloniin.
10. Ja he pyysivät sanomaan: Tässä me lähetämme teille rahaa; ostakaa rahalla polttouhri- ja syntiuhrieläimiä sekä suitsuketta ja valmistakaa ruokauhri ja uhratkaa Herran, meidän Jumalamme, alttarilla,
11. ja rukoilkaa Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan, hengen puolesta ja hänen poikansa Baltasarin hengen puolesta, että heidän päivänsä olisivat niin monet kuin taivaan päivät maan päällä.
12. Silloin on Herra antava meille voimaa ja valaiseva meidän silmämme, ja me saamme elää Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan, varjossa, ja hänen poikansa Baltasarin varjossa ja palvella heitä kauan ja löytää armon heidän edessään.
13. Ja rukoilkaa meidän puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme, sillä me olemme tehneet syntiä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan; ja Herran kiivaus ja hänen vihansa ei ole kääntynyt meistä pois tähän päivään asti.
14. Ja lukekaa tämä kirjoitus, jonka me teille lähetämme, julki Herran huoneessa juhlapäivänä ja pyhäpäivinä
15. ja lausukaa näin: Herran, meidän Jumalamme, on vanhurskaus, mutta meidän itsemme on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä, meidän, Juudean miesten ja Jerusalemin asukasten,
16. meidän kuninkaittemme ja ruhtinaittemme, meidän pappiemme, profeettaimme ja isiemme,
17. meidän, jotka olemme tehneet syntiä Herraa vastaan,
18. olleet hänelle tottelemattomat emmekä ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä, emmekä vaeltaneet Herran käskyjen mukaan, jotka hän on meille antanut.
19. Hamasta siitä päivästä, jolloin Herra vei meidän isämme pois Egyptin maasta, aina tähän päivään asti me olemme olleet tottelemattomat Herraa, meidän Jumalaamme, kohtaan ja hitaat kuulemaan hänen ääntänsä.
20. Ja niin on jäänyt meitä painamaan se onnettomuus ja kirous, jonka Herra julisti palvelijansa Mooseksen kautta sinä päivänä, jona hän vei isämme pois Egyptistä antaaksensa meille maan, joka vuotaa maitoa ja mettä, niinkuin tänäkin päivänä.
21. Me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä, niiden profeettain kaikkien sanojen mukaan, jotka hän on meidän tykömme lähettänyt,
22. vaan me olemme menneet pois, kukin pahan sydämemme aivoituksessa, palvellaksemme muita jumalia ja tehdäksemme sitä, mikä on pahaa Herran, meidän Jumalamme, silmissä.
2 luku
Babylonian juutalaisten lähettämän kirjoituksen jatkoa: Synnintunnustus ja rukous.
1. Ja Herra toteutti sanansa, jonka hän oli puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka Israelia tuomitsivat, ja kuninkaitamme ja ruhtinaitamme vastaan ja Israelin ja Juudan miehiä vastaan.
2. Ei koko taivaan alla ole tapahtunut senkaltaista, kuin hän antoi tapahtua Jerusalemissa, aivan niinkuin Mooseksen laissa on kirjoitettuna,
3. että me joutuisimme syömään kukin poikansa lihaa ja kukin tyttärensä lihaa.
4. Ja hän antoi heidät kaikkien niiden valtakuntain vallan alle, jotka olivat meidän ympärillämme, pilkaksi ja karttamukseksi kaikille ympärillä oleville kansoille, joiden sekaan Herra heidät hajotti.
5. Ja heidän täytyi aina vain aleta, eivätkä he voineet yletä, sillä me olemme syntiä tehneet Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan, emmekä ole kuulleet hänen ääntänsä.
6. Herran, meidän Jumalamme, on vanhurskaus, meidän ja meidän isiemme on häpeä, niinkuin se on tänäkin päivänä.
7. Mitä Herra on puhunut meitä vastaan - kaikki se onnettomuus on tullut meidän päällemme.
8. Kuitenkaan me emme rukoilleet Herraa emmekä kääntyneet pois, kukin pahan sydämensä ajatuksista.
9. Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme, sillä Herra on vanhurskas kaikissa teoissansa, jotka hän on päättänyt tehdä meille.
10. Mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä, että olisimme vaeltaneet Herran käskyjen mukaan, jotka hän on meille antanut.
11. Ja nyt, Herra, Israelin Jumala, sinä, joka veit pois kansasi Egyptin maasta väkevällä kädellä, tunnusteoilla ja ihmeillä ja suurella voimalla ja korotetulla käsivarrella ja teit itsellesi nimen, niinkuin se tänäkin päivänä on!
12. Me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat ja tehneet väärin, oi Herra, meidän Jumalamme, kaikkia sinun vanhurskaita säädöksiäsi vastaan.
13. Kääntyköön sinun kiivautesi pois meistä, sillä meitä on vähän, jotka olemme jäljelle jääneet kansojen keskelle, joiden sekaan sinä olet meidät hajottanut.
14. Kuule, Herra, meidän rukouksemme ja pyyntömme, ja vapahda meidät itsesi tähden, ja anna meidän saada armo niiden edessä, jotka ovat vieneet meidät pois,
15. että kaikki maa saisi tietää, että sinä olet Herra, meidän Jumalamme, että Israel ja hänen sukunsa on otettu sinun nimiisi.
16. Herra, katso alas pyhästä huoneestasi ja tarkkaa meitä; kallista, Herra, korvasi ja kuule.
17. Avaa silmäsi ja katso; sillä eivät vainajat tuonelassa, joiden henki on otettu pois heidän rinnastansa, ylistä Herran kunniaa ja vanhurskautta.
18. Vaan se sielu, joka on perin murheellinen, joka kulkee kumarassa ja voimatonna, ja silmät, jotka ovat riutuneet, ja sielu, joka isoaa - ne ylistävät sinun kunniaasi ja vanhurskauttasi.
19. Sillä me emme laske rukoustamme sinun eteesi, Herra, meidän Jumalamme, luottaen isiemme ja kuningastemme vanhurskaisiin tekoihin.
20. Olethan päästänyt irti kiivautesi ja vihasi meitä vastaan, niinkuin olet puhunut palvelijaisi profeettain kautta:
21. Näin sanoo Herra: taivuttakaa olkanne ja palvelkaa Babylonin kuningasta, niin saatte asua maassa, jonka minä olen antanut teidän isillenne.
22. Mutta jos te ette kuule Herran ääntä ja palvele Babylonin kuningasta,
23. niin minä lopetan Juudan kaupungeista ja Jerusalemin kaduilta riemun ja ilon huudon, huudon yljälle ja huudon morsiamelle, ja koko maa joutuu autioksi, niin ettei siinä kukaan asu.
24. Mutta me emme kuulleet sinun ääntäsi ja palvelleet Babylonin kuningasta, ja niin sinä toteutit sanasi, jotka olit puhunut palvelijaisi profeettain kautta, että kuningastemme luut ja isiemme luut otetaan pois lepopaikoistansa.
25. Ja katso, nyt ne ovat poisviskattuina, alttiina päivän helteelle ja yön kylmyydelle. Ja he kuolivat pahoihin vaivoihin, nälkään, miekkaan ja ruttoon.
26. Ja sinä olet tehnyt sen huoneen, joka oli otettu sinun nimiisi, siksi, mikä se on tänäkin päivänä, Israelin heimon ja Juudan heimon pahuuden tähden.
27. Kuitenkin sinä, Herra, meidän Jumalamme, olet tehnyt sen meille kaiken laupeutesi ja kaiken suuren armahtavaisuutesi mukaan,
28. niinkuin sinä olet puhunut palvelijasi Mooseksen kautta sinä päivänä, jona sinä käskit hänen kirjoittaa muistiin lakisi Israelin lasten edessä sanoen:
29. Jos te ette kuule minun ääntäni, niin totisesti on tämä suuri ja monilukuinen joukko tuleva vähäiseksi kansojen keskellä, joiden sekaan minä heidät hajotan.
30. Sillä minä tiedän, etteivät he minua kuule, sillä se on uppiniskainen kansa; mutta he muuttavat mielensä siinä maassa, johon heidät on viety pois,
31. ja saavat tuntea, että minä olen Herra, heidän Jumalansa. Ja minä annen heille sydämen ja korvat, jotka kuulevat,
32. ja niin he ylistävät minua siinä maassa, johon heidät on viety pois, ja muistavat minun nimeni.
33. Ja he kääntyvät uppiniskaisuudestaan ja pahoista teoistaan, sillä he muistavat, miten kävi heidän isillensä, jotka tekivät syntiä Herraa vastaan.
34. Silloin minä palautan heidät maahan, jonka minä valalla vannoen olen luvannut heidän isillensä, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille; ja he ottavat sen haltuunsa, ja minä enennän heidät, eivätkä he enää vähene.
35. Ja minä teen heidän kanssaan iankaikkisen liiton, niin että minä olen heidän Jumalansa ja he ovat minun kansani, enkä minä enää siirrä pois kansaani Israelin siitä maasta, jonka minä olen heille antanut.
3 luku
Jumalan laki on todellinen elämänviisaus.
1. Herra, Kaikkivaltias, sinä Israelin Jumala, ahdistettu sielu ja murheellinen henki huutaa sinun puoleesi.
2. Kuule, Herra, ja ole armollinen, sillä me olemme syntiä tehneet sinua vastaan.
3. Sinä istut valtaistuimellasi iankaikkisesti, mutta meidän pitää iankaikkisesti hukkuman.
4. Herra, Kaikkivaltias, sinä Israelin Jumala, kuule Israelin rukous, niiden, jotka ovat kuolleet, ja heidän lapsiensa, jotka ovat syntiä tehneet sinua vastaan eivätkä ole kuulleet sinun, heidän Jumalansa, ääntä jonka tähden myös onnettomuus nyt on meidän päällämme.
5. Älä muista isiemme pahoja tekoja, vaan muista nyt tähän aikaan käsivarttasi ja nimeäsi.
6. Sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme, ja me tahdomme ylistää sinua, Herra:
7. sillä sentähden sinä olet pannut pelkosi meidän sydämeemme, että me avuksi huutaisimme sinun nimeäsi ja ylistäisimme sinua muukalaisuutemme maassa, kun olemme panneet pois sydämestämme kaiken isiemme vääryyden, jotka tekivät syntiä sinua vastaan.
8. Katso, vielä tänäkin päivänä me olemme muukalaisuutemme maassa, mihin sinä olet meidät hajottanut, pilkaksi ja kiroukseksi ja kantaaksemme syntivelkaa isiemme kaikkien pahojen tekojen tähden, heidän, jotka luopuivat Herrasta, meidän Jumalastamme.
9. Kuule, Israel, elämän käskyjä, ottakaa korviinne, oppiaksenne ymmärrystä.
10. Mistä se tulee, Israel, mistä se tulee, että sinä olet vihollismaassa, olet vanhettunut vieraassa maassa, tullut saastaiseksi niinkuin ruumiit,
11. luettu hautaan vaipuneitten joukkoon?
12. Sinä olet hyljännyt viisauden lähteen.
13. Jos sinä olisit vaeltanut Jumalan tiellä, niin olisit saanut asua rauhassa iankaikkisesti.
14. Opi nyt, missä on ymmärrys, missä on voima ja missä on taito, oppiaksesi samalla tietämään, missä on pitkä ikä ja elämä, missä on silmien valo ja rauha.
15. Kuka on löytänyt viisauden asuinpaikan, kuka on päässyt sisälle sen aarrekammioihin?
16. Missä ovat kansojen ruhtinaat ja ne, jotka vallitsivat maan eläimiä,
17. ne, jotka leikkivät taivaan lintujen kanssa, keräsivät hopeaa ja kultaa, johon ihmiset luottivat? Ei ollut määrää heidän omaisuudellaan.
18. Missä ovat ne, jotka kultaa takoivat niin suurella huolella, ettei voi käsittää heidän töitänsä?
19. He ovat hävinneet ja menneet tuonelaan, ja toiset ovat astuneet heidän sijaansa.
20. Nuoremmat saivat nähdä valon ja asettuivat asumaan maan päälle, mutta viisauden tietä hekään eivät oppineet tuntemaan
21. eivätkä käsittäneet sen polkuja; heidän lapsensakaan eivät sitä harrastaneet, vaan pysyttelivät kaukana sen tiestä.
22. Ei siitä kuultu Kanaanissa, eikä sitä nähty Teemanissa.
23. Ja Haagarin lapset, jotka etsivät ymmärtäväisyyttä maan päällä, Merranin ja Teemanin kauppiaat, tarusepät ja ymmärtäväisyyden etsijät - viisauden tietä eivät hekään oppineet tuntemaan eivätkä muistaneet sen polkuja.
24. Oi Israel, kuinka suuri onkaan Jumalan huone, ja kuinka avara asuinsija, jonka hän omistaa:
25. se on suuri, eikä sillä ole rajaa, korkea ja mittaamaton.
26. Siellä syntyivät jättiläiset, kuuluisat ikiajoista: väkevät vartaloltaan, sotataitoiset.
27. Mutta ei heitä Jumala valinnut eikä antanut heille viisauden tietä.
28. Ja niin he hukkuivat, koska ei heillä ollut ymmärrystä, hukkuivat järjettömyytensä tähden.
29. Kuka on noussut taivaaseen ja hakenut viisauden, kuka tuonut sen alas pilvistä?
30. Kuka on mennyt meren taakse ja löytänyt sen, kuka hankkii sen kalliilla kullalla?
31. Ei ole ketään, joka tuntee viisauden tien, ei ketään, joka ottaa vaarin sen polusta.
32. Mutta hän, joka tietää kaiken, hän tuntee sen; hän on löytänyt sen ymmärryksellänsä, hän, joka on tehnyt maan ikuisiksi ajoiksi, täyttänyt sen nelijalkaisilla eläimillä,
33. hän, joka lähettää salaman, ja se menee, joka kutsuu sen, ja se tottelee häntä vavisten.
34. Tähdet loistavat vartiopaikoillansa ja riemuitsevat.
35. Hän kutsuu ne, ja ne sanovat: Tässä me olemme. Ne loistavat riemuiten hänelle, joka ne on tehnyt.
36. Tämä on meidän Jumalamme, kukaan toinen ei ole minkään arvoinen hänen rinnallaan.
37. Hän on löytänyt kaikki viisauden tiet ja antanut sen palvelijalleen Jaakobille ja rakastetulleen Israelille.
38. Tämän jälkeen se ilmestyi maan päälle ja vaelsi ihmisten keskuudessa.
4 luku
Jerusalem valittaa ja saa lohdutuksen.
1. Viisaus on Jumalan käskyjen kirja, laki, joka pysyy iankaikkisesti. Kaikki, jotka pitävät siitä kiinni, saavat elää, mutta ne, jotka sen hylkäävät, kuolevat.
2. Käänny Jaakob, ja tartu siihen, vaella kirkkaudessa, joka sen valosta lähtee.
3. Älä anna kunniaasi toiselle äläkä etuuksiasi vieraalle kansalle.
4. Autuaita olemme me, oi Israel, sillä me tunnemme, mikä on Jumalalle otollista.
5. Ole turvallisella mielellä, kansani, sinä, jossa Israelin nimi säilyy.
6. Teidät on myyty pakanoille, ei kuitenkaan tuhoutuaksenne; koska te vihoititte Jumalan, on teidät annettu alttiiksi vihollisille.
7. Sillä te herätitte hänen kiivautensa, hänen, joka teidät teki, kun uhrasitte riivaajille ettekä Jumalalle.
8. Te unhotitte hänet, joka teidät synnytti, iankaikkisen Jumalan, ja teitte murheelliseksi myös kasvattajanne, Jerusalemin.
9. Sillä tämä näki Jumalan vihan tulevan teidän päällenne ja lausui: Kuulkaa, te Siionin ympärillä asuvaiset, sillä Jumala on tuottanut minulle murheen.
10. Poikani ja tyttäreni minä olen nähnyt vietävän vankeuteen, jonka iankaikkinen antoi heitä kohdata.
11. Sillä minä kasvatin heitä ilolla, mutta itkulla ja murheella minä lähetin heidät pois.
12. Älköön kukaan iloitko minusta, joka olen leski ja niin monen hylkäämä. Minä olen jäänyt yksin lasteni syntien tähden, koska he poikkesivat pois Jumalan laista,
13. eivät välittäneet hänen säädöksistään, eivät vaeltaneet Jumalan käskyjen teillä eivätka astuneet hänen vanhurskaan kasvatuksensa polkuja.
14. Tulkaa, te Siionin ympärillä asuvaiset, ja ajatelkaa, kuinka minun poikani ja tyttäreni on viety vankeuteen, jonka iankaikkinen antoi heitä kohdata.
15. Sillä hän lähetti heidän kimppuunsa kaukaisen kansan, röyhkeän ja outokielisen kansan, joka ei hävennyt vanhusta eikä säälinyt lasta,
16. vaan vei leskeltä hänen rakkaat poikansa ja riisti yksinjääneeltä hänen tyttärensä.
17. Mutta minä - kuinka voisin minä teitä auttaa?
18. Hän, joka on antanut onnettomuuden tulla, hän on vapahtava teidät vihollistenne kädestä.
19. Lähtekää pois, lapseni, lähtekää pois, sillä minun täytyy olla hyljätty ja yksinäinen.
20. Olen jo riisunut pois onnen puvun ja verhoutunut rukoilijan säkkiin; minä tahdon huutaa Iankaikkisen puoleen elämäni päivät.
21. Olkaa turvallisella mielellä, lapset, huutakaa avuksenne Jumalaa, niin hän on pelastava teidät mahtavan vallasta, vihollisten kädestä.
22. Sillä Iankaikkiseen minä olen pannut toivoni teidän pelastumisestanne, ja niin on minun osakseni tullut ilo Pyhältä, sen laupeuden tähden, joka on pian tuleva teidän osaksenne Iankaikkiselta, teidän vapahtajaltanne.
23. Minä kyllä lähetin teidät pois murheella ja itkulla, mutta Jumala on antava teidät takaisin minulle, iankaikkiseksi iloksi ja riemuksi.
24. Sillä niinkuin nyt Siionin ympärillä asuvaiset ovat nähneet, kuinka teidät vietiin pois vankeuteen, niin he pian saavat nähdä pelastuksen, jonka teidän Jumalanne lähettää, joka tulee teidän osaksenne suurella kunnialla ja kirkkaudella Iankaikkiselta.
25. Lapseni, kestäkää kärsivällisesti viha, jonka Jumala on pannut teidän päällenne. Vihollinen on ankarasti sinua ahdistanut, mutta sinä saat pian nähdä hänen tuhonsa, ja sinä saat astua jalkasi hänen kaulalleen.
26. Minun hemmoiteltujen lapsieni oli kuljettava koleita teitä, heidät vietiin pois niinkuin vihollisten ryöstämä karjalauma.
27. Olkaa rohkealla mielellä, lapseni, ja rukoilkaa apua Jumalalta, sillä hän, joka antoi tämän tapahtua, on muistava teitä.
28. Sillä niinkuin ennen teidän mielenne pyrki harhautumaan pois Jumalasta, niin nyt käännyttyänne etsikää häntä kymmenkertaisella innolla.
29. Sillä hän, joka toi onnettomuuden teidän päällenne, hän tuo teille iankaikkisen ilon, tuo teille pelastuksen.
30. Ole rohkealla mielellä, Jerusalem: hän, joka on antanut sinulle nimen, hän on sinut lohduttava.
31. Onnettomia ne, jotka sinua rääkkäsivät ja iloitsivat sinun lankeemuksestasi!
32. Onnettomia ne kaupungit, joita sinun lastesi täytyi palvella! Onneton se kaupunki, joka otti sinun poikasi!
33. Sillä niinkuin se iloitsi sinun lankeemuksestasi ja riemuitsi sinun häviöstäsi, niin se on sureva omaa autiuttansa.
34. Ja minä otan siltä pois väenpaljouden iloisen pauhinan, ja sen korskeus muuttuu murheeksi.
35. Sillä sen päälle tulee tuli Iankaikkiselta, pitkäksi aikaa, ja se on oleva riivaajien asuinsija kauan aikaa.
36. Nosta silmäsi päivän koittoa kohti, Jerusalem, ja katso iloa, joka sinulle tulee Jumalalta.
37. Katso, lapsesi tulevat, jotka sinun täytyi lähettää pois, he tulevat, kokoontuen päivän koiton ja päivän laskun ääriltä, Pyhän käskystä, iloiten Jumalan kunniasta.
5 luku
Valitus- ja lohdutuslaulun loppu.
1. Riisu päältäsi, Jerusalem, suru- ja kärsimyspukusi ja verhoudu ainiaaksi Jumalan kirkkauden juhlavaatteisiin.
2. Pue yllesi Jumalan vanhurskauden vaippa, pane kruunuksi päähäsi Iankaikkisen kirkkaus.
3. Sillä Jumala on näyttävä sinun loistosi kaikelle, mikä taivaan alla on.
4. Sillä sinä olet saava ainaiseksi Jumalalta nimen: Vanhurskauden rauha ja Jumalanpelon ihanuus.
5. Nouse, Jerusalem, ja astu ylös kukkulalle, nosta silmäsi päivän koittoa kohti ja katso lapsiasi, jotka ovat kokoontuneet päivän laskun ja päivän koiton ääriltä Pyhän käskystä, iloiten siitä, että Jumala on heitä muistanut.
6. Sillä jalkaisin he lähtivät luotasi vihollisen ajamina, mutta nyt Jumala tuo heidät sinun tykösi kannettuina kunniassa niinkuin kuninkaallisella valtaistuimella.
7. Niin, Jumala on käskenyt, että kaikki korkeat vuoret ja ikuiset kukkulat pitää alennettaman ja laaksot täytettämän tasaiseksi maaksi, että Israel voisi kulkea turvallisesti Jumalan kirkkauden suojassa.
8. Myöskin metsät ja kaikki hyvänhajuiset puut antavat Israelille varjoa Jumalan käskystä.
9. Sillä Jumala johdattaa Israelia iloa antaen, kirkkautensa valossa, laupeudella ja vanhurskaudella, joka hänestä tulee. Tämä on sen kirjeen jäljennös, jonka Jeremias lähetti niille, jotka babylonilaisten kuningas oli vievä vankeina Babyloniin, ja jossa hän ilmoitti heille, mitä Jumala oli käskenyt hänen julistaa.
6 luku
Jeremiaan kirje. Siinä varoitetaan epäjumalista ja osoitetaan niiden voimattomuus.
1. Niiden syntien tähden, joita te olette tehneet Jumalaa vastaan, on Nebukadnessar, babylonilaisten kuningas, vievä teidät pois vankeina Babyloniin.
2. Kun te siis olette tulleet Babyloniin, jäätte te sinne moneksi vuodeksi ja pitkäksi ajaksi, seitsemäksi miespolveksi. Mutta senjälkeen minä vien teidät sieltä pois rauhassa.
3. Babylonissa te saatte nähdä hopeaisia, kultaisia ja puisia jumalia, joita kannetaan olkapäillä, mutta jotka herättävät pakanoissa pelkoa.
4. Kavahtakaa siis, ettette tekin tulisi muukalaisten kaltaisiksi ja tekin alkaisi peljätä niitä,
5. nähdessänne, miten suuret kansanjoukot lankeavat kasvoilleen niiden edessä ja takana rukoillen niitä. Sanokaa pikemmin mielessänne: Sinua, Herra, tulee kumartaen rukoilla.
6. Sillä minun enkelini on teidän kanssanne, ja hän vaatii kostoa teidän hengestänne.
7. Epäjumalain kielet ovat käsityöläisten veistämiä, ja ne itse ovat silattuja kullalla ja hopealla; valhetta ne ovat eivätkä voi puhua.
8. Ja niinkuin neitsyttä varten, joka koristuksia rakastaa, he ottavat kultaa
9. ja valmistavat seppeleitä pannakseen ne epäjumalainsa päähän; käypä niinkin, että papit ottavat salaa epäjumaliltansa kultaa ja hopeaa omiin tarpeisiinsa,
10. vieläpä antavat niiltä otettua portoille porttolassa. Ja he koristavat niitä niinkuin ihmisiä vaatteilla, noita hopeaisia, kultaisia ja puisia jumaliaan.
11. Mutta ne eivät voi varjella itseään ruosteelta eikä toukilta, vaikka ovat verhottuja purppuravaatteeseen.
12. Niiden kasvoilta täytyy pyyhkiä pois temppelin pöly, jota niihin on runsaasti tarttunut.
13. Ja epäjumalalla on myös valtikka, niinkuin maan hallitusmiehellä, vaikka se ei kykene tappamaan sitä, joka rikkoo sitä vastaan.
14. Ja sillä on kädessään miekka ja kirves, vaikkei se voi pelastaa itseään sodalta eikä rosvoilta. Siitä voi ymmärtää, etteivät ne ole jumalia;älkää siis niitä peljätkö.
15. Sillä niinkuin ihmisen käyttämä astia, jos se menee rikki, käy kelvottomaksi,
16. niin on laita myös heidän jumaliensa; kun ne seisovat pystytettyinä temppeleihin, tulevat niiden silmät täyteen tomua sisäänastuvien jaloista.
17. Ja niinkuin siltä, joka on rikkonut kuningasta vastaan, suljetaan uloskäytävät, niinkuin ainakin teloitettavaksi vietävältä, niin papit varustavat myös niiden temppelit ovilla, lukoilla ja salvoilla, etteivät rosvot saisi niitä ryöstää.
18. He sytyttävät niille lamppuja, vieläpä useampia kuin itselleen, vaikka ne eivät voi nähdä niistä yhtäkään.
19. Niiden on laita niinkuin temppelin hirsien; niiden sisus, niin sanotaan, mätänee; maan madot syövät ne ja niiden verhon, niiden sitä huomaamatta.
20. Niiden kasvot ovat mustuneet temppelin savusta.
21. Niiden ruumiille ja päähän lentävät istumaan lepakot, pääskyset ja muut linnut; samoin istuvat sinne kissatkin.
22. Tästä voitte ymmärtää, etteivät ne ole jumalia. Älkää siis niitä peljätkö.
23. Ellei kullasta, jolla ne ovat koreiksi silatut, hangata ruostetta pois, eivät ne pysy kiiltävinä; eivät ne huomanneet sitäkään, kun ne valettiin.
24. Ne on ostettu hinnasta mistä hyvänsä, vaikka niissä ei henkeä ole.
25. Koska niillä ei ole jalkoja, täytyy niitä kantaa olkapäillä, ja niin ne näyttävät ihmisille kehnoutensa, ja niidenkin, jotka niitä palvelevat, täytyy hävetä.
26. Sillä jos epäjumala kaatuu maahan, ei se kykene itsestään nousemaan, ja jos joku on asettanut sen pystyyn, ei se voi itsestään liikkua, ja jos se on kallistunut, ei se voi kohota suoraksi, vaan sen eteen pannaan uhrilahjat niinkuin vainajille.
27. Ja niille uhratun antavat pois niiden papit käyttäen sen omaksi hyväkseen. Samoin heidän vaimonsa panevat suolaan uhrilihan eivätkä jaa sitä köyhälle eikä tarvitsevaiselle.
28. Näihin uhreihin saa koskea vaimo, jolla on kuukautisensa, sekä lapsensynnyttäjä. Kun te siis tästä ymmärrätte, etteivät ne ole jumalia, niin älkää niitä peljätkö.
29. Sillä kuinka voisi niitä nimittää jumaliksi? Panevathan naiset näiden hopeaisten, kultaisten ja puisten jumalien eteen uhriruokaa.
30. Ja niiden temppeleissä papit häärivät rikkirevityissä vaatteissa, tukka ja parta ajeltuina, päät peittämättöminä,
31. ja he kiljuvat ja huutavat jumaliensa edessä, niinkuin eräiden on tapana tehdä vainajan aterialla.
32. Papit ottavat osia niiden vaatteista ja puettavat niillä vaimonsa ja lapsensa.
33. Jos joku tekee niille pahaa taikka hyvää, eivät ne kykene sitä kostamaan. Kuningasta ne eivät voi valtaan asettaa eikä vallasta erottaa.
34. Samoin ne eivät voi antaa rikkautta eikä rahaa. Jos joku tekee niille lupauksen eikä sitä täytä, eivät ne voi sitä velkoa.
35. Ne eivät voi pelastaa ihmistä kuolemasta eivätkä vapauttaa heikompaa väkevän käsistä.
36. Sokeaa ne eivät voi tehdä näkeväksi, eivät auttaa ihmistä ahdingon alta.
37. Leskelle ne eivät voi osoittaa armeliaisuutta eivätkä tehdä hyvää orvolle.
38. Vuoresta lohkaistujen kivimöhkäleiden kaltaisia ovat nuo puukuvat, kullalla ja hopealla silatut; häpeään joutuvat ne, jotka niitä palvelevat.
39. Kuinka siis voisi luulla tai nimittää niitä jumaliksi?
40. Jopa kaldealaiset itsekin häpäisevät niitä, sillä kun he näkevät jonkun, joka on mykkä eikä voi puhua, niin he tuovat esiin Beelin kuvan ja vaativat siltä, että mykkä puhuisi, ikäänkuin se voisi mitään ymmärtää.
41. He eivät voi sitä käsittää eivätkä niistä luopua, sillä heillä ei ole ymmärrystä.
42. Ja vaimot istuvat teitten varsilla siteet vyöllänsä polttaen lesesuitsuketta.
43. Jos sitten joku ohikulkija on vienyt jonkun heistä syrjään ja maannut hänet, pilkkaa tämä lähinnä istuvaa, siksi ettei sille ole tapahtunut samaa kunniaa kuin hänelle itselleen ja ettei sen sidettä ole rikottu.
44. Kaikki, mikä epäjumalien kautta muka tapahtuu, on petosta. Kuinka siis voisi luulla tai nimittää niitä jumaliksi?
45. Ne ovat käsityöläisten ja kultaseppien valmistamia, eivätkä ne siis voi ikinä muuksi tulla, kuin miksi taideniekat ne tahtovat tehdä.
46. Kun nyt niiden valmistajat itse eivät ole pitkäikäisiä,
47. niin kuinka sitten heidän valmistamansa saisivat pitkän iän? Valhetta ja häpeää ne jättävät jälkeentulevaisille.
48. Sillä kun niitä kohtaa sota tai muu onnettomuus, neuvottelevat papit keskenään, minne he niiden kanssa voisivat lymytä.
49. Kuinka siis voi olla huomaamatta, etteivät ne ole jumalia, jotka eivät voi pelastaa itseään sodasta eikä muusta onnettomuudesta?
50. Kun ne ovat vain puukuvia, kullalla tai hopealla silattuja, niin kerran on tuleva tunnetuksi, että ne ovat valhetta; on käyvä ilmeiseksi kaikille kansoille ja kuninkaille, etteivät ne ole jumalia, vaan ihmiskätten työtä, eikä niissä ole mitään jumalallista toimintaa.
51. Kuka siis voisi olla tietämättä, etteivät ne ole jumalia?
52. Ne eivät voi asettaa maahan kuningasta eivätkä antaa ihmisille sadetta.
53. Ollen voimattomia ne eivät kykene hankkimaan itselleen oikeutta eikä torjumaan vääryyttä.
54. Ne ovat kuin varikset taivaan ja maan välillä. Ja jos tuli kerran pääsee irti näiden puisten tai kullalla tai hopealla silattujen jumalien temppelissä, niin pakenevat niiden papit ja pelastavat henkensä, mutta ne itse palavat poroksi kuin puupölkyt.
55. Kuningasta tai vihollisia ne eivät voi vastustaa.
56. Kuinka siis voi luulla tai uskoa niitä jumaliksi? Ne eivät voi pelastaa itseään varkaiden eikä rosvojen käsistä, nuo puiset ja hopealla ja kullalla silatut jumalat.
57. Ne, jotka saavat ne valtaansa, ottavat niistä kullan ja hopean ja menevät matkaansa mukanaan vaatteet, joihin ne olivat verhottuja, eivätkä ne voi mitenkään auttaa itseään.
58. On siis parempi olla kuningas, joka osoittaa urhoollisuuttaan, tai tarpeellinen talouskapine, jota sen omistaja voi käyttää, kuin väärä jumala; vieläpä talon ovikin, joka suojelee, mitä sisällä on, on arvokkaampi kuin nuo väärät jumalat, ja palatsin puupilari on arvokkaampi kuin nuo väärät jumalat.
59. Aurinko, kuu ja tähdet, jotka valaisevat ja ovat lähetetyt täyttämään tehtävänsä, tottelevat mielellään.
60. Samoin myös salama, kun se leimahtaa, on kaunis katsella; niin on myös tuulen laita, joka puhaltaa yli kaiken maan.
61. Ja jos Jumala käskee pilviä kulkemaan yli koko maan piirin, niin ne täyttävät saamansa käskyn.
62. Tuli, joka on ylhäältä lähetetty kuluttamaan vuoret ja metsät, tekee sen, mitä sille on tehtäväksi annettu. Mutta epäjumalat eivät ole niihin verrattavissa muodoltaan eikä voimaltaan.
63. Sentähden ei niitä tule luulla eikä nimittää jumaliksi; eiväthän ne kykene langettamaan tuomiota eikä tekemään hyvää ihmisille.
64. Kun te siis tiedätte, etteivät ne ole jumalia, niin älkää niitä peljätkö.
65. Kuninkaita ne eivät voi kirota eikä siunata.
66. Ne eivät voi näyttää kansoille merkkejä taivaalta, eivät loistaa niinkuin aurinko eivätkä valaista niinkuin kuu.
67. Eläimetkin ovat siinä niitä paremmat, että ne voivat paeta turvapaikkaan ja niin auttaa itseään.
68. Meillä ei siis ole vähintäkään osoitusta siitä, että ne olisivat jumalia. Älkää sentähden niitä peljätkö.
69. Niinkuin kurkkumaalla linnun pelätin, joka ei mitään suojele, ovat nuo heidän puiset ja kullalla ja hopealla silatut jumalansa.
70. Samalla tavalla ne voidaan verrata myös puutarhan orjantappura-aitaan, jolle kaikki linnut istuvat, ja samoin myös ruumiiseen, joka on viskattu pimeyteen, nuo heidän puiset ja kullalla ja hopealla silatut jumalansa.
71. Jo niiden mätänevistä purppura- ja pellavavaatteista voi käsittää, etteivät ne ole jumalia; ja lopuksi ne itsekin joutuvat toukkien syömiksi ja pilkaksi maassa.
72. Parempi on siis ihminen, joka on oikeamielinen ja jolla ei ole epäjumalankuvia; sillä hän säästyy pilkalta.