3 luku

Profeetan rukous ja ylistys.

1. Profeetta Habakukin rukous; virren tapaan.

1. Tämä on propheta Habakukin rukous viattomain edestä.

1. TÄmä on Prophetan Habacuchin rucous wiattomain edestä.

1. TEme on sen Prophetan Habacuchin Rucous/ Ninen Wighattomien edest. (Tämä on sen prophetan Habacuchin rukous/ niiden wiattomien edestä.)

1 A prayer of Habakkuk the prophet, set to Shigionoth {erring ones}.

1. A prayer of Habakkuk the prophet upon Shigionoth.

1. Dies ist das Gebet des Propheten Habakuk für die Unschuldigen:

1. ORACIÓN de Habacuc profeta por las ignorancias.

1 Молитва Аввакума пророка, для пения.

2. Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman, ja olen peljästynyt. Herra, herätä eloon tekosi jo kesken vuotten, tee se jo kesken vuotten tiettäväksi. Muista vihassasi laupeutta.

2. Herra, minä kuulin sinun sanomas, ja hämmästyin. Herra, virvoita sinun käsialas vuosikautten keskellä, ja tee se tiettäväksi vuosikautten keskellä; vihassa muista laupiutta.

2. HERra minä olen sinun sanomas cuullut nijn että minä hämmästyin. HERra sinä wirgotat sinun käsialas wuosicautten keskellä ja teet sen tiettäwäxi wuosicautten keskellä tuscas ajattelet laupiutta.

2. HERRA/ Mine olen sinun Sanomas cwllut/ nin ette mine hemmestuin. HERRA/ sine wirghotat sinun Käsialas wotein wälille/ ia teet sen tietteuexi wotein wälille. Coska Tuska pälenkeupi/ nin sine Laupiudhes muistat. (HERRA/ Minä olen sinun sanomasi kuullut/ niin että minä hämmästyin, HERRA/ sinä wirotat sinun käsialasi wuotein wälillä/ ja teet sen tiettäwäksi wuotein wälillä. Koska tuska päälle käypi/ niin sinä laupeutesi muistat.)

2 O Jehovah, I have heard the report of you and am afraid. O Jehovah, revive your work in the midst of the years. In the midst of the years make it known. In wrath remember mercy.

2. O LORD, I have heard thy speech, and was afraid: O LORD, revive thy work in the midst of the years, in the midst of the years make known; in wrath remember mercy.

2. HERR, ich habe dein Gerücht gehört, daß ich mich entsetze. HERR, mache dein Werk lebendig mitten in den Jahren und laß es kund werden mitten in den Jahren. Wenn Trübsal da ist, so denke der Barmherzigkeit.

2. O! Jehová, oido he tu palabra, y temí: o! Jehová, aviva tu obra en medio de los tiempos, en medio de los tiempos házla conocer: en la ira acuérdate de la misericordia.

2 Господи! услышал я слух Твой и убоялся. Господи! соверши дело Твое среди лет, среди лет яви его; во гневе вспомни о милости.

3. Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä.

3. Jumala tuli etelästä ja pyhä Paranin vuorelta, Sela! hänen kunniansa peitti taivaat, ja hänen kiitoksensa täytti maan.

3. Jumala tuli eteläst ja pyhä Paranin wuorelda Sela. Hänen kijtostans olit taiwat täynäns ja hänen cunniatans oli maa täynäns.

3. Jumala tuli Etelest/ ia se Pyhe sijte worest Pharast. Sela. Henen kijtoxestans olit Taiuahat teunens/ ia henen Cunniastans oli Maa teunens. (Jumala tuli etelästä/ se se Pyhä siitä wuoresta Pharasta. Sela. Hänen kiitoksestansa oli taiwahat täynnänsä/ ja hänen kunniastansa oli maa täynnänsä.)

3 God came from Teman and the Holy One from Mount Paran. Selah. His glory covered the heavens and the earth was full of his praise.

3. God came from Teman, and the Holy One from mount Paran. Selah. His glory covered the heavens, and the earth was full of his praise.

3. Gott kam vom Mittag und der Heilige vom Gebirge Pharan. (Sela.) Seines Lobes war der Himmel voll, und seiner Ehre war die Erde voll.

3. Dios vendrá de Temán, y el santo del monte de Farán. Selah. Su gloria cubrió los cielos, y la tierra se hinchió de su alabanza.

3 Бог от Фемана грядет и Святый – от горы Фаран. Покрыло небеса величие Его, и славою Его наполнилась земля.

4. Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho.

4. Hänen paisteensa oli niinkuin valkeus, säteet kävivät hänen käsistänsä; siellä oli hänen väkevyytensä salattu.

4. Hänen paistens oli nijncuin walkeus kirckaus käwi hänen käsistäns: siellä oli hänen wäkewydens salattu.

4. Hene' paiste's oli ninquin Walkius/ keihexet keuit hene' käsistens/ sielle oli henen wäkewydhens salattu. (Hänen paisteensa oli niinkuin walkeus/ keihäkset käwit hänen käsistänsä/ siellä oli hänen wäkewyytensä salattu.)

4 And his brightness was as the light. He had rays from his hand and there was the hiding of his power.

4. And his brightness was as the light; he had horns coming out of his hand: and there was the hiding of his power.

4. Sein Glanz war wie ein Licht; Strahlen gingen von seinen Händen; darin war verborgen seine Macht.

4. Y el resplandor fué como la luz, cuernos le salían de la mano, y allí estaba escondida su fortaleza.

4 Блеск ее – как солнечный свет; от руки Его лучи, и здесь тайник Его силы!

5. Hänen edellänsä käy rutto ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä.

5. Hänen edellänsä kävi rutto, ja vitsaus hänen jalkainsa edessä.

5. Hänen edelläns käwi rutto ja widzaus meni cuhunga hän sijtte meni.

5. Henen eteens keui Pestilentia/ ia Witzaus vlosmeni/ edescuhunga hen meni. (Hänen eteensä käwi pestilentia (rutto)/ ja witsaus ulosmeni/ edeskuhunka hän meni.)

5 Before him went the pestilence. And fiery bolts went forth at his feet.

5. Before him went the pestilence, and burning coals went forth at his feet.

5. Vor ihm her ging Pestilenz, und Plage ging aus, wo er hin trat.

5. Delante de su rostro iba mortandad, y de sus piés salía carbúnculo.

5 Пред лицем Его идет язва, а по стопам Его – жгучий ветер.

6. Hän seisahtuu ja mittaa maan, hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyvät, ikuiset kukkulat vaipuvat, hänen polkunsa ovat iankaikkiset.

6. Hän seisoi ja mittasi maan, hän katseli ja hajoitti pakanat, niin että ijankaikkiset vuoret musertuivat, ja ijäiset kukkulat notkistuivat; kuin hän maailmassa vaelsi.

6. Hän seisoi ja mittais maata hän cadzeli ja hajotti pacanat nijn että mailman wuoret muserruit ja caicki cuckulat mailmas notkistuit cosca hän mailmas waelsi.

6. Hen seisoi ia mittasi Maata/ hen catzeli ia haiotti ne Pacanat/ nin ette Mailman woret musertijn/ ia caiki Cuckulat Mailmasa notkistit/ coska hen waelsi Mailmasa. (Hän seisoi ja mittasi maata/ hän katseli ja hajoitti ne pakanat/ niin että maailman wuoret musertiin/ ja kaikki kukkulat maailmassa notkistit/ koska hän waelsi maailmassa.)

6 He stood and measured the earth. He beheld and drove apart the nations. And the eternal mountains were scattered. The everlasting hills bowed. His traveling are everlasting.

6. He stood, and measured the earth: he beheld, and drove asunder the nations; and the everlasting mountains were scattered, the perpetual hills did bow: his ways are everlasting.

6. Er stand und maß die Erde, er schaute und machte beben die Heiden, daß zerschmettert wurden die Berge, die von alters her sind, und sich bücken mußten die ewigen Hügel, da er wie vor alters einherzog.

6. Paróse, y midió la tierra: miró, e hizo salir las naciones; y los montes antiguos fueron desmenuzados, los collados antiguos, los caminos del mundo se humillaron a él.

6 Он стал и поколебал землю; воззрел, и в трепет привел народы; вековые горы распались, первобытные холмы опали; пути Его вечные.

7. Vaivan alaisina minä näen Kuusanin majat, Midianin maan telttavaatteet vapisevat.

7. Minä näin Etiopian majat surkiana, ja Midianilaisten teltat vapisevan.

7. Minä näin Ethiopian majat murhellisna ja Midianiterein tellat wapisewan.

7. Mine näin ne Etioperin Maiat murhectiuaiset/ Ja ne Madianiterin teldat wapitzeuaiset. (Minä näin ne Ethiopian majat murehtiwaiset/ ja ne Midianterin teltat wapisewaiset.)

7 I saw the tents of Cushan in affliction. The curtains of the land of Midian trembled.

7. I saw the tents of Cushan in affliction: and the curtains of the land of Midian did tremble.

7. Ich sah der Mohren Hütten in Not und der Midianiter Gezelte betrübt.

7. Por nada ví las tiendas de Cusán, las tiendas de la tierra de Madián temblaron.

7 Грустными видел я шатры Ефиопские; сотряслись палатки земли Мадиамской.

8. Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako sinun vihasi virtoja, merta sinun kiivastuksesi, koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla?

8. Etkös, Herra, ollut vihainen virrassa, ja sinun hirmuisuutes vesissä ja närkästykses meressä? kuin ajoit hevosillas, ja sinun rattaas saivat voiton.

8. Etkös HERra ollut wihainen wirrasa? ja sinun hirmuisudes wesisä ja närkästyxes meresä? Cosca sinä ajoit orehillas ja sinun rattas sait woiton.

8. Etkös wihainen ollut HERRA Wirtain wastan ? Ja sinun hirmusudhes nijsse Wesis/ ia sinun närkestyxes Meresse ? Coskas aioit sinun Orhittes päle/ ia sinun Rattas sait woiton. (Etkös wihainen ollut HERRAN wirtain wastaan? Ja sinun hirmuisuutesi niissä wesissä/ ja sinun närkästyksesi meressä? Koskas ajoit sinun orhittesi päällä/ ja sinun rattaasi sait woiton.)

8 Was Jehovah displeased with the rivers? Was your anger against the rivers, or your wrath against the sea, that you rode upon your horses, upon your chariots of salvation?

8. Was the LORD displeased against the rivers? was thine anger against the rivers? was thy wrath against the sea, that thou didst ride upon thine horses and thy chariots of salvation?

8. Warst du nicht zornig, HERR, in der Flut und dein Grimm in den Wassern und dein Zorn im Meer, da du auf deinen Rossen rittest und deine Wagen den Sieg behielten?

8. ¿Airóse Jehová contra los ríos? ¿contra los ríos fué tu enojo? ¿Tu ira fué contra la mar, cuando subiste sobre tus caballos, y sobre tus carros de salud?

8 Разве на реки воспылал, Господи, гнев Твой? разве на реки – негодование Твое, или на море – ярость Твоя, что Ты восшел на коней Твоих, на колесницы Твои спасительные?

9. Paljas, paljastettu on sinun jousesi: valat, vitsat, sana. Sela. Virroilla sinä halkaiset maan.

9. Sinä veit sinun joutses edes, niinkuin sinä olet sukukunnille vannonut ja sanonut, Sela! ja jaoit virrat maassa.

9. Sinä weit sinun joudzes edes nijncuins olet sucucunnille wannonut Sela ja jaoit wirrat maasa.

9. Sine mös edesweit sinun Joutzes/ ninquin sine olet Sucukunnille wannonut/ Sela/ ia iaghoit ne Wirdhat Maassa. (Sinä myös edesweit sinun jousesi/ niinkuin sinä olet sukukunnille wannonut/ Sela/ ja jaoit ne wirrat maassa.)

9 Your bow was exposed. Naked (are) the oaths of the tribes to (your) word. Selah. You split the earth with rivers.

9. Thy bow was made quite naked, according to the oaths of the tribes, even thy word. Selah. Thou didst cleave the earth with rivers.

9. Du zogst den Bogen hervor, wie du geschworen hattest den Stämmen (sela!), und verteiltest die Ströme ins Land.

9. Descubriéndose se descubrió tu arco, y los juramentos de las tribus, palabra eterna: cuando partiste la tierra con ríos.

9 Ты обнажил лук Твой по клятвенному обетованию, данному коленам. Ты потоками рассек землю.

10. Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät, rankkasade purkaa vettä, syvyys antaa äänensä, kohottaa kätensä korkealle.

10. Vuoret näkivät sinun, ja vapisivat, virta meni pois, syvyys antoi itsestänsä äänen, ja nosti sivunsa korkeuteen.

10. Wuoret näit sinun ja tulit murhellisexi wirta meni pois sywyys annoi idzestäns änen ja nosti käsiäns corkeuteen.

10. Ne Woret näit sinun/ ia tulit murheisens/ Se Wesiwirta poismeni/ Syweys annoi änen henestens/ corkius käsiens ylesnosti. (Ne wuoret näit sinun/ ja tulit murheissansa/ Se wesiwirta poismeni/ Sywyys antoi äänen hänestänsä/ korkeus käsiänsä ylösnosti.)

10 The mountains saw you and were afraid. The tempest of waters passed by. The deep uttered its voice and lifted up its hands on high.

10. The mountains saw thee, and they trembled: the overflowing of the water passed by: the deep uttered his voice, and lifted up his hands on high.

10. Die Berge sahen dich, und ihnen ward bange; der Wasserstrom fuhr dahin, die Tiefe ließ sich hören, die Höhe hob die Hände auf.

10. Viéronte, y hubieron temor los montes: la inundación de las aguas pasó: el abismo dió su voz, la hondura alzó sus manos.

10 Увидев Тебя, вострепетали горы, ринулись воды; бездна дала голос свой, высоко подняла руки свои;

11. Aurinko ja kuu astuvat majaansa sinun kiitävien nuoltesi valossa, sinun keihääsi salaman hohteessa.

11. Aurinko ja kuu seisoivat siallansa; sinun nuoles menivät kirkkaudella, ja sinun sauvas pitkäisen leimauksella.

11. Auringo ja Cuu seisoit alallans sinun nuoles menit kirckaudella ja sinun sauwas pitkäisen leimauxella.

11. Auringo ia Cuu seisoit alalans/ Sinun Noles menit kircaudhen cansa/ ia sinun Tornios pitkeisen Leimauxella. (Aurinko ja kuu seisoit alallansa/ Sinun nuolesi meni kirkkauden kanssa/ ja sinun tornisi pitkäisen leimauksella.)

11 The sun and moon stood still in their habitation, at the light of your arrows as they went, at the shining of your glittering spear.

11. The sun and moon stood still in their habitation: at the light of thine arrows they went, and at the shining of thy glittering spear.

11. Sonne und Mond standen still. Deine Pfeile fuhren mit Glänzen dahin und dein Speere mit Leuchten des Blitzes.

11. El sol, y la luna se pararon en su estancia: a la luz de tus saetas anduvieron, y al resplandor de tu resplandeciente lanza.

11 солнце и луна остановились на месте своем пред светом летающихстрел Твоих, пред сиянием сверкающих копьев Твоих.

12. Kiivastuksessa sinä astut maata, puit kansoja vihassa.

12. Sinä tallasit maan vihassas, ja survoit rikki pakanat hirmuisuudessas.

12. Sinä tallaisit maan wihasas ja surwoit ricki pacanat hirmuisudesas.

12. Sine alastallasit Maan wihasas/ ia sine Pacanat rickiwarstoit hirmudhesas. (Sinä alastallasit maan wihassasi/ ja sinä pakanat rikkiwarstoit hirmuisuudessasi.)

12 You marched though the land in indignation. You threshed the nations in anger.

12. Thou didst march through the land in indignation, thou didst thresh the heathen in anger.

12. Du zertratest das Land im Zorn und zerdroschest die Heiden im Grimm.

12. Con ira hollaste la tierra, con furor trillaste las gentes.

12 Во гневе шествуешь Ты по земле и в негодовании попираешь народы.

13. Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan voideltuasi. Sinä murskaat pään jumalattoman huoneesta, paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela.

13. Sinä läksit kansaas auttamaan, auttamaan voideltus kanssa; sinä särjit jumalattomain huoneessa, ja paljastit perustukset, kaulaan asti, Sela!

13. Sinä läxit Canssas auttaman auttaman woideltuas. Sinä särjit pään jumalattomain huonesa ja rijsuit perutuxet alasti haman caulan asti Sela.

13. Sine vloslexit sinun Canssas auttaman/ auttaman sinun woidheltuas. Sine serghit sen pään ninen Jumalattomiten Honesa/ ia alastirisuit ne Perustoxet haman Caulan asti. Sela. (Sinä ulosläksit sinun kansaasi auttamaan/ auttamaan sinun woideltuasi. Sinä särit sen pään niiden jumalattomien huoneessa/ ja alas riisuit ne perustukset hamaan kaulaan asti. Sela.)

13 You went forth for the salvation of your people, for the salvation of your anointed. You wound the head out of the house of the wicked man, laying bare the foundation even to the neck. Selah.

13. Thou wentest forth for the salvation of thy people, even for salvation with thine anointed; thou woundedst the head out of the house of the wicked, by discovering the foundation unto the neck. Selah.

13. Du zogst aus, deinem Volk zu helfen, zu helfen deinem Gesalbten; du zerschmettertest das Haupt im Hause des Gottlosen und entblößtest die Grundfeste bis an den Hals. (Sela.)

13. Saliste para salvar tu pueblo, para salvar con tu ungido. Traspasaste la cabeza de la casa del impío, desnudando el cimiento hasta el cuello. Selah.

13 Ты выступаешь для спасения народа Твоего, для спасения помазанного Твоего. Ты сокрушаешь главу нечестивого дома, обнажая его от основания до верха.

14. Sinä lävistät heidän omilla keihäillään pään heidän johtajiltansa, jotka hyökkäävät hajottamaan minua — se on heidän ilonsa — aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa.

14. Jospa sinä vielä kiroisit pään valtikkaa kylinensä! jotka tulevat niinkuin tuulispää minua hajoittamaan, ja iloitsevat niinkuin he olisivat köyhän syöneet salaisesti.

14. JOsca sinä wielä kiroisit pään waldicata kylinens jotca tulewat nijncuin tuulispää minua hajottaman ja iloidzewat nijncuin he olisit köyhän syönet salaisest.

14. Joska sine wiele nyt kirosit sen Pään Waltica/ ynne henen Kyläins cansa/ iotca ninquin yxi Twlispä tuleuat/ minua haiottaman/ ia iloitzeuat/ ninquin he ylessöisit sen Kieuhen salaudhes. (Josko sinä wielä nyt kirosit sen pään waltikan/ ynnä hänen kyläinsä kanssa/ jotka niinkuin yksi tuulispää tulewat/ minua hajoittaman/ ja iloitsewat/ niinkuin he ylössöisit sen köyhän salaudessa.)

14 You pierced with his own staves the head of his warriors. They came as a whirlwind to scatter me. Their rejoicing was as to devour the poor man secretly.

14. Thou didst strike through with his staves the head of his villages: they came out as a whirlwind to scatter me: their rejoicing was as to devour the poor secretly.

14. Du durchbohrtest mit seinen Speeren das Haupt seiner Scharen, die wie ein Wetter kamen, mich zu zerstreuen, und freuten sich, als fräßen sie die Elenden im Verborgenen.

14. Horadaste con sus báculos las cabezas de sus villas, que como tempestad acometieron para derramarme: su orgullo era como para tragar pobre encubiertamente.

14 Ты пронзаешь копьями его главу вождей его, когда они как вихрь ринулись разбить меня, в радости, как бы думая поглотить бедного скрытно.

15. Sinä ajat hevosillasi merta, paljojen vetten kuohua.

15. Sinä ajoit hevosillas meressä suurten vetten loassa.

15. Sinun orhis käywät meresä suurten wetten logas.

15. Sinun Orhidhes keuuet Meres/ swrein wesien Loghas. (Sinun orhisi käwit meressä/ suurten wesien loassa.)

15 You walked through the sea with your horses, the heap of mighty waters.

15. Thou didst walk through the sea with thine horses, through the heap of great waters.

15. Deine Rosse gingen im Meer, im Schlamm großer Wasser.

15. Hiciste camino en la mar a tus caballos, por montón de grandes aguas.

15 Ты с конями Твоими проложил путь по морю, через пучину великих вод.

16. Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee, minun huuleni värisevät huudosta, mätä menee minun luihini, minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä.

16. Että minä sen kuulen, niin minun sydämeni murehtii, minun huuleni värisevät huudosta; märkä on mennyt minun luihini, minä olen murheellinen minussani; jospa minä saisin levätä vaivani ajallla, kuin me menemme sen kansan tykö, joka sotii meitä vastaan.

16. Että minä sencaltaist cuulen nijn minun wadzan murehti minun huulen wärisewät huudosta märkä lijcku minun luisani minä olen murehisani. Josca minä saisin lewätä waiwani ajalla cosca me menemmä sen Canssan tygö joca soti meitä wastan.

16. Ette mine sencaltaista cwlen/ nin minun watzan murhectu/ Minun Hwleni wäriseuet Hwdhosta/ merkiä keupi minun Luuni sisel/ Mine olen itzesseni murheisan. Josko mine saisin leueide minun waiuani aialla/ coska me ylesmenem sen Canssan tyge/ ioca meiden wastan sotipi. (Että minä senkaltaista kuulen/ niin minun watsani murehtuu/ Minun huuleni wärisewät huudosta/ märkää käypi minun luuni sisällä/ Minä olen itsessäni murheissani. Josko minä saisin lewätä minun waiwani ajalla/ koska minä ylösmenen sen kansan tykö/ joka meidän wastaan sotiipi.)

16 I heard and my body trembled. My lips quivered at the voice. Rottenness enters into my bones and I tremble in my place, because I must wait quietly for the day of trouble, for the coming up of the people who invade us.

16. When I heard, my belly trembled; my lips quivered at the voice: rottenness entered into my bones, and I trembled in myself, that I might rest in the day of trouble: when he cometh up unto the people, he will invade them with his troops.

16. Weil ich solches hörte, bebt mein Leib, meine Lippen zittern von dem Geschrei; Eiter geht in meine Gebeine, und meine Kniee beben, dieweil ich ruhig harren muß bis auf die Zeit der Trübsal, da wir hinaufziehen zum Volk, das uns bestreitet.

16. Oí, y tembló mi vientre: a la voz se batieron mis labios: podrición se entró en mis huesos, y en mi asiento me estremecí, para reposar en el día de la angustia, cuando vinieren al pueblo para destruirle.

16 Я услышал, и вострепетала внутренность моя; при вести о сем задрожали губы мои, боль проникла в кости мои, и колеблется место подо мною; а я должен быть спокоен в день бедствия, когда придет на народ мой грабитель его.

17. Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa.

17. Sillä ei fikunapuun pidä vihoittaman eikä viinapuussa pidä hedelmää oleman: öljypuiden työ vilpistelee, ja ei pellot anna elatusta; ja lampaat pitää pihatosta karkoitettaman, eikä karjaa pidä navetassa oleman.

17. Sillä ei ficunapuun pidä wihottaman eikä wijnapuus pidä hedelmätä oleman. Öljypuiden työ wilpistele ja ei pellot anna elatusta. Jo lambat pitä pihatosta carcotettaman eikä carja pidä nawetas oleman.

17. Sille eipe Ficunapuun pidhe wihertämen/ ia ei pidhe ychten hedelmet Winapuus oleman. Se töö Oliunpuista wilpistele/ ia euet pellot Elatost too. Jo Lambat pite pihaitasta poisreuäistemen/ eike Cariat pidhe Nauitas oleman. (Sillä eipä wiikunapuun pidä wihertämän/ ja ei pidä yhtään hedelmät wiinapuussa oleman. Se työ öljynpuista wilpistele/ ja eiwät pellot elatusta tuo. Jo lampaat pitää pihatosta poisrewäistämän/ eikä karjat pidä nawetassa oleman.)

17 For though the fig tree will not flourish, nor will fruit be in the vines; the labor of the olive will fail and the fields will yield no food; the flock will be cut off from the fold and there will be no herd in the stalls;

17. Although the fig tree shall not blossom, neither shall fruit be in the vines; the labour of the olive shall fail, and the fields shall yield no meat; the flock shall be cut off from the fold, and there shall be no herd in the stalls:

17. Denn der Feigenbaum wird nicht grünen, und wird kein Gewächs sein an den Weinstöcken; die Arbeit am Ölbaum ist vergeblich, und die Äcker bringen keine Nahrung; und Schafe werden aus den Hürden gerissen, und werden keine Rinder in den Ställen sein.

17. Porque la higuera no florecerá, ni en las vides habrá fruto: la obra de la oliva mentirá, y los labrados no harán mantenimiento: las ovejas serán taladas de la majada, y en los corrales no habrá vacas:

17 Хотя бы не расцвела смоковница и не было плода на виноградных лозах,и маслина изменила, и нива не дала пищи, хотя бы не стало овец в загоне и рогатого скота в стойлах, –

18. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa.

18. Mutta minä iloitsen Herrassa, ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani.

18. MUtta minä iloidzen HERrasa ja riemuidzen Jumalasa minun lunastajasani.

18. Mutta mine iloitzen HERRASSA/ ia riemuitzen Jumalasa minun Lunastaiasan. (Mutta minä iloitsen HERRASSA/ ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani.)

18 yet I will rejoice in Jehovah. I will joy in the God of my salvation.

18. Yet I will rejoice in the LORD, I will joy in the God of my salvation.

18. Aber ich will mich freuen des HERRN und fröhlich sein in Gott, meinem Heil.

18. Yo empero en Jehová me alegraré, y en el Dios de mi salud me gozaré.

18 но и тогда я буду радоваться о Господе и веселитьсяо Боге спасения моего.

19. Herra, Herra on minun voimani. Hän tekee minun jalkani nopsiksi niinkuin peurat ja antaa minun käydä kukkuloillani. Veisuunjohtajalle; minun kielisoittimillani.

19. Herra, Herra on minun voimani, joka asettaa minun jalkani niinkuin peuran jalat, ja vie minun korkialle, niin että minä soitan kanteleitani.

19. Sillä HERra Jumala on minun woiman joca asetta minun jalcani nijncuin peuran jalat. Ja wie minun corkiallen nijn että minä soitan minun candelettani.

19. Sille HERRA Jumala ombi minun Woiman/ ia asettapi minun Jalcani/ ninquin Peurain ialat. Ja pitepi wiemen minua corkiallen/ nin ette mine weisan minun Candelen päle. (Sillä HERRA Jumala ompi minun woimani/ ja asettaapi minun jalkani/ niinkuin peuran jalat. Ja pitääpi wiemän minua korkeallen/ niin että minä weisaan minun kanteleen päällä.)

19 Jehovah, the Lord, is my strength. And he makes my feet like female-deers' feet and will make me to walk upon my high places

19. The LORD God is my strength, and he will make my feet like hinds' feet, and he will make me to walk upon mine high places. To the chief singer on my stringed instruments.

19. Denn der HERR ist meine Kraft und wird meine Füße machen wie Hirschfüße und wird mich auf meine Höhen führen. Vorzusingen auf meinem Saitenspiel.

19. Jehová el Señor es mi fortaleza, el cual pondrá mis piés como de ciervas; y sobre mis alturas me hará andar victorioso en mis instrumentos de música.

19 Господь Бог – сила моя: Он сделает ноги мои как у оленя и на высоты мои возведет меня!(Начальнику хора).