3 luku

Profeetan rukous ja ylistys.

1. Profeetta Habakukin rukous; virren tapaan.

1. Tämä on propheta Habakukin rukous viattomain edestä.

1. TÄmä on Prophetan Habacuchin rucous wiattomain edestä.

1. TEme on sen Prophetan Habacuchin Rucous/ Ninen Wighattomien edest. (Tämä on sen prophetan Habacuchin rukous/ niiden wiattomien edestä.)

1 A prayer of Habakkuk the prophet, set to Shigionoth {erring ones}.

1. A prayer of Habakkuk the prophet upon Shigionoth.

1. En Bøn af Profeten Habakuk; efter Sigjonoth.

1. Detta är Propheten Habacucs bön för de oskyldiga.

1. Prohweti Habakuki palwe ahhastusse laulude wisi:

1. Pranašo Habakuko malda:

1. Dies ist das Gebet des Propheten Habakuk für die Unschuldigen:

1. Prière d'Habacuc, le prophète, sur le mode des chants lyriques:

1. ORACIÓN de Habacuc profeta por las ignorancias.

1 Een gebed van Habakuk, den profeet, op Sjigjonoth.

1. Modlitwa Abakuka proroka według rozmaitych pieśni złożona.

1. Habakuk próféta könyörgése a sigjónóth szerint.

1 Молитва Аввакума пророка, для пения.

1. Молитва пророка Аввакума, до сьпіву:

2. Herra, minä olen kuullut sinulta sanoman, ja olen peljästynyt. Herra, herätä eloon tekosi jo kesken vuotten, tee se jo kesken vuotten tiettäväksi. Muista vihassasi laupeutta.

2. Herra, minä kuulin sinun sanomas, ja hämmästyin. Herra, virvoita sinun käsialas vuosikautten keskellä, ja tee se tiettäväksi vuosikautten keskellä; vihassa muista laupiutta.

2. HERra minä olen sinun sanomas cuullut nijn että minä hämmästyin. HERra sinä wirgotat sinun käsialas wuosicautten keskellä ja teet sen tiettäwäxi wuosicautten keskellä tuscas ajattelet laupiutta.

2. HERRA/ Mine olen sinun Sanomas cwllut/ nin ette mine hemmestuin. HERRA/ sine wirghotat sinun Käsialas wotein wälille/ ia teet sen tietteuexi wotein wälille. Coska Tuska pälenkeupi/ nin sine Laupiudhes muistat. (HERRA/ Minä olen sinun sanomasi kuullut/ niin että minä hämmästyin, HERRA/ sinä wirotat sinun käsialasi wuotein wälillä/ ja teet sen tiettäwäksi wuotein wälillä. Koska tuska päälle käypi/ niin sinä laupeutesi muistat.)

2 O Jehovah, I have heard the report of you and am afraid. O Jehovah, revive your work in the midst of the years. In the midst of the years make it known. In wrath remember mercy.

2. O LORD, I have heard thy speech, and was afraid: O LORD, revive thy work in the midst of the years, in the midst of the years make known; in wrath remember mercy.

2. Herre ! jeg har hørt Tidenden om dig, jeg frygter; Herre ! din Gerning, kald den til Live midt i Aarene, midt i Aarene kundgøre du den; i Vrede komme du i Hu at være barmhjertig!

2. Herre, jag hafver hört ditt rykte, så att jag förskräcktes. Herre, du gör ditt verk lefvande midt i åren, och låter det kunnigt varda midt i åren. När bedröfvelse på färde är, så tänker du uppå barmhertighet.

2. Jehowa ma ollen jutto sinnust kuulnud, ma ollen kartnud; Jehowa omma tehtud rahwast hoia ellus kesk hädda aastade sees, kesk hädda aastade sees anna armo teäda, mötle hallastamisse peäle wihhastusses.

2. ‘‘Viešpatie, girdėjau tavo kalbą ir nusigandau. Atnaujink ir apreikšk savo darbą metuose, savo rūstybėje prisimink gailestingumą.

2. HERR, ich habe dein Gerücht gehört, daß ich mich entsetze. HERR, mache dein Werk lebendig mitten in den Jahren und laß es kund werden mitten in den Jahren. Wenn Trübsal da ist, so denke der Barmherzigkeit.

2. Éternel, j'ai entendu ce que tu as fait entendre; je suis saisi de crainte. Éternel! dans le cours des années, fais revivre ton œuvre; dans le cours des années fais-la connaître! Dans ta colère souviens-toi d'avoir compassion!

2. O! Jehová, oido he tu palabra, y temí: o! Jehová, aviva tu obra en medio de los tiempos, en medio de los tiempos házla conocer: en la ira acuérdate de la misericordia.

2 HEERE! als ik Uw rede gehoord heb, heb ik gevreesd; Uw werk, o HEERE! behoud dat in het leven in het midden der jaren, maak het bekend in het midden der jaren; in den toorn gedenk des ontfermens.

2. O Panie! usłyszawszy wyrok twój ulękłem się. O Panie! zachowaj sprawę twoję w pośrodku lat, i objaw ją w pośrodku lat; w gniewie wspomnij na miłosierdzie.

2. Uram, hallám, a mit hirdettél, és megrettenék! Uram! Évek közepette keltsd életre a te munkádat, évek közepette jelentsd meg azt! Haragban emlékezzél meg kegyelmességről!

2 Господи! услышал я слух Твой и убоялся. Господи! соверши дело Твое среди лет, среди лет яви его; во гневе вспомни о милости.

2. Господи, я почув вість од тебе й злякався. Господи! доверши твоє дїло посеред лїт (нашої недолї), посеред лїт обяви його, спогадай в гнїві про милосердє.

3. Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paaranin vuorelta. Sela. Hänen valtasuuruutensa peittää taivaat, hänen ylistystänsä on maa täynnä.

3. Jumala tuli etelästä ja pyhä Paranin vuorelta, Sela! hänen kunniansa peitti taivaat, ja hänen kiitoksensa täytti maan.

3. Jumala tuli eteläst ja pyhä Paranin wuorelda Sela. Hänen kijtostans olit taiwat täynäns ja hänen cunniatans oli maa täynäns.

3. Jumala tuli Etelest/ ia se Pyhe sijte worest Pharast. Sela. Henen kijtoxestans olit Taiuahat teunens/ ia henen Cunniastans oli Maa teunens. (Jumala tuli etelästä/ se se Pyhä siitä wuoresta Pharasta. Sela. Hänen kiitoksestansa oli taiwahat täynnänsä/ ja hänen kunniastansa oli maa täynnänsä.)

3 God came from Teman and the Holy One from Mount Paran. Selah. His glory covered the heavens and the earth was full of his praise.

3. God came from Teman, and the Holy One from mount Paran. Selah. His glory covered the heavens, and the earth was full of his praise.

3. Gud kommer fra Theman og den Hellige fra Parans Bjerg. Sela. Hans Majestæt bedækker Himmelen, og af hans Herlighed fyldes Jorden.

3. Gud kom sunnanefter, och den Helge ifrå det berget Paran. Sela. Af hans lof var himmelen full, och af hans äro var jorden full.

3. Jummal tulli Temanist, ja se, kes pühha on, Parani mäe peält, Sela; temma suur au kattab taewast, ja Ma on temma kitust täis.

3. Dievas atėjo iš Temano, Šventasis­nuo Parano kalno. Jo šlovė uždengė dangų ir žemė buvo pilna Jo gyriaus.

3. Gott kam vom Mittag und der Heilige vom Gebirge Pharan. (Sela.) Seines Lobes war der Himmel voll, und seiner Ehre war die Erde voll.

3. Dieu vient de Théman, le Saint vient de la montagne de Paran. Sélah (pause). Sa majesté couvre les cieux, et la terre est remplie de sa louange.

3. Dios vendrá de Temán, y el santo del monte de Farán. Selah. Su gloria cubrió los cielos, y la tierra se hinchió de su alabanza.

3 God kwam van Theman, en de Heilige van den berg Paran. Sela. Zijn heerlijkheid bedekte de hemelen, en het aardrijk was vol van Zijn lof.

3. Gdy Bóg szedł od południa, a Święty z góry Faran, Sela! okryła niebiosa sława jego, a chwały jego ziemia pełna była.

3. Isten a Témán felől jön, és a Szent a Párán [1†] hegyéről. Szela. Dicsősége elborítja az egeket, és dícséretével megtelik a föld.

3 Бог от Фемана грядет и Святый – от горы Фаран. Покрыло небеса величие Его, и славою Его наполнилась земля.

3. Колись прийшов був Бог від Теману, Сьвятий - від Паран-гори. Покрила небеса величність його й славою сповнив він землю.

4. Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho.

4. Hänen paisteensa oli niinkuin valkeus, säteet kävivät hänen käsistänsä; siellä oli hänen väkevyytensä salattu.

4. Hänen paistens oli nijncuin walkeus kirckaus käwi hänen käsistäns: siellä oli hänen wäkewydens salattu.

4. Hene' paiste's oli ninquin Walkius/ keihexet keuit hene' käsistens/ sielle oli henen wäkewydhens salattu. (Hänen paisteensa oli niinkuin walkeus/ keihäkset käwit hänen käsistänsä/ siellä oli hänen wäkewyytensä salattu.)

4 And his brightness was as the light. He had rays from his hand and there was the hiding of his power.

4. And his brightness was as the light; he had horns coming out of his hand: and there was the hiding of his power.

4. Og en Glans, som Lyset bryder frem, Straaler har han til Siden, og der skjuler han sin Magt.

4. Hans sken var såsom ett ljus, strimmor gingo af hans händer; der var hans magt hemliga.

4. Ja selgus on kui walgus, sarwed ehk rammo on temmal ta ommast käest; ja seäl on temma tuggew warjopaik.

4. Spinduliuojančioje šviesoje Jis pasirodė. Iš Jo rankų tvieskė šviesos spinduliai­Jo galybė.

4. Sein Glanz war wie ein Licht; Strahlen gingen von seinen Händen; darin war verborgen seine Macht.

4. C'est comme l'éclat de la lumière; des rayons jaillissent de sa main; c'est là que sa force est cachée.

4. Y el resplandor fué como la luz, cuernos le salían de la mano, y allí estaba escondida su fortaleza.

4 En er was een glans als des lichts, Hij had hoornen aan Zijn hand, en aldaar was Zijn sterkte verborgen.

4. Jasność jego była jako światłość, rogi były na bokach jego, a tam była skryta siła jego.

4. Ragyogása, mint a napé, sugarak támadnak mellőle; és ott van az ő hatalmának rejteke.

4 Блеск ее – как солнечный свет; от руки Его лучи, и здесь тайник Его силы!

4. Сяєво її, як сонце, сьвітило; од руки його проміннє, там утаєна його сила.

5. Hänen edellänsä käy rutto ja polttotauti tulee hänen jäljessänsä.

5. Hänen edellänsä kävi rutto, ja vitsaus hänen jalkainsa edessä.

5. Hänen edelläns käwi rutto ja widzaus meni cuhunga hän sijtte meni.

5. Henen eteens keui Pestilentia/ ia Witzaus vlosmeni/ edescuhunga hen meni. (Hänen eteensä käwi pestilentia (rutto)/ ja witsaus ulosmeni/ edeskuhunka hän meni.)

5 Before him went the pestilence. And fiery bolts went forth at his feet.

5. Before him went the pestilence, and burning coals went forth at his feet.

5. Foran ham gaar Pesten, og efter ham udgaar dræbende Sot.

5. För honom gick pestilentie, och plåga gick ut, ehvart han gick.

5. Temma palle ees käib katk; ja temma jalge jurest tulleb willi-többi wälja.

5. Pirma Jo ėjo maras, degančios anglys po Jo kojomis.

5. Vor ihm her ging Pestilenz, und Plage ging aus, wo er hin trat.

5. La mortalité marche devant lui, et la peste suit ses pas.

5. Delante de su rostro iba mortandad, y de sus piés salía carbúnculo.

5 Voor Zijn aangezicht ging de pestilentie, en de vurige kool ging voor Zijn voeten henen.

5. Przed obliczem jego szedł mór, a węgle pałające szły przed nogami jego.

5. Előtte döghalál jár, és nyomaiban forró láz támad.

5 Пред лицем Его идет язва, а по стопам Его – жгучий ветер.

5. Перед ним ійшла зараза, поза ним - палючий вітер.

6. Hän seisahtuu ja mittaa maan, hän katsahtaa ja saa kansat vapisemaan. Ikivuoret särkyvät, ikuiset kukkulat vaipuvat, hänen polkunsa ovat iankaikkiset.

6. Hän seisoi ja mittasi maan, hän katseli ja hajoitti pakanat, niin että ijankaikkiset vuoret musertuivat, ja ijäiset kukkulat notkistuivat; kuin hän maailmassa vaelsi.

6. Hän seisoi ja mittais maata hän cadzeli ja hajotti pacanat nijn että mailman wuoret muserruit ja caicki cuckulat mailmas notkistuit cosca hän mailmas waelsi.

6. Hen seisoi ia mittasi Maata/ hen catzeli ia haiotti ne Pacanat/ nin ette Mailman woret musertijn/ ia caiki Cuckulat Mailmasa notkistit/ coska hen waelsi Mailmasa. (Hän seisoi ja mittasi maata/ hän katseli ja hajoitti ne pakanat/ niin että maailman wuoret musertiin/ ja kaikki kukkulat maailmassa notkistit/ koska hän waelsi maailmassa.)

6 He stood and measured the earth. He beheld and drove apart the nations. And the eternal mountains were scattered. The everlasting hills bowed. His traveling are everlasting.

6. He stood, and measured the earth: he beheld, and drove asunder the nations; and the everlasting mountains were scattered, the perpetual hills did bow: his ways are everlasting.

6. Han træder frem og bringer Jorden til at ryste, han ser til og bringer Folkene til at skæne, og de evige Bjerge briste, de ældgamle Høje synke; hans Tog ere som i fordums Tid.

6. Han stod, och mälte landet; han såg till, och förskingrade Hedningarna, så att verldenes berg förkrossad vordo, och sig bocka måste alle högar i verldene, då han gick uti verldene.

6. Temma on seisma jänud, ja Ma ärramoötnud; ta on watanud, ja pagganad ühhest ärraaianud, ja iggawad mäed on laiale pillatud, iggawessed mäekingud on allawautud: iggawessed käimissed on temmal.

6. Jis sustojo ir išmatavo žemę. Jis pažvelgė­išsigando tautos, susvyravo amžinieji kalnai, nusilenkė kalvos. Jo keliai amžini.

6. Er stand und maß die Erde, er schaute und machte beben die Heiden, daß zerschmettert wurden die Berge, die von alters her sind, und sich bücken mußten die ewigen Hügel, da er wie vor alters einherzog.

6. Il s'arrête, et il mesure la terre; il regarde, et il fait trembler les nations; les montagnes éternelles se brisent, les collines antiques s'affaissent. Ses voies sont les voies anciennes.

6. Paróse, y midió la tierra: miró, e hizo salir las naciones; y los montes antiguos fueron desmenuzados, los collados antiguos, los caminos del mundo se humillaron a él.

6 Hij stond, en mat het land, Hij zag toe, en maakte de heidenen los, en de gedurige bergen zijn verstrooid geworden; de heuvelen der eeuwigheid hebben zich gebogen; de gangen der eeuw zijn Zijne.

6. Stanął i rozmierzył ziemię, wejrzał i rozproszył narody, skruszone są góry wieczne, i skłoniły się pagórki dawne: drogi jego są wieczne.

6. Megáll és méregeti a földet, pillant és megrendíti a népeket, az örökkévaló hegyek szétporlanak, elsüllyednek az örökkévaló halmok; az ő ösvényei örökkévalók!

6 Он стал и поколебал землю; воззрел, и в трепет привел народы; вековые горы распались, первобытные холмы опали; пути Его вечные.

6. Ступив він - земля струсилась; глянув - і затремтїли народи; розпались гори вічні, первовічні узгірря позападались; дороги його - вічні.

7. Vaivan alaisina minä näen Kuusanin majat, Midianin maan telttavaatteet vapisevat.

7. Minä näin Etiopian majat surkiana, ja Midianilaisten teltat vapisevan.

7. Minä näin Ethiopian majat murhellisna ja Midianiterein tellat wapisewan.

7. Mine näin ne Etioperin Maiat murhectiuaiset/ Ja ne Madianiterin teldat wapitzeuaiset. (Minä näin ne Ethiopian majat murehtiwaiset/ ja ne Midianterin teltat wapisewaiset.)

7 I saw the tents of Cushan in affliction. The curtains of the land of Midian trembled.

7. I saw the tents of Cushan in affliction: and the curtains of the land of Midian did tremble.

7. Jeg ser Kusans Telte i Vaande, Telttrapperne i Midians Land ryste.

7. Jag såg de Ethiopers hyddor i vedermödo, och de Midianiters tjäll bedröfvad.

7. Nurjatuma tö al näggin ma Kusani telgid: Midjani Ma telgi tekkid wärrisesid.

7. Aš mačiau Kušano palapines nelaimėje, Midjano krašto palapinių uždangos siūbavo.

7. Ich sah der Mohren Hütten in Not und der Midianiter Gezelte betrübt.

7. Je vois dans la détresse les tentes de Cushan; les pavillons du pays de Madian frémissent de crainte.

7. Por nada ví las tiendas de Cusán, las tiendas de la tierra de Madián temblaron.

7 Ik zag de tenten van Kusan onder de ijdelheid; de gordijnen des lands van Midian schudden.

7. Widziałem namioty Chusan próżności poddane, a opony ziemi Madyjaóskiej drżały.

7. Bomlani látom Khusán sátrait, reszketnek a Midián-föld kárpitjai!

7 Грустными видел я шатры Ефиопские; сотряслись палатки земли Мадиамской.

7. Знаю я, як посумнїли були намети Етіопські, як затремтїли шатри Мадіямські.

8. Virtoihinko Herra on vihastunut? Kohtaako sinun vihasi virtoja, merta sinun kiivastuksesi, koska ajat hevosillasi, pelastuksesi vaunuilla?

8. Etkös, Herra, ollut vihainen virrassa, ja sinun hirmuisuutes vesissä ja närkästykses meressä? kuin ajoit hevosillas, ja sinun rattaas saivat voiton.

8. Etkös HERra ollut wihainen wirrasa? ja sinun hirmuisudes wesisä ja närkästyxes meresä? Cosca sinä ajoit orehillas ja sinun rattas sait woiton.

8. Etkös wihainen ollut HERRA Wirtain wastan ? Ja sinun hirmusudhes nijsse Wesis/ ia sinun närkestyxes Meresse ? Coskas aioit sinun Orhittes päle/ ia sinun Rattas sait woiton. (Etkös wihainen ollut HERRAN wirtain wastaan? Ja sinun hirmuisuutesi niissä wesissä/ ja sinun närkästyksesi meressä? Koskas ajoit sinun orhittesi päällä/ ja sinun rattaasi sait woiton.)

8 Was Jehovah displeased with the rivers? Was your anger against the rivers, or your wrath against the sea, that you rode upon your horses, upon your chariots of salvation?

8. Was the LORD displeased against the rivers? was thine anger against the rivers? was thy wrath against the sea, that thou didst ride upon thine horses and thy chariots of salvation?

8. Er vel din Vrede, o Herre ! optændt imod Floderne? din Vrede imod Floderne og din Harme imod Havet? at du saa farer frem paa dine Heste, paa dine Vogne til Frelse.

8. Vast du icke, Herre, vred i flodene; och din grymhet i vattnom, och din ogunst i hafvena? då du redst på dina hästar, och dine vagnar hehöllo segren.

8. Kas wihha jöggede wasto, kas sinno wihha, Jehowa! jöggede wasto süttis pöllema? kas so hirmus wihha olli merre wasto? kui sa söidad om̃a hooste selgas, siis so söawankrid on abbiks.

8. Viešpatie, ar upės sukėlė Tavo kerštą, ar jūra sužadino įtūžį, ar srovės uždegė Tavo rūstybę, kad Tu važiavai žirgais ir išgelbėjimo vežimais?

8. Warst du nicht zornig, HERR, in der Flut und dein Grimm in den Wassern und dein Zorn im Meer, da du auf deinen Rossen rittest und deine Wagen den Sieg behielten?

8. Est-ce contre les fleuves que s'irrite l'Éternel? Ta colère est-elle contre les fleuves, et ta fureur contre la mer, que tu sois monté sur tes chevaux, sur tes chars de victoire?

8. ¿Airóse Jehová contra los ríos? ¿contra los ríos fué tu enojo? ¿Tu ira fué contra la mar, cuando subiste sobre tus caballos, y sobre tus carros de salud?

8 Was de HEERE ontstoken tegen de rivieren? Was Uw toorn tegen de rivieren, was Uw verbolgenheid tegen de zee, toen Gij op Uw paarden reedt? Uw wagens waren heil.

8. Izali się na rzeki, o Panie! izali się na rzeki rozpalił gniew twój? Izali na morze rozgniewanie twoje, gdyś jechał na koniach twoich, i na wozach twoich zbawiennych?

8. A folyók ellen gerjedt-é fel az Úr? Vajjon a folyókra haragszol-é, vagy a tengerre bőszültél-é fel, hogy lovaidon és diadal-szekereiden robogsz?

8 Разве на реки воспылал, Господи, гнев Твой? разве на реки – негодование Твое, или на море – ярость Твоя, что Ты восшел на коней Твоих, на колесницы Твои спасительные?

8. А хиба ж на ріки не запалав був гаїв твій, Господи, на ріки - досада твоя, а на море - ярость твоя, коли ти, неначе всїв був на конї твої, й на колесницї рятуючі?

9. Paljas, paljastettu on sinun jousesi: valat, vitsat, sana. Sela. Virroilla sinä halkaiset maan.

9. Sinä veit sinun joutses edes, niinkuin sinä olet sukukunnille vannonut ja sanonut, Sela! ja jaoit virrat maassa.

9. Sinä weit sinun joudzes edes nijncuins olet sucucunnille wannonut Sela ja jaoit wirrat maasa.

9. Sine mös edesweit sinun Joutzes/ ninquin sine olet Sucukunnille wannonut/ Sela/ ia iaghoit ne Wirdhat Maassa. (Sinä myös edesweit sinun jousesi/ niinkuin sinä olet sukukunnille wannonut/ Sela/ ja jaoit ne wirrat maassa.)

9 Your bow was exposed. Naked (are) the oaths of the tribes to (your) word. Selah. You split the earth with rivers.

9. Thy bow was made quite naked, according to the oaths of the tribes, even thy word. Selah. Thou didst cleave the earth with rivers.

9. Din blottede Bue tages frem, med Ed stadfæstede ved Ordet ere Straffens Ris. Sela. I Strømme kløver du Jorden.

9. Du drog fram bågan, såsom du slägterna svorit hade; Sela; och delade strömmarna i landena.

9. So paljas ammo ärratakse ülles se pärrast, mis wannettega sugguarrudele on tootud, so sanna pärrast, Sela; jöggedega löhhud sa maad läbbi.

9. Tavo lankas buvo apnuogintas, kaip buvai prisiekęs tautoms. Tu išraižei žemę upėmis.

9. Du zogst den Bogen hervor, wie du geschworen hattest den Stämmen (sela!), und verteiltest die Ströme ins Land.

9. Ton arc est mis à nu; tes flèches sont jurées par la parole. (Sélah.)

9. Descubriéndose se descubrió tu arco, y los juramentos de las tribus, palabra eterna: cuando partiste la tierra con ríos.

9 De naakte grond werd ontbloot door Uw boog, om de eden, aan de stammen gedaan door het woord. Sela. Gij hebt de rivieren der aarde gekloofd.

9. Jawnie odkryty jest łuk twój dla przysięgi pokoleniom wyrzeczonej, Sela!

9. Csupasz, meztelen a te kézíved, a törzseknek esküvéssel tett igéret szerint! Szela. A föld [2†] folyókat ömleszt.

9 Ты обнажил лук Твой по клятвенному обетованию, данному коленам. Ты потоками рассек землю.

9. Ти напяв лука твого, як се клятьбою обіцяв був поколїнням; ти роздїляв води землї.

10. Vuoret näkevät sinut ja järkkyvät, rankkasade purkaa vettä, syvyys antaa äänensä, kohottaa kätensä korkealle.

10. Vuoret näkivät sinun, ja vapisivat, virta meni pois, syvyys antoi itsestänsä äänen, ja nosti sivunsa korkeuteen.

10. Wuoret näit sinun ja tulit murhellisexi wirta meni pois sywyys annoi idzestäns änen ja nosti käsiäns corkeuteen.

10. Ne Woret näit sinun/ ia tulit murheisens/ Se Wesiwirta poismeni/ Syweys annoi änen henestens/ corkius käsiens ylesnosti. (Ne wuoret näit sinun/ ja tulit murheissansa/ Se wesiwirta poismeni/ Sywyys antoi äänen hänestänsä/ korkeus käsiänsä ylösnosti.)

10 The mountains saw you and were afraid. The tempest of waters passed by. The deep uttered its voice and lifted up its hands on high.

10. The mountains saw thee, and they trembled: the overflowing of the water passed by: the deep uttered his voice, and lifted up his hands on high.

10. Bjerge se dig, de skælve; Vandstrømme styrte ned, Afgrunden hæver sin Røst, den opløfter sine Hænder imod det høje.

10. Bergen sågo dig, och vordo bedröfvad; vattuströmmen gick sin kos, djupet lät höra sig, höjden hof sina händer upp.

10. Mäed näwad sind, ja on kui lapse-waewas; suur wee tousminne käib keik läbbi: süggawus annab omma heält kuulda, ta töstab ommad käed körgesse ülles.

10. Tave pamatę sudrebėjo kalnai, liejosi vanduo, gelmės balsas pasigirdo, ir ji kėlė rankas į aukštybes.

10. Die Berge sahen dich, und ihnen ward bange; der Wasserstrom fuhr dahin, die Tiefe ließ sich hören, die Höhe hob die Hände auf.

10. Tu fends la terre en fleuves. Les montagnes te voient, et tremblent; des torrents d'eau se précipitent, l'abîme fait retentir sa voix, il élève ses mains en haut.

10. Viéronte, y hubieron temor los montes: la inundación de las aguas pasó: el abismo dió su voz, la hondura alzó sus manos.

10 De bergen zagen U, en leden smart; de waterstroom ging door, de afgrond gaf zijn stem, hij hief zijn zijden op in de hoogte.

10. Rozdzieliłeś rzeki ziemi: widziały cię góry i zadrżały, powódź wód przeminęła; przepaść wydała głos swój, głębokość ręce swoje podniosła.

10. Látnak téged és megrendülnek a hegyek, gátat tör a víz-ár, harsog a hullám, és magasra emeli karjait.

10 Увидев Тебя, вострепетали горы, ринулись воды; бездна дала голос свой, высоко подняла руки свои;

10. Вгледївши тебе, затрусились гори водні; води перестали плисти, безодня застогнала голосно й неначе зняла руки свої в гору.

11. Aurinko ja kuu astuvat majaansa sinun kiitävien nuoltesi valossa, sinun keihääsi salaman hohteessa.

11. Aurinko ja kuu seisoivat siallansa; sinun nuoles menivät kirkkaudella, ja sinun sauvas pitkäisen leimauksella.

11. Auringo ja Cuu seisoit alallans sinun nuoles menit kirckaudella ja sinun sauwas pitkäisen leimauxella.

11. Auringo ia Cuu seisoit alalans/ Sinun Noles menit kircaudhen cansa/ ia sinun Tornios pitkeisen Leimauxella. (Aurinko ja kuu seisoit alallansa/ Sinun nuolesi meni kirkkauden kanssa/ ja sinun tornisi pitkäisen leimauksella.)

11 The sun and moon stood still in their habitation, at the light of your arrows as they went, at the shining of your glittering spear.

11. The sun and moon stood still in their habitation: at the light of thine arrows they went, and at the shining of thy glittering spear.

11. Sol og Maane træde tilbage i deres Bolig for Lyset af dine Pile, som fare frem, for Glansen af dit Spyds Lyn.

11. Sol och måne stodo stilla. Dine pilar foro bortåt med ett sken, och din glafven med ljungelds blänkande.

11. Päike ja ku jäwad seisma assemele , nemmad lähhäwad sinno noolte walgussega, ja so pigi walk selgussega.

11. Saulė ir mėnulis sustojo, kai pasipylė Tavo šviečiančios strėlės ir suspindo ietys.

11. Sonne und Mond standen still. Deine Pfeile fuhren mit Glänzen dahin und dein Speere mit Leuchten des Blitzes.

11. Le soleil, la lune s'arrêtent dans leur demeure, à la lueur de tes flèches qui volent, à l'éclat de ta lance étincelante.

11. El sol, y la luna se pararon en su estancia: a la luz de tus saetas anduvieron, y al resplandor de tu resplandeciente lanza.

11 De zon en de maan stonden stil in haar woning; met het licht gingen Uw pijlen daarhenen, met glans Uw bliksemende spies.

11. Słoóce i miesiąc zastanowił się w mieszkaniu swojem, przy jegoż świetle latały strzały twe, i przy blasku lśniącej się włóczni twojej.

11. A nap és hold megállnak helyökön [3†] czikázó nyilaid fényétől és ragyogó kopjád villanásától.

11 солнце и луна остановились на месте своем пред светом летающихстрел Твоих, пред сиянием сверкающих копьев Твоих.

11. Сонце й місяць з'упинились на свойму місцї перед сяєвом лїтаючих стріл твоїх, перед сьвітлом блискаючих списів твоїх.

12. Kiivastuksessa sinä astut maata, puit kansoja vihassa.

12. Sinä tallasit maan vihassas, ja survoit rikki pakanat hirmuisuudessas.

12. Sinä tallaisit maan wihasas ja surwoit ricki pacanat hirmuisudesas.

12. Sine alastallasit Maan wihasas/ ia sine Pacanat rickiwarstoit hirmudhesas. (Sinä alastallasit maan wihassasi/ ja sinä pakanat rikkiwarstoit hirmuisuudessasi.)

12 You marched though the land in indignation. You threshed the nations in anger.

12. Thou didst march through the land in indignation, thou didst thresh the heathen in anger.

12. I Fortørnelse skrider du frem paa Jorden, i Vrede nedtræder du Hedningerne.

12. Du nedertrampade landet i vrede, och söndertröskade Hedningarna i grymhet.

12. Sure melepahhandussega lähhäd sinna eddasi möda maad: sa peksad wihha sees pagganad kui reht.

12. Įtūžęs Tu ėjai per žemę, užsirūstinęs trypei tautas.

12. Du zertratest das Land im Zorn und zerdroschest die Heiden im Grimm.

12. Tu parcours la terre avec indignation, tu foules les nations dans ta colère.

12. Con ira hollaste la tierra, con furor trillaste las gentes.

12 Met gramschap tradt Gij door het land, met toorn dorstet Gij de heidenen.

12. W zagniewaniu podeptałeś ziemię, w zapalczywości młóciłeś pogan;

12. Haragodban eltaposod a földet, búsultodban szétmorzsolod a nemzeteket.

12 Во гневе шествуешь Ты по земле и в негодовании попираешь народы.

12. У гнїві ступав єси по землї, в досадї розтоптував народи.

13. Sinä olet lähtenyt auttamaan kansaasi, auttamaan voideltuasi. Sinä murskaat pään jumalattoman huoneesta, paljastat perustukset kaulan tasalle. Sela.

13. Sinä läksit kansaas auttamaan, auttamaan voideltus kanssa; sinä särjit jumalattomain huoneessa, ja paljastit perustukset, kaulaan asti, Sela!

13. Sinä läxit Canssas auttaman auttaman woideltuas. Sinä särjit pään jumalattomain huonesa ja rijsuit perutuxet alasti haman caulan asti Sela.

13. Sine vloslexit sinun Canssas auttaman/ auttaman sinun woidheltuas. Sine serghit sen pään ninen Jumalattomiten Honesa/ ia alastirisuit ne Perustoxet haman Caulan asti. Sela. (Sinä ulosläksit sinun kansaasi auttamaan/ auttamaan sinun woideltuasi. Sinä särit sen pään niiden jumalattomien huoneessa/ ja alas riisuit ne perustukset hamaan kaulaan asti. Sela.)

13 You went forth for the salvation of your people, for the salvation of your anointed. You wound the head out of the house of the wicked man, laying bare the foundation even to the neck. Selah.

13. Thou wentest forth for the salvation of thy people, even for salvation with thine anointed; thou woundedst the head out of the house of the wicked, by discovering the foundation unto the neck. Selah.

13. Du er dragen ud til dit Folks Frelse, til din Salvedes Frelse; du knuser Hovedet af den ugudeliges Has, idet du blotter Grundvolden op til Halsen. Sela.

13. Du drog ut till att hjelpa dino folke, till att hjelpa dinom smorda; du sönderslogst hufvudet uti dens ogudaktigas huse, och blottade grunden allt intill halsen; Sela.

13. Sa lähhäd wälja omma rahwale abbiks, abbiks omma woitud mehhega: sa peksad se peamehhe mahha selle koiast, kes öäl on, sa teed allusse paljaks kaelast sadik, Sela.

13. Tu išėjai gelbėti savo tautos, gelbėti savo pateptojo, sutrupinai nedorėlių namų galvą, apnuoginai juos nuo pamatų iki kaklo.

13. Du zogst aus, deinem Volk zu helfen, zu helfen deinem Gesalbten; du zerschmettertest das Haupt im Hause des Gottlosen und entblößtest die Grundfeste bis an den Hals. (Sela.)

13. Tu sors pour la délivrance de ton peuple, pour la délivrance de ton oint. Tu brises le faîte de la maison de l'impie, tu la ruines de fond en comble.

13. Saliste para salvar tu pueblo, para salvar con tu ungido. Traspasaste la cabeza de la casa del impío, desnudando el cimiento hasta el cuello. Selah.

13 Gij toogt uit tot verlossing Uws volks, tot verlossing met Uw Gezalfde; Gij doorwonddet het hoofd van het huis des goddelozen, ontblotende den grond tot den hals toe. Sela.

13. Wyszedłeś na wybawienie ludu swego, na wybawienie z pomazaócem twoim; przebiłeś głowę z domu niezbożnika, odkrywszy grunt aż do szyi, Sela!

13. Kiszállsz néped szabadítására, fölkented segítségére; szétzúzod a főt a gonosznak házában; nyakig feltakarod az alapjait. Szela!

13 Ты выступаешь для спасения народа Твоего, для спасения помазанного Твоего. Ты сокрушаешь главу нечестивого дома, обнажая его от основания до верха.

13. Ти виступив на рятунок твого народу, на підмогу помазанникові твойму. Ти сокрушив голову безбожного роду; обнажив його від підошви до верху.

14. Sinä lävistät heidän omilla keihäillään pään heidän johtajiltansa, jotka hyökkäävät hajottamaan minua — se on heidän ilonsa — aivan kuin pääsisivät syömään kurjaa salassa.

14. Jospa sinä vielä kiroisit pään valtikkaa kylinensä! jotka tulevat niinkuin tuulispää minua hajoittamaan, ja iloitsevat niinkuin he olisivat köyhän syöneet salaisesti.

14. JOsca sinä wielä kiroisit pään waldicata kylinens jotca tulewat nijncuin tuulispää minua hajottaman ja iloidzewat nijncuin he olisit köyhän syönet salaisest.

14. Joska sine wiele nyt kirosit sen Pään Waltica/ ynne henen Kyläins cansa/ iotca ninquin yxi Twlispä tuleuat/ minua haiottaman/ ia iloitzeuat/ ninquin he ylessöisit sen Kieuhen salaudhes. (Josko sinä wielä nyt kirosit sen pään waltikan/ ynnä hänen kyläinsä kanssa/ jotka niinkuin yksi tuulispää tulewat/ minua hajoittaman/ ja iloitsewat/ niinkuin he ylössöisit sen köyhän salaudessa.)

14 You pierced with his own staves the head of his warriors. They came as a whirlwind to scatter me. Their rejoicing was as to devour the poor man secretly.

14. Thou didst strike through with his staves the head of his villages: they came out as a whirlwind to scatter me: their rejoicing was as to devour the poor secretly.

14. Du gennemborer ved hans Spyd Hovederne paa hans Skarer, som storme frem for at adsprede mig, og hvis Glæde var som til at æde den elendige i Skjul.

14. O! att du ville banna hufvudens spiror, samt med dess byar, hvilke, såsom ett väder, komma till att förströ mig, och glädja sig, lika som de uppslukte de elända hemliga.

14. Sa uristad temma sugguarrude sees temma küllade peameest läbbi, kes tullewad kui kange tuul mind laiale pillutama: nem̃ad hüppawad römo pärrast, kui nemmad sawad willetsad otsego ärrasüa sallajas paikas.

14. Tu pervėrei jo strėlėmis jo karius, kai jie kaip audra ėjo išblaškyti manęs, džiūgaudami, kad galės slaptoje praryti vargšą.

14. Du durchbohrtest mit seinen Speeren das Haupt seiner Scharen, die wie ein Wetter kamen, mich zu zerstreuen, und freuten sich, als fräßen sie die Elenden im Verborgenen.

14. Tu perces de tes traits la tête de ses chefs, qui se précipitent comme la tempête pour nous disperser, et se réjouissent comme pour dévorer le malheureux dans leur repaire.

14. Horadaste con sus báculos las cabezas de sus villas, que como tempestad acometieron para derramarme: su orgullo era como para tragar pobre encubiertamente.

14 Gij doorboordet met zijn staven het hoofd zijner dorplieden; zij hebben gestormd, om mij te verstrooien; die zich verheugden, alsof zij de ellendigen in het verborgen zouden opeten.

14. Potłukłeś kijmi jego głowę wsi jego, gdy się burzyli jako wicher, aby mię rozproszyli; weselili się, jakoby pożreć mieli ubogiego w skrytości.

14. Saját dárdájával vered át az ő vezéreinek fejét, a kik berohannak, hogy szétszórjanak engem; ujjonganak, hogy rejtekében emészthetik meg a szegényt.

14 Ты пронзаешь копьями его главу вождей его, когда они как вихрь ринулись разбить меня, в радости, как бы думая поглотить бедного скрытно.

14. Ти пробив його ж списами голови гетьманів його, коли вони примчались бурею, щоб мене розбити, й радувались, як той, що надїється, бідолаху в тайному місцї пожерти.

15. Sinä ajat hevosillasi merta, paljojen vetten kuohua.

15. Sinä ajoit hevosillas meressä suurten vetten loassa.

15. Sinun orhis käywät meresä suurten wetten logas.

15. Sinun Orhidhes keuuet Meres/ swrein wesien Loghas. (Sinun orhisi käwit meressä/ suurten wesien loassa.)

15 You walked through the sea with your horses, the heap of mighty waters.

15. Thou didst walk through the sea with thine horses, through the heap of great waters.

15. Du drager igennem Havet paa dine Heste, igennem de mange Vandes Hob.

15. Dine hästar gå i hafvena, uti stor vattens träck.

15. Sa tallad merres omma hoostega soue, mis sures wees.

15. Tu su savo žirgais perėjai jūrą galingų vandenų paviršiumi.

15. Deine Rosse gingen im Meer, im Schlamm großer Wasser.

15. Tu marches avec tes chevaux sur la mer, sur les grandes eaux amoncelées.

15. Hiciste camino en la mar a tus caballos, por montón de grandes aguas.

15 Gij betradt met Uw paarden de zee; de geweldige wateren werden een hoop.

15. Jechałeś przez morze na koniach twoich, przez gromadę wód wielkich.

15. Lovaiddal megtaposod a tengert, a nagy vizek hullámait.

15 Ты с конями Твоими проложил путь по морю, через пучину великих вод.

15. Ти ж, мов би кіньми своїми, прочинив нам дорогу через море, через безодню вод великих.

16. Minä kuulin tämän, ja minun ruumiini vapisee, minun huuleni värisevät huudosta, mätä menee minun luihini, minä seison paikallani ja tutisen, kun minun täytyy hiljaa odottaa ahdistuksen päivää, jolloin kansan kimppuun käy hyökkääjä.

16. Että minä sen kuulen, niin minun sydämeni murehtii, minun huuleni värisevät huudosta; märkä on mennyt minun luihini, minä olen murheellinen minussani; jospa minä saisin levätä vaivani ajallla, kuin me menemme sen kansan tykö, joka sotii meitä vastaan.

16. Että minä sencaltaist cuulen nijn minun wadzan murehti minun huulen wärisewät huudosta märkä lijcku minun luisani minä olen murehisani. Josca minä saisin lewätä waiwani ajalla cosca me menemmä sen Canssan tygö joca soti meitä wastan.

16. Ette mine sencaltaista cwlen/ nin minun watzan murhectu/ Minun Hwleni wäriseuet Hwdhosta/ merkiä keupi minun Luuni sisel/ Mine olen itzesseni murheisan. Josko mine saisin leueide minun waiuani aialla/ coska me ylesmenem sen Canssan tyge/ ioca meiden wastan sotipi. (Että minä senkaltaista kuulen/ niin minun watsani murehtuu/ Minun huuleni wärisewät huudosta/ märkää käypi minun luuni sisällä/ Minä olen itsessäni murheissani. Josko minä saisin lewätä minun waiwani ajalla/ koska minä ylösmenen sen kansan tykö/ joka meidän wastaan sotiipi.)

16 I heard and my body trembled. My lips quivered at the voice. Rottenness enters into my bones and I tremble in my place, because I must wait quietly for the day of trouble, for the coming up of the people who invade us.

16. When I heard, my belly trembled; my lips quivered at the voice: rottenness entered into my bones, and I trembled in myself, that I might rest in the day of trouble: when he cometh up unto the people, he will invade them with his troops.

16. Jeg har hørt det, og mit Indre bævede, ved Røsten dirrede mine Læber, der kommer Skørhed i mine Ben, og jeg ryster, hvor jeg staar, fordi jeg skal være rolig til Nødens Dag, indtil han, som med en Skare skal angribe Folket, drager op imod det.

16. Efter jag sådant hörer, så är min buk bedröfvad; mine läppar darra af rop var går i minom ben om; jag är bedröfvad vid mig. Ack! att jag hvila måtte i bedröfvelsens tid, då vi uppdrage till det folk, som emot oss strider.

16. Ma kuulsin, ja mo köht wärrises, se heäle peäle löddisesid mo uled; mäddaneminne läks mo lukontide sisse ja ma wärrisesin ommas paikas, minna, kes ma pean hingama ahhastusse päwal, kui üllesminnakse se rahwa wasto, mis hulgaliste meie peäle tulleb.

16. Man tai girdint, drebėjo mano kūnas, virpėjo lūpos. Skausmas palietė kaulus, buvau labai sukrėstas. Aš ramus laukiu bausmės tiems, kurie užpuolė mano tautą.

16. Weil ich solches hörte, bebt mein Leib, meine Lippen zittern von dem Geschrei; Eiter geht in meine Gebeine, und meine Kniee beben, dieweil ich ruhig harren muß bis auf die Zeit der Trübsal, da wir hinaufziehen zum Volk, das uns bestreitet.

16. J'ai entendu, et mes entrailles sont émues; à cette voix mes lèvres frémissent; la carie pénètre mes os, et je tremble sous moi, de ce que je dois attendre en repos le jour de la détresse, quand montera contre le peuple celui qui l'assaillira.

16. Oí, y tembló mi vientre: a la voz se batieron mis labios: podrición se entró en mis huesos, y en mi asiento me estremecí, para reposar en el día de la angustia, cuando vinieren al pueblo para destruirle.

16 Als ik het hoorde, zo werd mijn buik beroerd; voor de stem hebben mijn lippen gebeefd; verrotting kwam in mijn gebeente, en ik werd beroerd in mijn plaats. Zekerlijk, ik zal rusten ten dage der benauwdheid, als hij optrekken zal tegen het volk, dat hij het met benden aanvalle.

16. Gdym to słyszał, zatrząsnął się brzuch mój! na ten głos drżały wargi moje, zgniłość weszła w kości moje, i wszystekem się trząsł, słysząc, że mam odpocząć w dzieó utrapienia, gdy przyciągnie na ten lud nieprzyjaciel, aby go przez wojnę wygładził.

16. Hallám és reszket a bensőm, a szózatra remegnek ajkaim; porladni kezdenek csontjaim, reszketnek lábaim: hogy nyugton legyek a nyomorúság napján, a mely feljön a népre, mely megsanyargatja azt.

16 Я услышал, и вострепетала внутренность моя; при вести о сем задрожали губы мои, боль проникла в кости мои, и колеблется место подо мною; а я должен быть спокоен в день бедствия, когда придет на народ мой грабитель его.

16. Почувши-згадавши про се, затрусилось внутро в менї; на вість про се задріжали губи в мене; біль дійшов аж до костей моїх, і захиталось місце підо мною; та менї треба бути спокійним в день нужди, коли наступить на мій нарід грабіжник його.

17. Sillä ei viikunapuu kukoista, eikä viiniköynnöksissä ole rypäleitä; öljypuun sato pettää, eivätkä pellot tuota syötävää. Lampaat ovat kadonneet tarhasta, eikä ole karjaa vajoissa.

17. Sillä ei fikunapuun pidä vihoittaman eikä viinapuussa pidä hedelmää oleman: öljypuiden työ vilpistelee, ja ei pellot anna elatusta; ja lampaat pitää pihatosta karkoitettaman, eikä karjaa pidä navetassa oleman.

17. Sillä ei ficunapuun pidä wihottaman eikä wijnapuus pidä hedelmätä oleman. Öljypuiden työ wilpistele ja ei pellot anna elatusta. Jo lambat pitä pihatosta carcotettaman eikä carja pidä nawetas oleman.

17. Sille eipe Ficunapuun pidhe wihertämen/ ia ei pidhe ychten hedelmet Winapuus oleman. Se töö Oliunpuista wilpistele/ ia euet pellot Elatost too. Jo Lambat pite pihaitasta poisreuäistemen/ eike Cariat pidhe Nauitas oleman. (Sillä eipä wiikunapuun pidä wihertämän/ ja ei pidä yhtään hedelmät wiinapuussa oleman. Se työ öljynpuista wilpistele/ ja eiwät pellot elatusta tuo. Jo lampaat pitää pihatosta poisrewäistämän/ eikä karjat pidä nawetassa oleman.)

17 For though the fig tree will not flourish, nor will fruit be in the vines; the labor of the olive will fail and the fields will yield no food; the flock will be cut off from the fold and there will be no herd in the stalls;

17. Although the fig tree shall not blossom, neither shall fruit be in the vines; the labour of the olive shall fail, and the fields shall yield no meat; the flock shall be cut off from the fold, and there shall be no herd in the stalls:

17. Thi Figentræet skal ikke blomstre, og der er ingen Afgrøde paa Vintræerne, Olietræets Frugt slaar fejl, og Markerne give ikke Spise; Faarene ere revne bort fra Folden, og der er ingen Øksne i Staldene.

17. Ty fikonaträt skall icke grönskas, och der skall ingen frukt vara på vinträn; arbetet uppå oljoträt felar, och åkrarna bära ingen födo; och fåren skola ryckas utu fårahusen, och intet fä skall vara uti fähusen.

17. Ehk wigipu ei öitse ja winapu peäl wilja ei olle; ehk öllipu willi pettab, ja wäljad ei anna toidust; ehk puddolojuksed lautade seest ärrakadduwad, ja ei olle weiksid weiste-lautade sees:

17. Nors figmedis nežydėtų ir nebūtų vaisių ant vynmedžių ir alyvmedžių, nors laukai neduotų derliaus, garduose dingtų avys ir ožkos ir nebūtų gyvulių tvartuose,

17. Denn der Feigenbaum wird nicht grünen, und wird kein Gewächs sein an den Weinstöcken; die Arbeit am Ölbaum ist vergeblich, und die Äcker bringen keine Nahrung; und Schafe werden aus den Hürden gerissen, und werden keine Rinder in den Ställen sein.

17. Car le figuier ne fleurira pas, et il n'y aura point de produit dans les vignes; le fruit de l'olivier fera défaut, et les champs ne donneront point de nourriture; la brebis manquera au parc, et il n'y aura plus de bœufs dans l'étable.

17. Porque la higuera no florecerá, ni en las vides habrá fruto: la obra de la oliva mentirá, y los labrados no harán mantenimiento: las ovejas serán taladas de la majada, y en los corrales no habrá vacas:

17 Alhoewel de vijgeboom niet bloeien zal, en geen vrucht aan den wijnstok zijn zal, dat het werk des olijfbooms liegen zal, en de velden geen spijze voortbrengen; dat men de kudde uit de kooi afscheuren zal, en dat er geen rund in de stallingen wezen zal;

17. Choćby figowe drzewo nie zakwitnęło i nie było urodzaju na winnicach, choćby i owoc oliwy pochybił, i role nie przyniosłyby pożytku, i z owczarniby owce wybite były, a nie byłoby bydła w oborach;

17. Mert a fügefa nem fog virágozni, a szőlőkben nem lészen gyümölcs, megcsal az olajfa termése, a szántóföldek sem teremnek eleséget, kivész a juh az akolból, és nem lesz ökör az istállóban.

17 Хотя бы не расцвела смоковница и не было плода на виноградных лозах,и маслина изменила, и нива не дала пищи, хотя бы не стало овец в загоне и рогатого скота в стойлах, –

17. Та хоч би не цьвіла фиґовина, не родив виноградник, і оливина завяла; хоч би нива не дала хлїба, не стало овець в кошарі а товару в стайнях, -

18. Mutta minä riemuitsen Herrassa, iloitsen autuuteni Jumalassa.

18. Mutta minä iloitsen Herrassa, ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani.

18. MUtta minä iloidzen HERrasa ja riemuidzen Jumalasa minun lunastajasani.

18. Mutta mine iloitzen HERRASSA/ ia riemuitzen Jumalasa minun Lunastaiasan. (Mutta minä iloitsen HERRASSA/ ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani.)

18 yet I will rejoice in Jehovah. I will joy in the God of my salvation.

18. Yet I will rejoice in the LORD, I will joy in the God of my salvation.

18. Men jeg vil glæde mig i Herren; jeg vil fryde mig i min Frelses Gud.

18. Men jag vill glädja mig af Herranom, och glad vara i Gudi, minom Frälsare.

18. Om̃eti tahhan miña römo pärrast hüppada JEHOWA sees, ma tahhan wägga römus olla om̃a öñistusse Jum̃ala sees.

18. tačiau aš džiaugsiuosi Viešpačiu, džiūgausiu savo išgelbėjimo Dievu!

18. Aber ich will mich freuen des HERRN und fröhlich sein in Gott, meinem Heil.

18. Mais moi je me réjouirai en l'Éternel, je tressaillirai de joie dans le Dieu de ma délivrance.

18. Yo empero en Jehová me alegraré, y en el Dios de mi salud me gozaré.

18 Zo zal ik nochtans in den HEERE van vreugde opspringen, ik zal mij verheugen in den God mijns heils.

18. Wszakże się ja w Panu weselić będę, rozraduję się w Bogu zbawienia mego.

18. De én örvendezni fogok az Úrban, és vígadok az én szabadító Istenemben.

18 но и тогда я буду радоваться о Господе и веселитьсяо Боге спасения моего.

18. То я й тодї буду веселий в Господї, й радуватись буду Богом спасення мого.

19. Herra, Herra on minun voimani. Hän tekee minun jalkani nopsiksi niinkuin peurat ja antaa minun käydä kukkuloillani. Veisuunjohtajalle; minun kielisoittimillani.

19. Herra, Herra on minun voimani, joka asettaa minun jalkani niinkuin peuran jalat, ja vie minun korkialle, niin että minä soitan kanteleitani.

19. Sillä HERra Jumala on minun woiman joca asetta minun jalcani nijncuin peuran jalat. Ja wie minun corkiallen nijn että minä soitan minun candelettani.

19. Sille HERRA Jumala ombi minun Woiman/ ia asettapi minun Jalcani/ ninquin Peurain ialat. Ja pitepi wiemen minua corkiallen/ nin ette mine weisan minun Candelen päle. (Sillä HERRA Jumala ompi minun woimani/ ja asettaapi minun jalkani/ niinkuin peuran jalat. Ja pitääpi wiemän minua korkeallen/ niin että minä weisaan minun kanteleen päällä.)

19 Jehovah, the Lord, is my strength. And he makes my feet like female-deers' feet and will make me to walk upon my high places

19. The LORD God is my strength, and he will make my feet like hinds' feet, and he will make me to walk upon mine high places. To the chief singer on my stringed instruments.

19. Den Herre, Herre er min Styrke, og han gør mine Fødder som Hindernes og lader mig skride frem over mine Høje. Til Sangmesteren; med min Strengeleg.

19. Ty Herren Herren är min kraft, och han skall göra mina fötter lika som hjortafötter; och skall föra mig upp i höjdena, så att jag sjunger på min strängaspel.

19. Issand Jehowa on minno wäggi, ja ta on mo jallad teinud kui em̃aste hirwede jallad, ja juhhatab mind mo körge paikade peale. Antud üllema mängimehhele mo keeltega mängidega laulda.

19. Viešpats Dievas yra mano stiprybė. Jis padarys mano kojas kaip elnių ir leis man pasiekti aukštumas’‘. Choro vadovui. Styginiais instrumentais.

19. Denn der HERR ist meine Kraft und wird meine Füße machen wie Hirschfüße und wird mich auf meine Höhen führen. Vorzusingen auf meinem Saitenspiel.

19. L'Éternel, le Seigneur, est ma force; il rend mes pieds semblables à ceux des biches, et me fait tenir sur mes hauteurs. Au maître-chantre, avec instruments à cordes.

19. Jehová el Señor es mi fortaleza, el cual pondrá mis piés como de ciervas; y sobre mis alturas me hará andar victorioso en mis instrumentos de música.

19 De Heere HEERE is mijn Sterkte; en Hij zal mijn voeten maken als der hinden, en Hij zal mij doen treden op mijn hoogten. Voor den opperzangmeester op mijn Neginoth.

19. Panujący Pan jest siłą moją, który czyni nogi moje, jako nogi łani, i po miejscach wysokich poprowadzi mię. Przedniejszemu nad śpiewakami na muzycznem naczyniu mojem.

19. Az Úr Isten az én erősségem, hasonlókká teszi lábaimat a nőstény szarvasokéihoz, [4†] és az én magas helyeimen jártat engemet! Az éneklőmesternek, az én hangszereimmel.

19 Господь Бог – сила моя: Он сделает ноги мои как у оленя и на высоты мои возведет меня!(Начальнику хора).

19. Бо Господь Бог - моя сила, він дасть менї сугакові ноги й виведе мене на високі гори.