Tuomarien kirja
546
tensa molempien keskipylväiden
ympäri, joiden varassa rakennus
oli, toisen ympäri oikean ja toi-
sen ympäri vasemman käsivar-
tensa, ja painautui niitä vastaan.
30 Ja Simson sanoi: Menköön
oma henkeni yhdessä filistealais-
ten kanssa! Ja hän taivuttautui
eteenpäin niin rajusti, että ra-
kennus luhistui ruhtinasten ja
kaiken siinä olevan kansan pääl-
le. Ja kuolleita, jotka hän sur-
masi kuollessaan, oli enemmän
kuin niitä, jotka hän oli surman-
nut eläessään.
31 Niin hänen veljensä ja koko
hänen isänsä perhe menivät ja
ottivat hänet ja veivät ja hauta-
sivat hänet Soran ja Estaolin vä-
lille, hänen isänsä Maanoahin
hautaan. Hän oli ollut tuomarina
Israelissa kaksikymmentä vuotta.
17 luku
Miikan pyhäkkö Efraimin vuoris-
tossa.
1 Efraimin vuoristossa oli mies,
nimeltä Miika.
2 Hän sanoi äidillensä: Ne tuhat
ja sata hopeasekeliä, jotka sinul-
ta otettiin ja joiden tähden sinä
lausuit vannotuksen minunkin
kuulteni, katso, ne rahat ovat
minulla; minä ne otin. Silloin sa-
noi hänen äitinsä: Herra siunat-
koon sinua, poikani!
3 Niin hän antoi takaisin äidil-
leen ne tuhat ja sata hopease-
keliä. Mutta hänen äitinsä sanoi:
Minä pyhitän nämä rahat Herral-
le ja luovutan ne pojalleni veis-
tetyn ja valetun jumalankuvan
teettämistä varten. Nyt minä an-
nan ne sinulle takaisin.
4 Mutta hän antoi rahat takaisin
äidilleen. Ja hänen äitinsä otti
kaksisataa hopeasekeliä ja antoi
ne kultasepälle, joka niistä teki
veistetyn ja valetun jumalanku-
van. Se oli sitten Miikan talossa.
5 Sillä miehellä, Miikalla, oli siis
jumalanhuone, ja hän teetti ka-
sukan ja kotijumalien kuvia ja
asetti yhden pojistaan itsellensä
papiksi.
6 Siihen aikaan ei ollut kunin-
gasta Israelissa, ja jokainen teki
sitä, mikä hänen omasta mieles-
tään oli oikein.
7 Juudan Beetlehemissä oli nuo-
ri mies, Juudan sukukuntaa; hän
oli leeviläinen ja asui siellä
