Paavalin kirje galatalaisille
2248
mieliksi, en olisi Kristuksen pal-
velija.
11 Sillä minä teen teille tiettä-
väksi, veljet, että minun julista-
mani evankeliumi ei ole ihmisten
mukaista;
12 enkä minä olekaan sitä ihmi-
siltä saanut, eikä sitä ole minul-
le opetettu, vaan Jeesus Kristus
on sen minulle ilmoittanut.
13 Olettehan kuulleet minun en-
tisestä vaelluksestani juutalai-
suudessa, että minä ylenmäärin
vainosin Jumalan seurakuntaa ja
sitä hävitin
14 ja että edistyin juutalaisuu-
dessa pitemmälle kuin monet
samanikäiset heimossani ja ylen
innokkaasti kiivailin isieni perin-
näissääntöjen puolesta.
15 Mutta kun hän, joka äitini
kohdusta saakka on minut erot-
tanut ja kutsunut armonsa kaut-
ta, näki hyväksi
16 ilmaista minussa Poikansa,
että minä julistaisin evankeliumia
hänestä pakanain seassa, niin
minä heti alunpitäenkään en ky-
synyt neuvoa lihalta ja vereltä,
17 enkä lähtenyt ylös Jerusale-
miin niiden luo, jotka ennen mi-
nua olivat apostoleja, vaan me-
nin pois Arabiaan ja palasin taas
takaisin Damaskoon.
18 Sitten, kolmen vuoden kulut-
tua, minä menin ylös Jerusale-
miin tutustuakseni Keefaaseen ja
jäin hänen tykönsä viideksitoista
päiväksi.
19 Mutta muita apostoleja minä
en nähnyt; näin ainoastaan Jaa-
kobin, Herran veljen.
20 Ja minä kirjoitan teille, katso,
Jumalan kasvojen edessä minä
sanon, etten valhettele.
21 Sitten menin Syyrian ja Kiliki-
an paikkakuntiin.
22 Mutta olin kasvoiltani tunte-
maton Juudean seurakunnille,
jotka ovat Kristuksessa.
23 Heidän kuuloonsa oli vain
tullut: "Meidän entinen vainoo-
jamme julistaa nyt sitä uskoa,
jota hän ennen hävitti";
24 ja he ylistivät Jumalaa minun
tähteni.
2 luku
Paavali kertoo, kuinka Jerusale-
missa olevat kristityt ja apostolit
tunnustivat oikeaksi sen evanke-
liumin, jota hän pakanoille julisti
1 – 10, ja kuinka hän Antiokias-
