Paavalin kirje galatalaisille
2249
sa julkisesti vastusti Pietaria, jo-
ka käytöksellään oli loukannut
evankeliumin vapautta 11 – 14,
sekä osoittaa, että ihminen tulee
vanhurskaaksi uskosta eikä lain
teoista 15 – 21.
1 Sitten, neljäntoista vuoden ku-
luttua, minä taas menin ylös Je-
rusalemiin Barnabaan kanssa ja
otin Tiituksenkin mukaani.
2 Mutta minä menin sinne ilmes-
tyksen johdosta ja esitin heille
sen evankeliumin, jota julistan
pakanain keskuudessa; esitin sen
yksityisesti arvokkaimmille heistä,
etten ehkä juoksisi tai olisi juos-
sut turhaan.
3 Mutta ei edes seuralaistani
Tiitusta, joka oli kreikkalainen,
pakotettu ympärileikkauttamaan
itseänsä.
4 Noiden pariimme luikertanei-
den valheveljien tähden, jotka
orjuuttaakseen meitä olivat hiipi-
neet vakoilemaan vapauttamme,
mikä meillä on Kristuksessa Jee-
suksessa,
5 me emme hetkeksikään alistu-
neet antamaan heille myöten,
että evankeliumin totuus säilyisi
teidän keskuudessanne.
6 Ja nuo, joita jonakin pidettiin
- millaisia lienevät olleet, ei kuu-
lu minuun; Jumala ei katso hen-
kilöön - nuo arvossapidetyt eivät
velvoittaneet minua mihinkään
enempään,
7 vaan päinvastoin, kun näkivät,
että minulle oli uskottu evanke-
liumin julistaminen ympärileik-
kaamattomille, samoin kuin Pie-
tarille sen julistaminen ympäri-
leikatuille -
8 sillä hän, joka antoi Pietarille
voimaa hänen apostolintoimeen-
sa ympärileikattujen keskuudes-
sa, antoi minullekin siihen voi-
maa pakanain keskuudessa -
9 ja kun olivat tulleet tuntemaan
sen armon, mikä oli minulle an-
nettu, niin Jaakob ja Keefas ja
Johannes, joita pidettiin pylväinä,
antoivat minulle ja Barnabaalle
yhteisen työn merkiksi kättä,
mennäksemme, me pakanain
keskuuteen ja he ympärileikattu-
jen.
10 Meidän oli vain muistaminen
köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin
ahkeroinut tehdä.
11 Mutta kun Keefas tuli An-
tiokiaan, vastustin minä häntä
vasten kasvoja, koska hän oli
