Paavalin kirje roomalaisille
2174
33.
1 Minä sanon totuuden Kristuk-
sessa, en valhettele - sen todis-
taa minulle omatuntoni Pyhässä
Hengessä -
2 että minulla on suuri murhe ja
ainainen kipu sydämessäni.
3 Sillä minä soisin itse olevani
kirottu pois Kristuksesta veljieni
hyväksi, jotka ovat minun suku-
laisiani lihan puolesta,
4 ovat israelilaisia; heidän on
lapseus ja kirkkaus ja liitot ja
lain antaminen ja jumalanpalve-
lus ja lupaukset;
5 heidän ovat isät, ja heistä on
Kristus lihan puolesta, hän, joka
on yli kaiken, Jumala, ylistetty
iankaikkisesti, amen!
6 Mutta ei niin, että Jumalan
sana olisi harhaan mennyt. Sillä
eivät kaikki ne, jotka ovat Israe-
lista, ole silti Israel,
7 eivät kaikki ole lapsia sentäh-
den, että ovat Aabrahamin sie-
mentä, vaan: "Iisakista sinä saat
nimellesi jälkeläiset";
8 se on: eivät ne, jotka lihan
puolesta ovat lapsia, ole Juma-
lan lapsia, vaan lupauksen lap-
set, ne luetaan siemeneksi.
9 Sillä lupauksen sana oli tämä:
"Minä palaan tulevana vuonna
tähän aikaan, ja silloin Saaralla
on oleva poika."
10 Eikä ainoastaan hänelle näin
käynyt, vaan samoin kävi Rebe-
kallekin, joka oli tullut raskaaksi
yhdestä, meidän isästämme Iisa-
kista;
11 ja ennenkuin kaksoset olivat
syntyneetkään ja ennenkuin oli-
vat tehneet mitään, hyvää tai
pahaa, niin - että Jumalan va-
linnan mukainen aivoitus pysyisi,
ei tekojen tähden, vaan kutsujan
tähden -
12 sanottiin hänelle: "Vanhempi
on palveleva nuorempaa",
13 niinkuin kirjoitettu on: "Jaa-
kobia minä rakastin, mutta Ee-
sauta minä vihasin."
14 Mitä siis sanomme? Ei kaiketi
Jumalassa ole vääryyttä? Pois
se!
15 Sillä Moosekselle hän sanoo:
"Minä olen armollinen, kenelle
olen armollinen, ja armahdan,
ketä armahdan."
16 Niin se ei siis ole sen vallas-
sa, joka tahtoo, eikä sen, joka
juoksee, vaan Jumalan, joka on
armollinen.
