Paavalin kirje roomalaisille
2178
lut pakanoille 11 – 16, jotka sii-
tä älkööt kerskatko, sillä vielä
on koko Israel pelastuva 17 –
27; näin Jumala on jättänyt
kaikki tottelemattomuuden val-
taan, että hän kaikkia armahtaisi
28 – 32. Apostoli ylistää Juma-
lan armon ja viisauden syvyyttä
33 – 36.
1 Minä sanon siis: ei kaiketi
Jumala ole hyljännyt kansaansa?
Pois se! Sillä olenhan minäkin
israelilainen, Aabrahamin siemen-
tä, Benjaminin sukukuntaa.
2 Ei Jumala ole hyljännyt kan-
saansa, jonka hän on edeltätun-
tenut. Vai ettekö tiedä, mitä
Raamattu sanoo kertomuksessa
Eliaasta, kuinka hän Jumalan
edessä syyttää Israelia:
3 "Herra, he ovat tappaneet si-
nun profeettasi ja hajottaneet
sinun alttarisi, ja minä yksin olen
jäänyt jäljelle, ja he väijyvät mi-
nun henkeäni"?
4 Mutta mitä sanoo hänelle Ju-
malan vastaus? "Minä olen jät-
tänyt itselleni seitsemäntuhatta
miestä, jotka eivät ole notkista-
neet polvea Baalille."
5 Samoin on nyt tänäkin aikana
olemassa jäännös armon valin-
nan mukaan.
6 Mutta jos valinta on armosta,
niin se ei ole enää teoista, sillä
silloin armo ei enää olisikaan
armo.
7 Miten siis on? Mitä Israel ta-
voittelee, sitä se ei ole saavut-
tanut, mutta valitut ovat sen
saavuttaneet; muut ovat paatu-
neet,
8 niinkuin kirjoitettu on: "Jumala
on antanut heille uneliaisuuden
hengen, silmät, etteivät he näki-
si, ja korvat, etteivät he kuulisi,
tähän päivään asti."
9 Ja Daavid sanoo: "Tulkoon
heidän pöytänsä heille paulaksi
ja ansaksi ja lankeemukseksi ja
kostoksi,
10 soetkoot heidän silmänsä,
etteivät he näkisi; ja paina yhäti
heidän selkänsä kumaraan."
11 Minä siis sanon: eivät kaiketi
he ole sitä varten kompastuneet,
että lankeaisivat? Pois se! Vaan
heidän lankeemuksensa kautta
tuli pelastus pakanoille, että he
itse syttyisivät kiivauteen.
12 Mutta jos heidän lankeemuk-
sensa on maailmalle rikkaudeksi
ja heidän vajautensa pakanoille
