Paavalin kirje roomalaisille
2170
teen.
15 Sillä minä en tunne omakseni
sitä, mitä teen; sillä minä en to-
teuta sitä, mitä tahdon, vaan mi-
tä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mi-
tä en tahdo, niin minä myönnän,
että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä
minä, vaan synti, joka minussa
asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei mi-
nussa, se on minun lihassani,
asu mitään hyvää. Tahto minulla
kyllä on, mutta voimaa hyvän
toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä
tahdon, minä en tee, vaan sitä
pahaa, mitä en tahdo, minä
teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä
en tahdo, niin sen tekijä en
enää ole minä, vaan synti, joka
minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni,
minä, joka tahdon hyvää tehdä,
sen lain, että paha riippuu mi-
nussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puo-
lesta minä ilolla yhdyn Jumalan
lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen
toisen lain, joka sotii minun mie-
leni lakia vastaan ja pitää minut
vangittuna synnin laissa, joka
minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, ku-
ka pelastaa minut tästä kuole-
man ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen
Kristuksen, meidän Herramme,
kautta! Niin minä siis tämmöise-
näni palvelen mielellä Jumalan
lakia, mutta lihalla synnin lakia.
8 luku
Ne, jotka ovat Kristuksessa, ovat
hengen lain kautta vapautetut
synnin ja kuoleman laista 1 –
11; he ovat Jumalan lapsia ja
hänen perillisiään Kristuksen
kanssa 12 – 17. Tulevan kirk-
kauden rinnalla, joka luomakun-
nallekin tuottaa vapautuksen,
tämän ajan kärsimykset eivät ole
minkään arvoiset 18 – 25. Henki
auttaa meitä heikkoudessamme,
ja Jumala toteuttaa aivoituksen-
sa 26 – 30. Apostoli ylistää Ju-
malan armon runsautta ja pelas-
tuksen varmuutta 31 – 39.
1 Niin ei nyt siis ole mitään ka-
