Paavalin kirje roomalaisille
2176
vanhurskautta, ovat saavuttaneet
vanhurskauden, mutta sen van-
hurskauden, joka tulee uskosta;
31 mutta Israel, joka tavoitteli
vanhurskauden lakia, ei ole sitä
lakia saavuttanut.
32 Minkätähden? Sentähden,
ettei se tapahtunut uskosta,
vaan ikäänkuin teoista; sillä he
loukkautuivat loukkauskiveen,
33 niinkuin kirjoitettu on: "Katso,
minä panen Siioniin loukkauski-
ven ja kompastuksen kallion, ja
joka häneen uskoo, se ei häpe-
ään joudu."
10 luku
Juutalaiset kyllä kiivailivat Juma-
lan puolesta, mutta eivät alistu-
neet Jumalan vanhurskauden al-
le 1 – 3. Tämä saavutetaan ai-
noastaan uskomalla Kristukseen,
joka on lain loppu ja sanassaan
aina on meitä lähellä 4 – 13.
Usko tulee evankeliumin saar-
nasta, mutta juutalaiset eivät ol-
leet evankeliumille kuuliaisia,
vaan hylkäsivät heille tarjotun
armon, niin kuin heistä oli en-
nustettukin 14 – 21.
1 Veljet, minä toivon sydämes-
täni ja rukoilen Jumalaa heidän
edestänsä, että he pelastuisivat.
2 Sillä minä todistan heistä, että
heillä on kiivaus Jumalan puo-
lesta, mutta ei taidon mukaan;
3 sillä kun he eivät tunne Juma-
lan vanhurskautta, vaan koetta-
vat pystyttää omaa vanhurskaut-
taan, eivät he ole alistuneet
Jumalan vanhurskauden alle.
4 Sillä Kristus on lain loppu,
vanhurskaudeksi jokaiselle, joka
uskoo.
5 Kirjoittaahan Mooses siitä
vanhurskaudesta, joka laista tu-
lee, että ihminen, joka sen täyt-
tää, on siitä elävä.
6 Mutta se vanhurskaus, joka
uskosta tulee, sanoo näin: "Älä
sano sydämessäsi: Kuka nousee
taivaaseen?" se on: tuomaan
Kristusta alas,
7 tahi: "Kuka astuu alas syvyy-
teen?" se on: nostamaan Kris-
tusta kuolleista.
8 Mutta mitä se sanoo? "Sana
on sinua lähellä, sinun suussasi
ja sinun sydämessäsi"; se on se
uskon sana, jota me saarnaam-
me.
9 Sillä jos sinä tunnustat suulla-
