Paavalin kirje roomalaisille
2172
17 Mutta jos olemme lapsia, niin
olemme myöskin perillisiä, Juma-
lan perillisiä ja Kristuksen kans-
saperillisiä, jos kerran yhdessä
hänen kanssaan kärsimme, että
me yhdessä myös kirkastuisim-
me.
18 Sillä minä päätän, että tä-
män nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat siihen kirk-
kauteen, joka on ilmestyvä mei-
hin.
19 Sillä luomakunnan harras
ikävöitseminen odottaa Jumalan
lasten ilmestymistä.
20 Sillä luomakunta on alistettu
katoavaisuuden alle - ei omasta
tahdostaan, vaan alistajan - kui-
tenkin toivon varaan,
21 koska itse luomakuntakin on
tuleva vapautetuksi turmeluksen
orjuudesta Jumalan lasten kirk-
kauden vapauteen.
22 Sillä me tiedämme, että koko
luomakunta yhdessä huokaa ja
on synnytystuskissa hamaan tä-
hän asti;
23 eikä ainoastaan se, vaan
myös me, joilla on Hengen esi-
koislahja, mekin huokaamme si-
simmässämme, odottaen lapsek-
si-ottamista, meidän ruumiimme
lunastusta.
24 Sillä toivossa me olemme pe-
lastetut, mutta toivo, jonka nä-
kee täyttyneen, ei ole mikään
toivo; kuinka kukaan sitä toivoo,
minkä näkee?
25 Mutta jos toivomme, mitä
emme näe, niin me odotamme
sitä kärsivällisyydellä.
26 Samoin myös Henki auttaa
meidän heikkouttamme. Sillä me
emme tiedä, mitä meidän pitää
rukoileman, niinkuin rukoilla tuli-
si, mutta Henki itse rukoilee
meidän puolestamme sanomat-
tomilla huokauksilla.
27 Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on, sillä Hen-
ki rukoilee Jumalan tahdon mu-
kaan pyhien edestä.
28 Mutta me tiedämme, että
kaikki yhdessä vaikuttaa niiden
parhaaksi, jotka Jumalaa rakas-
tavat, niiden, jotka hänen aivoi-
tuksensa mukaan ovat kutsutut.
29 Sillä ne, jotka hän on edeltä-
tuntenut, hän on myös edeltä-
määrännyt Poikansa kuvan kal-
taisiksi, että hän olisi esikoinen
monien veljien joukossa;
30 mutta jotka hän on edeltä-
määrännyt, ne hän on myös
