Paavalin kirje roomalaisille
2164
13 Sillä se lupaus, että Aabra-
ham oli perivä maailman, ei tul-
lut hänelle eikä hänen siemenel-
leen lain kautta, vaan uskonvan-
hurskauden kautta.
14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät
lakiin, ovat perillisiä, niin usko
on tyhjäksi tehty ja lupaus käy-
nyt mitättömäksi.
15 Sillä laki saa aikaan vihaa;
mutta missä lakia ei ole, siellä
ei ole rikkomustakaan.
16 Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta; että lupa-
us pysyisi lujana kaikelle sieme-
nelle, ei ainoastaan sille, joka
pitäytyy lakiin, vaan myös sille,
jolla on Aabrahamin usko, hä-
nen, joka on meidän kaikkien isä
17 - niinkuin kirjoitettu on: "Mo-
nen kansan isäksi minä olen si-
nut asettanut" - sen Jumalan
edessä, johon hän uskoi ja joka
kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu
olemattomat, ikäänkuin ne olisi-
vat.
18 Ja Aabraham toivoi, vaikka ei
toivoa ollut, ja uskoi tulevansa
monen kansan isäksi, tämän sa-
nan mukaan: "Niin on sinun jäl-
keläistesi luku oleva",
19 eikä hän heikontunut uskos-
sansa, vaikka näki, että hänen
ruumiinsa oli kuolettunut - sillä
hän oli jo noin satavuotias - ja
että Saaran kohtu oli kuolettu-
nut;
20 mutta Jumalan lupausta hän
ei epäuskossa epäillyt, vaan
vahvistui uskossa, antaen kunni-
an Jumalalle,
21 ja oli täysin varma siitä, että
minkä Jumala on luvannut, sen
hän voi myös täyttää.
22 Sentähden se luettiinkin hä-
nelle vanhurskaudeksi.
23 Mutta ei ainoastaan hänen
tähtensä ole kirjoitettu, että se
hänelle luettiin,
24 vaan myös meidän tähtem-
me, joille se on luettava, kun
uskomme häneen, joka kuolleista
herätti Jeesuksen, meidän Her-
ramme,
25 joka on alttiiksi annettu mei-
dän rikostemme tähden ja kuol-
leista herätetty meidän vanhurs-
kauttamisemme tähden.
5 luku
Uskosta vanhurskaiksi tulleina
meillä on Kristuksen kautta rau-
ha Jumalan kanssa ja pääsy
