ENSIMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
802
tui seitsemänkolmattakymmenen
tuhannen miehen päälle, jotka
jääneet olivat. Ja Benhadad pa-
keni myös kaupunkiin, yhdestä
majasta toiseen.
31. IV. Niin sanoivat hänen pal-
veliansa hänelle: katso, me
olemme kuulleet Israelin huo-
neen kuninkaat olevan laupiaat
kuninkaat: niin pankaamme säkit
kupeisiimme ja köydet päihimme
ja menkäämme Israelin kunin-
kaan tykö, kuka tiesi että hän
sallii sinun sielus elää.
32. Ja he panivat säkit kupei-
siinsa ja köydet päihinsä ja tuli-
vat Israelin kuninkaan tykö, ja
sanoivat: Benhadad palvelias sa-
noo sinulle: minä rukoilen, salli
minun sieluni elää. Ja hän sanoi:
vieläkö hän elää? hän on minun
veljeni.
33. Niin ne miehet ottivat kiinni
sen sanan häneltä nopiasti ja
käänsivät itsellensä hyväksi, ja
sanoivat: sinun veljes Benhadad:
niin hän sanoi: menkäät ja joh-
dattakaat häntä tänne. Niin Ben-
hadad meni hänen tykönsä, ja
hän antoi hänen istua vaunuun.
34. Ja hän sanoi hänelle: ne
kaupungit, jotka minun isäni si-
nun isältäs ottanut on, annan
minä jälleen, ja tee kadut sinul-
les Damaskuun, niinkuin minun
isäni teki Samariassa: niin minä
teen liiton sinun kanssas ja an-
nan sinun mennä. Ja hän teki
liiton hänen kanssansa ja päästi
hänen menemään.
35. Silloin sanoi yksi mies
prophetain lapsista lähimmäisel-
lensä Herran sanan kautta: lyö
minua! vaan hän kielsi, ettei hän
häntä lyönyt.
36. Niin hän sanoi hänelle jäl-
lensä: ettet sinä kuullut Herran
ääntä, katso, koskas lähdet mi-
nun tyköäni, niin jalopeura lyö
sinun. Ja kuin hän läksi hänen
tyköänsä, kohtasi hänen jalo-
peura ja löi hänen.
37. Ja hän löysi toisen miehen
ja sanoi: lyö minua! Ja se mies
löi häntä kovasti ja haavoitti hä-
nen.
38. Niin propheta meni pois ja
seisoi tiellä kuningasta vastassa,
ja muutti kasvonsa tuhalla.
39. Ja kuin kuningas siitä kävi
ohitse, huusi hän kuningasta ja
sanoi: palvelias meni keskelle
sotaa, ja katso, mies pakeni ja
johdatti miehen minun tyköni, ja
