ENSIMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
796
jyvämitan leveydeltä,
33. Ja latoi puut, ja hakkasi
mullin kappaleiksi, ja pani sen
puiden päälle,
34. Ja sanoi: täyttäkäät neljä
kadia vedellä ja kaatakaat se
polttouhrin ja puiden päälle; ja
hän sanoi: tehkäät se vielä toi-
nen kerta; ja he tekivät sen toi-
sen kerran; ja hän sanoi: teh-
käät se vielä kolmas kerta; ja he
tekivät sen kolmannen kerran.
35. Ja vesi juoksi alttaria ympä-
ri, että kuoppakin täytettiin ve-
destä.
36. Ja koska ruokauhri piti uh-
rattaman, astui propheta Elia
edes ja sanoi: Herra Abrahamin,
Isaakin ja Israelin Jumala*! ilmoi-
ta tänäpänä, että sinä olet Is-
raelin Jumala, ja minä sinun
palvelias, ja että minä nämät
kaikki sinun sanas jälkeen tehnyt
olen.
37. Kuule minua Herra, kuule
minua, että tämä kansa tietäis
sinun olevan Herran Jumalan;
ettäs kääntäisit heidän sydä-
mensä takaisin.
38. Niin putosi Herran tuli ja
poltti polttouhrin, puut, kivet ja
mullan, ja nuoli veden kuopasta.
39. Kuin kaikki kansa näki sen,
heittäysivät he kasvoillensa ja
sanoivat: Herra on Jumala, Her-
ra on Jumala.
40. V. Mutta Elia sanoi heille: ot-
takaat Baalin prophetat kiinni,
ettei yksikään heistä pääsisi. Ja
he ottivat heidät kiinni; ja Elia
vei heidät Kisonin ojan tykö ja
tappoi heidät siellä.
41. Ja Elia sanoi Ahabille: mene
ylös, syö ja juo; sillä suuren sa-
teen hyminä kuuluu.
42. Ja kuin Ahab meni syömään
ja juomaan, meni Elia Karmelin
kukkulalle, ja lankesi maahan, ja
kumarsi kasvoillensa, ja pani
päänsä polviensa välille,
43. Ja sanoi palveliallensa: mene
nyt ylös ja katso meren puoleen.
Hän meni ylös, katsoi ja sanoi:
ei siellä ole mitään. Hän sanoi:
mene vielä sinne seitsemän ker-
taa.
44. Ja seitsemännellä kerralla
sanoi hän: katso, sieltä nousee
vähä pilvi merestä, niinkuin mie-
hen kämmen. Hän sanoi: mene
ja sano Ahabille: valjasta ja me-
ne, ettei sade sinua käsittäisi.
45. Ja sillä välillä tuli taivas pil-
vistä mustaksi ja tuulesta, ja tuli
