ENSIMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
808
21. Silloin läksi henki, joka seisoi
Herran edessä*, ja sanoi: minä
petän hänen. Jolle Herra sanoi:
missä?
22. Hän vastasi: minä menen ja
olen valheen henki kaikkein hä-
nen prophetainsa suussa. Hän
sanoi: petä häntä, ja sinä taidat,
mene ja tee niin.
23. Ja katso, nyt Herra antoi
valheen hengen kaikkein näiden
sinun prophetais suuhun, ja Her-
ra on puhunut sinua vastaan
pahaa.
24. Niin astui Zedekia Kenanan
poika edes, ja löi Miikaa poskel-
le, ja sanoi: onko Herran henki
paennut minusta sinua puhutte-
lemaan?
25. Miika vastasi: katso, sinä
olet sen näkevä sinä päivänä,
jona käyt majasta majaan lymy-
täkses.
26. Niin sanoi Israelin kuningas:
ota Miika ja vie häntä jälleen
kaupungin päämiehen Amonin
tykö ja Joaksen kuninkaan pojan
tykö,
27. Ja sano: näin sanoo kunin-
gas: pankaat tämä vankihuonee-
sen, ja ruokkikaat häntä mur-
heen leivällä ja murheen vedellä,
siihen asti kuin minä tulen rau-
hassa.
28. Miika sanoi: jos sinä toki pa-
lajat rauhassa, niin ei Herra ole
puhunut minun kauttani; ja sa-
noi: kuulkaat, kaikki kansat!
29. III. Ja Israelin kuningas ja
Josaphat, Juudan kuningas, meni
ylös Gileadin Ramotiin.
30. Ja Israelin kuningas sanoi
Josaphatille, koska hän muutti
vaatteensa sotaan lähtiessänsä:
pue sinä itses omiin vaatteisiis.
Ja Israelin kuningas muutti vaat-
teensa ja meni sotaan.
31. Mutta Syrian kuningas käski
vaunuin päämiehille, joita hänellä
oli kaksineljättäkymmentä, sano-
en: ei teidän pidä sotiman pien-
tä eli suurta vastaan, mutta ai-
noastansa Israelin kuningasta
vastaan.
32. Koska vaunuin päämiehet
näkivät Josaphatin, sanoivat he:
tämä on tosin Israelin kuningas,
ja poikkesivat sotimaan häntä
vastaan. Niin Josaphat huusi.
33. Koska vaunuin päämiehet
näkivät, ettei se ollut Israelin
kuningas, luopuivat he hänestä.
34. Mutta yksi mies jännitti jout-
sensa yksinkertaisuudessa ja
