ENSIMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
792
tiin tuli, katso, leskivaimo oli
siellä ja haki puita, ja hän puhui
hänelle, sanoen: tuo minulle vä-
hä vettä astiassa juodakseni.
11. Kuin hän meni tuomaan,
huusi hän häntä ja sanoi: tuo
myös minulle pala leipää kädes-
säs.
12. Hän sanoi: niin totta kuin
Herra sinun Jumalas elää, ei ole
minulla leipää, mutta pivo jauho-
ja vakkaisessa ja vähä öljyä as-
tiassa: ja katso, minä kokoon
kaksi puuta ja menen valmista-
maan itselleni ja pojalleni, syö-
däksemme ja sitte kuollaksem-
me.
13. Ja Elia sanoi hänelle: älä
pelkää, mene ja tee niinkuin si-
nä sanonut olet; kuitenkin leivo
minulle vähä kyrsäinen siitä en-
sin ja tuo minulle; mutta itselles
ja pojalles pitää myös sinun siitä
sen jälkeen tekemän:
14. Sillä näin sanoo Herra Israe-
lin Jumala: Ei jauhot vakkaisesta
pidä loppuman ja öljy astiasta ei
pidä puuttuman, siihen päivään
asti kuin Herra antaa sataa
maan päälle.
15. Ja hän meni ja teki niinkuin
Elia puhunut oli. Ja hän söi ja
myös vaimo perheinensä kauvan
aikaa.
16. Ei jauhot loppuneet vakkai-
sesta eikä öljy astiasta, Herran
sanan jälkeen, jonka hän Elian
kautta puhunut oli.
17. III. Sen jälkeen tapahtui, että
perheen emännän poika sairasti,
ja hänen sairautensa oli niin
raskas, ettei henkeä hänessä sil-
leen ollut.
18. Ja hän sanoi Elialle: mitä
minun on sinun kanssas, sinä
Jumalan mies? Sinä olet tullut
minun tyköni, että minun paha-
tekoni muistettaisiin* ja minun
poikani kuolis.
19. Hän sanoi hänelle: tuo mi-
nulle poikas. Ja hän otti hänet,
hänen sylistänsä, ja vei hänen
ylistupaan, kussa hän asui, ja
pani hänen omaan vuoteesensa,
20. Ja huusi Herran tykö ja sa-
noi: Herra minun Jumalani! olet-
kos niin pahoin tehnyt tätä les-
keä vastaan, jonka tykönä minä
holhotaan, ettäs tapat hänen
poikansa?
21. Ja hän ojensi itsensä kol-
masti nuorukaisen päälle*, ja
huusi Herran tykö ja sanoi: Her-
ra minun Jumalani, anna tämän
