ENSIMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
803
sanoi: kätke tämä mies! jos niin
on, että hän kaiketikin tulee
pois, niin pitää sinun sielus ole-
man hänen sielunsa siassa, eli
sinun pitää punnitseman sen
edestä leiviskän hopiaa.
40. Ja koska sinun palveliallas
siellä ja täällä tekemistä oli, niin
ei hän enää siellä ollut. Niin sa-
noi Israelin kuningas hänelle: si-
nun tuomios on oikia, sinä olet
itse sen sanonut.
41. Niin hän otti kohta tuhan
pois kasvoistansa; ja Israelin ku-
ningas tunsi hänen olevan
prophetoita.
42. Ja hän sanoi hänelle: näin
sanoo Herra: ettäs päästit minul-
ta kirotun miehen kädestäs, pi-
tää sinun sielus oleman hänen
sielunsa edestä* ja sinun kansas
pitää oleman hänen kansansa
edestä.
43. Niin Israelin kuningas meni
vihaisena ja pahalla mielellä
huoneesensa ja tuli Samariaan.
21. Luku.
I. Ahab pyytää Nabotin viinamä-
keä. Nabot kieltää sen, ja Ahab
vihastuu. II. Isebel saattaa Nabo-
tin vääräin todistusten kautta
surman alle ja omistaa Ahabin
kanssa viinamäen. III. Elia ilmoit-
taa Ahabille ja Isebelille Herran
rangaistuksen. IV. Ahab nöyryyt-
tää itsensä ja saa jonkun lievi-
tyksen.
I. Sitte tapahtui, että Nabotilla
Jisreeliläisellä oli viinamäki Jis-
reelissä, läsnä Ahabin Samarian
kuninkaan huonetta.
2. Ja Ahab puhui Nabotille ja
sanoi: anna minulle viinamäkes
kaalimaaksi, että se on niin läs-
nä huonettani, ja minä annan
sinulle sen edestä paremman
viinamäen: eli jos sinun niin kel-
paa, niin minä annan sinulle ho-
piaa niin paljo kuin se maksaa.
3. Mutta Nabot sanoi Ahabille:
Herra varjelkoon minua antamas-
ta sinulle isäini perintöä!
4. Niin Ahab tuli kotiansa pahal-
la mielellä ja vihoissansa, sen
sanan tähden minkä Nabot Jis-
reeliläinen hänelle puhunut oli,
sanoen: en minä anna sinulle
isäini perintöä; ja hän heittäysi
vuoteesen, käänsi kasvonsa ja ei
syönyt leipää.
5. II. Niin tuli Isebel hänen
