TOINEN SAMUELIN KIRJA
729
2. I. Ja sanoi: Herra on minun
kallioni, ja minun linnani, ja mi-
nun vapahtajani;
3. Jumala on minun vahani, jo-
hon minä turvaan; minun kilpeni,
ja minun autuuteni sarvi, ja mi-
nun varjelukseni, ja minun turva-
ni; minun vapahtajani, joka mi-
nun pelastaa vääryydestä.
4. Ylistettävää Herraa minä
avukseni huudan; ja minä va-
pahdetaan vihollisistani.
5. Sillä kuoleman aallot ovat mi-
nun piirittäneet, ja Belialin ojat
peljättivät minun.
6. Helvetin siteet kietoivat minun,
ja kuoleman paulat ennättivät
minun.
7. Ahdistuksessani minä avukseni
huudan Herraa, ja minun Juma-
lani tykö minä huudan; niin hän
kuulee minun ääneni templissän-
sä, ja minun parkuni tulee hänen
korviinsa.
8. Maa järisi ja vapisi, ja taivaan
perustukset liikkuivat; he värisi-
vät, kuin hän vihastui.
9. Savu suitsi hänen sieramis-
tansa ja kuluttavainen tuli hänen
suustansa, niin että hiilet siitä
syttyivät.
10. Hän notkisti taivaat ja astui
alas; ja synkiä pimeys oli hänen
jalkainsa alla.
11. Ja hän astui Kerubimin pääl-
le ja lensi, ja näkyi tuulen sul-
kain päällä.
12. Hän pani pimeyden majaksi
ympärillensä, ja paksut ja vedes-
tä mustat pilvet.
13. Siitä kirkkaudesta hänen
edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14. Herra jylisti taivaassa, Ylim-
mäinen antoi pauhinansa.
15. Hän ampui nuolia ja hajoitti
heitä, hän iski leimaukset ja pel-
jätti heitä.
16. Ja niin ilmestyivät meren
kuljut, ja maan perustukset il-
maantuivat Herran kovasta nuh-
telemisesta ja hänen sieramiensa
hengen puhalluksesta.
17. Hän lähetti korkeudesta ja
otti minun ja veti minun ulos
suurista vesistä.
18. Hän vapahti minun väkevistä
vihollisistani, vainollisiltani, jotka
olivat minua väkevämmät.
19. Ne ennättivät minun tuska-
päivänäni; mutta Herra tuli mi-
nun turvakseni.
20. Hän vei minun ulos lakialle,
ja pelasti minun; sillä hän mielis-
tyi minuun.
