ENSIMÄINEN SAMUELIN KIRJA
629
20. Ja Saul kokoontui ja kaikki
kansa joka hänen kanssansa oli,
ja tulivat sotaan. Ja katso, sil-
loin kävi itsekunkin miekka lä-
himmäistänsä vastaan*, ja oli
sangen suuri kapina.
21. Ja ne Hebrealaiset, jotka
ennen olivat olleet Philistealais-
ten tykönä ja olivat käyneet hei-
dän kanssansa leirin ympäri, an-
toivat heitänsä Israelin sekaan,
jotka olivat Saulin ja Jonatanin
kanssa.
22. Ja kaikki Israelin miehet, jot-
ka heitänsä kätkeneet olivat
Ephraimin vuorelle, kuin he kuu-
livat Philistealaisten paenneen,
ajoivat he myös heitä takaa so-
dassa.
23. Ja niin Herra autti silloin Is-
raelia; ja sota seisoi BetAveniin
asti.
24. II. Ja kuin Israelin miehet
olivat väsyneet sinä päivänä,
vannotti Saul kaiken kansan, ja
sanoi: kirottu olkoon jokainen,
joka syö jotakin ehtoosen asti,
että minä kostaisin vihollisilleni.
Ja koko kansa ei syönyt mitä-
kään.
25. Ja kaikki kansa tuli metsään,
ja siellä oli hunajaa kedolla.
26. Kuin kansa tuli metsään,
katso, silloin vuosi siellä huna-
jaa, mutta ei yksikään ottanut
sitä kädellänsä suuhunsa; sillä
kansa pelkäsi valaa.
27. Mutta Jonatan ei kuullut
isänsä vannottaneeksi kansaa,
hän ojensi sauvansa joka hänen
kädessänsä oli, ja satutti pään
hunajaläjään, ja pisti kätensä
suuhunsa, niin hänen silmänsä
valpauntuivat.
28. Silloin vastasi yksi kansasta
ja sanoi: isäs vannotti kovasti
kansaa, ja sanoi: kirottu olkoon
jokainen, joka jotakin syö tänä-
pänä. Ja kansa oli väsyksissä.
29. Ja Jonatan sanoi: minun
isäni on turmellut maan: katsos,
kuinka minun silmäni vilpauntui-
vat, että minä tästä jotakin
maistoin.
30. Jos kansa tänäpänä olis
syönyt vihollistensa saalista, kuin
he löytäneet ovat, niin olis tap-
pelus ollut suurempi Philistealai-
sia vastaan.
31. Ja he löivät sinä päivänä
Philistealaisia Mikmasta Ajaloniin
asti; ja kansa väsyi sangen ko-
vin.
32. III. Ja kansa jakoi saaliin, ja
