ENSIMMÄINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2856
oli maalle tullut, ja paljon vahin-
koa tehnyt.
2. Silloin Simon kutsui kaksi
vanhinta poikaansa tykönsä,
Juudaan ja Johanneksen, ja sa-
noi heille: minä ja minun veljeni
ja koko minun isäni huone
olemme hamasta nuoruudesta
niin tähän aikaan asti sotineet
Israelin vihollisia vastaan, ja Ju-
mala on meille onnen antanut,
ja Israel on monasti meidän kät-
temme kautta holhottu.
3. Mutta että minä vanha ja
heikko olen, niin teidän pitää nyt
astuman minun ja minun veljeni
siaan, ja menemän sotimaan
kansanne edestä. Jumala tai-
vaasta auttakoon teitä ja olkoon
teidän kanssanne!
4. Niin hän antoi valita maakun-
nasta kaksikymmentä tuhatta
jalkamiestä ja muutamia hevos-
miehiä; tällä joukolla meni Jo-
hannes ja Juudas Kendebeusta
vastaan, ja olivat yötä Modissa.
5. Mutta huomeneltain, kuin he
Modista tulivat lakialle kedolle,
tuli suuri sotaväki heitä vastaan,
sekä ratsasmiehiä että jalkavä-
keä. Ja siellä oli virta molempain
sotajoukkojen välillä.
6. Niin Johannes meni virran ty-
kö, ja käänsi itsensä vihollisia
vastaan, ja kuin hän näki, ettei
sotaväki tahtonut virtaan mennä,
niin hän rohkaisi itsensä, ja me-
ni ensisti ylitse, ja kuin muu väki
sen näki, menivät he myös ylitse
hänen perässänsä.
7. Niin Johannes asetti väkensä
rinnan vihollisia vastaan, ja pani
hevosmiehet jalkaväen tykö, mut-
ta vihollisilla oli paljoa enempi
sotaväkeä.
8. Kuin siis Johannes antoi pap-
pein vaskitorviin puhaltaa, ja löi
vihollista, niin Kendebeus pakeni
sotajoukkoinensa, ja siinä tuli
monta haavoitetuksi ja lyödyksi;
ja ne muut pakenivat vähään,
vahvaan kaupunkiin.
9. Siinä sodassa tuli myös Juu-
das, Johanneksen veli, haavoite-
tuksi, mutta Johannes ajoi takaa
vihollisia Kedronin linnaan asti.
10. Ja viholliset pakenivat Atso-
din maan paikoille linnoihin. Sil-
loin Johannes poltti ne linnat,
niin että vihollisista liki kaksitu-
hatta miestä tuli surmatuiksi.
Senjälkeen meni Johannes rau-
hassa kotiansa Juudeaan.
11. Mutta siellä oli yksi asetettu
