P. PAAVALIN 1 EPISTOLA KORINTILAISILLE
2375
män,
23. Mutta kukin järjestyksessän-
sä*: uutinen Kristus, sitte ne,
jotka Kristuksen omat ovat, hä-
nen tulemisessansa.
24. Sitte on loppu, koska hän
antaa valtakunnan Jumalan ja
Isän haltuun, ja panee pois kai-
ken herrauden ja kaiken vallan
ja voiman.
25. Sillä hänen tulee hallita*,
siihenasti kuin hän kaikki viholli-
sensa panee hänen jalkainsa al-
le+.
26. Viimeinen vihollinen, joka
pannaan pois, on kuolema.
27. Sillä hän on kaikki hänen
jalkainsa alle heittänyt*. Mutta
koska hän sanoo, että kaikki
hänen allensa heitetyt ovat+,
niin on julki, että se on eroitet-
tu, joka hänelle kaikki heitti al-
le§.
28. Kuin nyt kaikki hänen allen-
sa heitetyksi tulevat, silloin myös
itse Poika hänen allensa heite-
tään*, joka kaikki hänen allensa
heitti, että Jumala kaikki kaikes-
sa olis.
29. Mitä ne muutoin tekevät,
jotka itsensä kastaa antavat
kuolleitten päälle, jollei kuolleet
nouse ylös? Miksi he siis antavat
kuolleitten päälle itseänsä kas-
taa?
30. Miksi myös me joka aika
vaarassa olemme?
31. Minä kuolen joka päivä mei-
dän kerskaamisen puolesta, joka
minulla on Kristuksessa Jesuk-
sessa meidän Herrassamme.
32. Jos minä olen ihmisten ta-
valla Ephesossa petoin kanssa
sotinut, mitä se minua auttaa,
ellei kuolleet nouse ylös? Syö-
käämme ja juokaamme; sillä
huomenna me kuolemme.
33. Älkäät antako pettää teitän-
ne: pahat jaaritukset turmelevat
hyvät tavat.
34. Herätkäät ylös* hurskaasti ja
älkäät syntiä tehkö; sillä ei muu-
tamat Jumalasta mitään tiedä.
Häpiäksi minä näitä teille sanon.
35. III. Vaan joku taitais sanoa:
kuinkas kuolleet nousevat*? ja
minkäkaltaisilla ruumiilla he tule-
vat?
36. Sinä tomppeli! Se, minkä si-
nä kylvät, ei tule eläväksi, ellei
hän (ensin) kuole.
37. Ja jonka sinä kylvät, ei se
ole se ruumis, joka tuleva on,
vaan paljas jyvä, nimittäin nisun
